Mummot ja lapsenlapset luonnon helmassa
Aktivistimummojen perustajaryhmä osallistui Sitran ja Erätauko-konseptin mukaiseen luontodialogi-päivään 9.3.2022. Kävimme keskustelua luontoon liittyvistä tuntemuksistamme ja luontokokemuksistamme lastenlastemme kanssa. Aktivistimummo ja kirjailija Sisko Pörsti (kirjailijanimi Sisko Latvus) kirjoittaa blogissa “luontosuhteesta” ja päätyy “luonnon helmaan”.
Olen asunut vuosikausia elämästäni suurissa kaupungeissa. Viimeistään aikuisiällä vietety seitsemän vuotta Pietarin keskustassa avasivat mieleni ymmärtämään, etten viihdy sellaisessa ympäristössä, josta alkuperäinen luonto on karsittu minimiin.
Kasvoin maalaiskylässä, ja vaikka välillä unelmoin pääseväni kaupunkiin, dna:hani on selvästi kirjoitettu, että hyvinvointini vaatii läheisyyttä luontoon. Isäni opiskeli puoli vuotta kauppakorkeassa, mutta päätyi opettajaseminaariin, koska halusi asua maalla, viljellä omenapuita ja marjapensaita ja hoitaa mehiläisiä. Äitikin oli elänyt lapsuutensa pienessä karjalaisessa metsämökissä.
Erityisesti kesänvietto asvaltin keskellä on tuntunut kärsimykseltä. Oikea kesä on täynnä kukkia ja tuoksuja, vihreää ruohoa ja pölyttäjien surinaa. Se on löylyjä rantasaunassa ja pulahtamista kirkkaaseen veteen.
Vanhetessaan useimmat meistä kaipaavat lapsuutensa maisemiin
Vanhetessaan useimmat meistä kaipaavat lapsuutensa maisemiin. Nekin, jotka ovat varttuneet kaupungissa, etsivät mielenrauhaa ja elämänlaatua metsistä ja rannoilta. Tämän huomasimme, kun kävimme aktivistimummojen ryhmässä Sitran innoittamaa keskustelua luontosuhteestamme ja sen välittämisestä lapsenlapsille. Alkuperin olimme määritelleet keskustelumme otsikoksi: Luontosuhtemme välittyminen lapsenlapselle - tietoa vai tunnetta?
Luonnossa voi olla vaan, ilman ohjelmaa
Mummot vievät lapsia eväsretkille metsään, poimimaan marjoja ja sieniä ja ihan vain ihmettelemään. Meidän ikäluokkamme on vielä oppinut kasvien ja lintujen nimet ja siirtää mielellään tietojaan eteenpäin. Monilla on mökki, jossa voi unohtaa kiireen ja aikataulut ja näyttää lapsenlapsillekin, että pelkkä oleminen riittää.
Keskustelun kuluessa aloimme kuitenkin oudoksua kysymyksenasettelua, jonka olimme valinneet: voiko luontosuhdettaan tosiaan välittää uusille sukupolville? Onko se jokin irrallinen asia tai ominaisuus, jonka voi siirtää eteenpäin? Lopultahan olemme jokainen osa samaa luontoa. Olimme kaikki sitä mieltä, että “luontosuhde”on tunnesuhde ja tunneside.
Paluu luonnon helmaan
Ja niin me mummot päädyimme lopuksi yksimielisesti toteamaan, että mehän haluamme vain palata lapsenlapsinemme kaikki yhdessä luonnon helmaan. Sanotaan sitä sitten vaikka paratiisiksi.
Kirjoittaja
Sisko Pörsti
Aktivistimummo ja kirjailija
Piirros
Anne Leppänen