Aktiivisella toiminnalla lievitystä ympäristöahdistukseen

Aktivistimummo ja metsämummo Arja Voutilainen on todellinen luontoihminen, joka tietää, että aktiivisella toiminnalla voi vähentää myös ympäristöahdistusta. Arja on lääketieteen tohtori ja lastenneurologi, joka on perehtynyt mm. lasten ADHD:n hoitoon. Arja Voutilainen kirjoitti ympäristöahdistuksesta artikkelin ympäristöahdistus.fi -sivuille. Tässä lyhennelmä artikkelista.

Olen kotoisin maaseudulta vähävaraisesta perheestä, jossa lapsuuden polkua ei muovannut kuluttaminen eivätkä tekemisiä ohjanneet uudet tavarat. Opin näkemään luonnon kauneuden ja rauhoittumaan metsässä ja veden äärellä. Kasvoin huonoksi kuluttajaksi: matkailun sijaan retkeiltiin, koti kalustettiin sukulaisilta ja työpaikoilta vapautuneilla kierrätyskalusteilla, ja vaatekerta on uusiutunut useimmiten sisarten kaapin siivousurakan jälkeen. Työmatkat pystyi yleensä kulkemaan pyörällä tai bussilla, lajitellut jätteet viemään kierrätykseen ja kauppatavarat tuomaan kotiin isolla repulla iltakävelyn yhteydessä. Huonelämpötila pidettiin matalana ja veden käyttöä seurattiin tarkoin. Ruokahävikki oli perheessämme niin epäsuosittua, että esikoinen kertoi alakoulussa lahjoneensa kaveritkin syömään ottamansa annoksen loppuun.

Neljä vuotta sitten, vuonna 2018 uutisoitiin aiempaa näyttävämmin IPCC:n ilmastoraportista, jossa tutkimustietoon pohjautuen kerrottiin maapallon lämpötilan nousevan hyvin nopeasti vaarallisen korkeaksi. Raportissa ennakoitiin lämpenemisestä koituvat lukemattomat haitat ihmisille ja luontoympäristölle eri puolilla maapalloa. Tuli taju velastamme tuleville sukupolville ja häpeä aikalaistemme jatkuvan kasvun tarpeen sokaisemasta toiminnasta, jota olimme pitäneet kehityksenä. Tuli ahdistus, oli pakko alkaa etsiä keinoja osallistua maapallon pelastamiseen!

IPCC:n ilmastoraportin jälkeen tajusimme olevamme ylikulutuspäivän aiheuttajia; käytimme Suomessa suhteellisen vuosiosuutemme maapallon luonnonvaroista kolmessa kuukaudessa! Tuli pelko lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta. Nuoret aikuisemme olivat perheellistymässä; oliko tällä ennusteella oikein toivoakaan lastenlapsia? Asiasta oli vaikea keskustella, koska osa läheisistä ahdistui liikaa, osa kielsi ja osa ei välittänyt. Mitä voisi tehdä?

Punainen liha vaihtui kasvisruokaan yllättävän nopeasti; liharuokien valmistukseen tottuneena olin kiitollinen vauhdilla monipuolistuneesta kasviproteiinituotannosta.  Tarvittaisiinko vaihto sähköautoon, aurinkopaneelit, maalämpö? Tiedostin, että enää ei riitä oman käyttäytymisen muutos, hiilijalanjälki on niin suuri.

Tuli lisää tietoa ympäristön tilasta, ilmaston lämpenemisen nopeudesta, muovista maaperässä ja merissä, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä, hyönteiskadosta, jäätiköiden sulamisesta. Ahdistuksen keskellä tuli Facebook-kaverilta kutsu Aktivistimummoihin!

Liityin Aktivistimummoksi

Oli tärkeää päästä liittymään yhteisöön, jolla on vaikuttamismahdollisuuksia ja jossa ääneni tulisi paremmin kuulluksi. Aktivistimummojen tavoite on turvata tuleville sukupolville samoja luontoympäristön mahdollisuuksia, mistä itse olemme nauttineet ja voimaa ammentaneet. Liittyminen oli helppoa Facebook-ryhmässä. Ryhmä kasvoi nopeasti niin suureksi, että sen olemassaolo ja kannanotot tulivat huomatuiksi ja palkituiksikin. Minulle oli mieluisaa, että ryhmän sisällä on oma Metsänvaalijat-ryhmä meille, joille erityisesti metsän suojelu on tärkeää.

Erityisesti nuorilla ilmastonmuutoskeskustelun koveneminen on aiheuttanut huolta ja pelkoa.  On tärkeätä kuunnella, korjata väärinkäsityksiä, tarjota ikätasoista tietoa ja kertoa, mitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi jo tehdään. ”On tärkeää mainita, että nämä asiat ovat aikuisten vastuulla”, sanoo lastenpsykiatri  Liisa Viheriälä, joka on yksi perustajamummoista.

Aktivistimummoissa mukana olemalla olen voinut vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen enemmän kuin yksin, lukea ja jakaa tietoa. Aktivistimummojen metsänvaalijoissa osallistun keskusteluun hankkeista ilmastonmuutosta hillitsevään metsänhoitoon. Kuitenkin ryhmän rivijäsenen tekeminen on pientä, vaikuttamismahdollisuudet vähäisiä; peukuttaminen ja kommentointi ei anna tunnetta toiminnasta.

Mukana myös Metsämummot ja -vaarit -liikkeessä

Minua myös mietitytti, miten oman liian suruttoman sukupolveni jälkikasvu puolestaan tulisi tutuksi luonnon kanssa ja oppisi tuntemaan vastuuta luontoympäristön säilymisestä. Siksi ryhdyin myös metsämummoksi. Metsämummot ja -vaarit ovat vapaaehtoisia, jotka vaikuttavat lapsiin ja heidän perheisiinsä lähtemällä opettajien avuksi viemään koululuokkia ja päiväkotiryhmiä lähiluontoon.  Lue lisää ryhmän toiminnasta Ilmastoahdistus.fi-artikkelista. 

Onnea 3-vuotiaalle Aktivistimummot-liikkeelle.
Nyt tarvitaan aikuisten vastuuta ja yhteistoimintaa.  Tekoja!

Vain niin voimme säilyttää lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.

Arja Voutilainen
Aktivistimummo
Metsämummo
LKT, Lasten neurologi