Lapsen oikeus huomiseen

On menossa YK:n lapsen oikeuksien viikko, jonka teemana on lapsen oikeus tulevaisuuteen. Teema on erityisen ajankohtainen nyt, kun kamppailemme maailmanlaajuisen pandemian ratkaisemiseksi muiden kestävään kehitykseen liittyvien ongelmien lisäksi. 

Lapsen oikeus tulevaisuuteen vaatii meiltä aikuisilta konkreettisia toimenpiteitä kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Tilanne vaatii myös kasvatuksellista pohdintaa: kuinka kasvatetaan lapsista toisaalta tietoisia siitä huolestuttavasta tosiasiasta, että meillä on suuria ongelmia ratkaistavana, ja toisaalta tietoisuutta siitä, ihmiskunnalla on vakuuttava historia keksiä ongelmiin ratkaisuja? 

Lapsille tietoisuutta sekä ongelmista että ratkaisuista

Jos tämä pandemia on jotakin meille opettanut, niin tämän: yksilöllisillä, paikallisilla ja kansallisilla toimenpiteillä on merkitystä. Pandemia on koskettanut koko maailmaa, mutta hyvin eri tavoin, riippuen siitä, miten haasteisiin on vastattu. Paradoksaalisesti tämä voi luoda meille toivoa. Liika tietoisuus käsillä olevista ongelmista voi olla musertavaa lapselle, ja johtaa passiivisuuteen tai kyynisyyteen. Mutta tietoisuus siitä, että jokaisella teolla on merkitystä, luo toivoa. 

Nyt tarvitaan toivon pedagogiikkaa

Toivon pedagogiikka tarkoittaa, että lapsella on oikeus paitsi tulevaisuuteen myös huomiseen. Lapsen aikaperspektiivi on erilainen kuin aikuisen, ja kun elämme epätietoisuudessa siitä, miltä maailma näyttää helmikuussa, arkeen kannattaa rakentaa myönteisiä asioita, joita lapsi voi odottaa ilolla, kuten huomista luontoretkeä tai kakun leipomista lauantaina. Kun arjessa on iloa tuottavia rutiineja, elämään syntyy optimistinen pohjavire, joka auttaa uskomaan valoisaan tulevaisuuteen. 

Lapsen osallisuus

Keskeistä toivon pedagogiikassa on myös lapsen osallisuus. Kun lapsi saa olla mukana suunnittelemassa uusia tapoja toimia, hänelle muodostuu ymmärrys. Kun lapsi saa viettää mukavia hetkiä luonnossa vaikkapa metsässä samoilemassa, lapsessa herää rakkaus luontoon. Kun lapsen avuliaisuutta tuetaan ja hän oppii toimimaan myönteisesti ryhmässä, hänestä tulee empaattinen. Kun lapsella vahvistuu kokemus siitä, että asioille kannattaa ja voi tehdä jotakin, se luo merkityksellisyyttä ja toivoa.

Lapsella on oikeus unelmoida valoisasta tulevaisuudesta ja hänellä on oikeus huomisen iloon.  

Mirjam Kalland
varhaiskasvatuksen professori, Helsingin yliopisto
Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja

Kuva: Maarit Kytöharju, Helsingin yliopiston nettisivut