Hellät hakkuut -päiväuniako vain?

Kun mummoystäväni saapui rankan työtaakan väsyttämänä nukkumaan mökkisaareensa, hän heräsi yöllä outoon kolinaan. Vuosikymmeniä hiljaisuuden kehtona ollut saaristo oli täynnä uusia ääniä. Piipittävää peruutusääntä, humahtavia rysähdyksiä ja pyörivien tukkien kolinaa. Syy selvisi vasta varhaisaamun tunteina mummon kiivettyä lähikalliolle. Saaressa oli käynnistynyt alkukesän yöhakkuu.

Mummo käynnisti porukassamme keskustelun metsien hakkuista. Yksi vastusti hakkuita ylipäätään, toinen kertoi pudonneensa kärryiltä metsäkeskustelusta EU:n taksonomian myötä, ja kolmas halusi oppia peitteistä jatkuvaa kasvatusta pientä perintömetsäänsä varten. Yhteistä kaikille oli kuitenkin se, että kun mummot menevät metsään, he haluavat nauttia linnunlaulusta lastenlasten kanssa, eivätkä tulla yllätetyiksi uusista hakkuista.

Hyvien hakkuiden pohjana metsälaki, hyvän metsänhoidon suositukset ja terve järki

Keskustelua kuunnellessa mietin sitä, mitä olemme oikeastaan oppineet. Onko hyviä hakkuita olemassakaan? Suomessa luonnonläheisen metsätalouden kehittämisen aalto käynnistyi vuonna 1997 voimaan tulleen metsälain myötä. Siinä luotiin pohja sallivammalle metsien käsittelylle, valinnanvapaudelle ja eri tavoitteiden yhteensovittamiselle. Monimuotoinen metsä asetettiin yhdeksi tavoitteeksi muiden ohella.

Rinnan viime vuosikymmenten kiivaan suojelukeskustelun kanssa kehittyivät hyvän metsänhoidon suositukset. Ne ohjaavat entistä parempaan metsien käsittelyyn, kuten esimerkiksi vuorovaikutukseen, naapureiden informointiin etukäteen, luontokohteiden tunnistamiseen suunnittelussa ja hakkuukoneen ohjaimissa, herkkien kohteiden pesimäaikaisten hakkuiden välttämiseen ja maisemanhoitoon. Paitsi silloin, kun ne unohtuvat, kuten mummoystäväni mökkisaaressa.

Oliko kiire, oliko liian suuret tuottotavoitteet? Olivatko maastokäynnit liian vaivalloisia ja kalliita, vai satelliitin tiedot pilviverhon takana? Unohtuiko yhteinen vastuumme luonnosta, tästä erityisen herkästä ja ainutlaatuisesta?

Vaikka joskus on tylsää totella normeja, hakea lupia, lukea tutkimuksia ja opiskella ohjeita, niiden ymmärtäminen tuo meille tietoa. Vanhan viisauden päälle voi rakentaa uutta, kesähakkuissakin. On tärkeää pitää huolta metsistämme, sillä ne ilon, suojan ja raaka-aineen lisäksi sitovat ja varastoivat hiiltä. Monimuotoiset, monilajiset ja kasvukuntoiset metsät ovat valmiimpia säilymään ja sopeutumaan ilmastomuutoksen aikana.

Hellät hakkuut?

Keskustelumme lopulla yksi vaari kertoo nähneensä unta hellistä hakkuista. Luontokohteet on suojeltu, linnunlaulupuut säästetty ja ketunkolot kierretty. Puut on kaadettu ilman öistä kolinaa ja kantojen vierillä uudet taimilapset jo kurottelevat kohti aamutaivasta, kun vaari heräsi uniltaan virkeänä kuhankeittäjän vislaukseen.

Kirjoittaja:

Päivi Salpakivi
Aktivistimummo ja metsänhoitaja
Lue lisää Päivistä