Mökille kukkaniitty nurmikon sijaan

Aktivistimummojen viides Ranta kuntoon -kampanjan blogi muistuttaa kukkaniittyjen merkityksestä. Kirjoittaja MMT, aktivistimummo Armi Temmes kertoo ratkaisuistaan omalla päijäthämäläisellä mökillään. Kukkaniitty nurmikon sijaan ilahduttaa niin pölyttäjiä, järveä kuin mökin työleiriläisiäkin.

Ennen torpan rehevään päijäthämäläiseen notkoon perustettu pelto ulottui järven rantaan asti. Viimeiseksi pellolta kerättiin luonnonheinää kuivaheinäksi naapurin parille lehmälle. Syyskesällä lehmät laidunsivat muutaman viikon pellolla pitäen syyskasvun vähäisenä. Kun lehmien pito loppui eikä heinää enää tarvittu, alkoi pelto pusikoitua.

Torppa on perheemme kesäparatiisi ja maisema haluttiin pitää avoimena, joten vaihtoehtoja oli kolme: hankkia iso ruohonleikkuri ja pitää koko rantapelto nurmikkona, ruveta vuokraamaan lampaita kesäksi tai perustaa kukkaniitty.

Ruohonleikkkuri hylättiin pian. Koko pellon ajaminen olisi työlästä ja sitä paitsi lannoittamattomastakin luonnonnurmikosta valuu ravinteita järveen. Monet suosittelivat lampaita, mutta vuokralampaistakin pitää huolehtia kesän ajan. Päädyimme vähän vahingossa kukkaniittyyn emmekä ole katuneet.

Kerran kesässä niitetään

Niittyä ei erityisemmin perustettu, vaan luonnonniityn maaperässä on lukemattomien kasvien siemeniä. Se on siemenpankki. Aluksi niitettiin kahdesti kesässä, mikä vähentää vahvojen heinien ja esimerkiksi vuohenputkien kasvustoja. Jo vuosien ajan pelto on niitetty kerran kesässä, heinäkuun jälkipuolella. Koska alue on melko iso, käytämme työnnettävää niittokonetta – sisätyöläisten selät eivät ole enää sopeutuneet niittämiseen viikatteella ja kasvusto on rehevää. Kaadettu heinä saa olla maassa mielellään useita päiviä, jotta siemenet varisevat, mutta aika vaihtelee vuosittain – aina ei ehdi asioita tehdä kovin oikeaoppisesti.

Heinän korjuu on kovin homma. Sen teemme vuosittain koko perheen talkoilla, jossa työtä keventää rupattelu ja huulenheitto sisarusten ja serkkujen kanssa. Heinälle meillä ei ole käyttöä ja laatukin on kelvoton rehukäyttöön. Niinpä se ajetaan peräkärryllä metsän reunaan maatumaan vaihdellen paikkoja eri vuosina. Muutamien vuosien kuluttua näille paikoille saattaa yhtäkkiä ilmestyä hurja määrä päivänkakkaroita.

Kulleroita, kurjenpolvia, niittyleinikkejä, harakankelloja, päivänkakkaroita, ojakellukkoita, peurankelloja, huopaohdakkeita ja ahdekaunokkeja.

Rannan kannalta niityn etu nurmikkoon nähden on se, että niityn hoito vähentää maasta ravinteita ja sitä kautta niiden huuhtoutumista järveen rehevöittämään vesistöjä. Niityn kasvusto onkin vuosi vuodelta ohentunut, jolloin kukkakasvit pääsevät hyvin esille. Tätä kirjoitettaessa kesäkuun alussa valtalajeina kukkivat kullerot keltaisenaan ja metsäkurjenpolvet violettina pilvenä. Niittyleinikkien keltaisuus säilyy pitkään. Keskikesällä alkaa harakankellojen ja päivänkakkaroiden valta-aika. Seassa on apilaa, ojakellukkaa, nätkelmiä ja monia muita. Juuri ennen niittoa ilmestyvät peurankellot, violetit huopaohdakkeet ja ahdekaunokit.

Meidän niittymme on suuri, mutta kukkaniityn voi hyvin perustaa pienellekin tontille jättämällä nurmikon osittain ajamatta, mahdollisesti kylvämällä niittykukkien siemeniä ja ennen muuta korjaamalla kasvuston pois loppukesästä. Kukkaniityt ovat uhanalaisia elinympäristöjä – ne ovat muuttuneet joko pelloiksi ja nurmikoiksi tai pusikoiksi ja metsiksi. Niityn kukat tarjoavat ruokaa lukemattomille erilaisille pölyttäjille. Kimalaisia lentelee keväisin ja monenlaiset perhoset ilahduttavat läpi kesän. Ja ennen kaikkea kukkaniitty on kuvankaunis, erilaiset niittykukat seuraavat toisiaan, ihasteltavaa riittää pitkin kesää.

Kirjoittaja
Armi Temmes, MMT, aktivistimummo
armi.temmes@gmail.com

Kuva: Armi Temmes