Rakkaat rannat ja rajapinnat
Aktivistimummot-liike valitsi kesän teemaksi rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Ensimmäisen blogin (Rakkaat rannat ja rajapinnat) kirjoittajat ovat metsien ja vesien asiontuntijoita: Päivi Salpakivi, Armi Temmes ja Matti Leppäranta.
Sukupolvet toistensa jälkeen ovat yhdessä hakeutuneet rannoille ja niillä eläneet sekä hankkineet elantonsa. Rannat ovat meille rakkaita ja niillä yhdistyvät ympäristönsuojelun ydinkysymykset: ilmastonsuojelu, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesiensuojelu. Rannat ovat ihmisten sekä erilaisten elinympäristöjen rajapintoja, ja siksi arvokkaita luonnon kirjolle. Tänään niitä uhkaava muutos jää huomaamatta. Moni luulee, että ei voi tehdä mitään, mutta meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä.
Miksi rannat?
Rannat ovat tärkeitä mummojen lisäksi kaikille suomalaisille osana sielunmaisemaamme. Suomessa on noin 55 000 vähintään hehtaarin kokoista järveä sekä pitkä Itämeren rannikko Virolahdelta Tornioon. Rannoilla on kautta aikojen asuttu, kalastettu, kohdattu ja kuunneltu, saunottu, pesty ja uitu. Vesistöt muodostivat ennen tärkeimmät kulkureitit sekä kesäisin että talvisin. Järvemme ja jokemme ovat tärkeitä juomaveden ja ravinnon lähteitä, ja vesivoima on edelleen tärkeä energianlähde.
Luonnonrannat muuttuvat usein huomaamattomasti, ja rakentamiselta vapaita paikkoja on yhä vähemmän. Toiminnan vaikutuksia linnustoon, kalastoon ja elon kirjoon ei aina ymmärretä.
Luonnonrannat ja muutos
Erilaisten rantojen kirjo on suuri. Luonnontilainen ranta on Suomessa usein varjoisa metsäranta, jossa veden pinta vaihtelee vuodenaikojen ja sateisuuden mukaan. Veden laatu on Järvi-Suomessa erinomainen, mutta koko maassa humuspitoisilla alueilla vesi on ruskeaa ja savimailla sameaa. Kahden erilaisen elinympäristön kohtaaminen luo monimuotoisuutta.
Rantoja käytetään niin eräilyyn ja yöpymiseen nuotion äärellä, kuin myös paikkana luonnon tarkkailuun, uintiretkiin ja kalastukseen. Siellä on ryteikköjä, kivikkoja, mutaa ja hiekkaa; lintujen pesiä, kutupaikkoja, sudenkorentoja ja harvinaisia kasveja. Täältä voi yhä löytää Väinämöisen jättihauen ja sen leukaluun, ja kukaties päästä soittimen tekoon. Rantakoivun alla haaveillaan ja luodaan elämän kattavia suunnitelmia.
Jos metsää hoidetaan, rantakin muuttuu.
Puistomaisessa metsässä yleensä vähennetään pensaskerrosta ja helpotetaan ihmisten liikkumista. Talousmetsässä puustoa harvennetaan vähitellen ja yleensä kiertoajan lopuksi poistetaan pääosa puustoa. Kaikki metsänkäsittelytoimet vaikuttavat vesitalouteen ja vesistöön huuhtoutuu luonnonmetsää enemmän humusta ja rehevöittäviä ravinteita, humukseen sitoutunutta fosforia ja typpeä. Hyvillä käytännöillä, kuten suojavyöhykkeillä ja luonnontilan säilyttämisellä, haitallisia vaikutuksia voidaan olennaisesti pienentää.
Pellot ulottuvat monin paikoin rantaan asti. Metsä on aikoinaan raivattu ja maa on altis vuosittaiselle viljelykäytölle. Jos peltoja lannoitetaan, lisääntyy rehevöittävien ravinteiden, esimerkiksi nitraattitypen, pääsy vesistöihin. Keinolannoitteet ja tehoviljely ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet voimakkaasti maatalouden vesistökuormitusta. Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on vaikeasti hallittava, kun taas taajamien ja teollisuuden pistekuormitusta on saatu vähennettyä puhdistuslaitosten avulla, vaikka siinäkin on vielä työtä jäljellä esimerkiksi tulvahuippujen aikaan. Rantapelloille suositellaan luonnonmukaista viljelyä ja suojavyöhykkeiden jättämistä. Tällainen voi olla esimerkiksi metsävyöhyke, laidun tai niitty.
Kosteikkoranta on erityisen monimuotoinen ja herkkä
Vanhastaan kosteikkorantoja on pidetty ongelmallisina, koska veden noustessa pelloille viljelykasvit saattavat kasvaa huonommin. Siksi Suomessa on tehty paljon ojituksia ja järvien vedenkorkeuden muutoksia usein varsin arvaamattomin seurauksin.
Suometsistä ja kosteikoista on ojitettu laajoja alueita, mistä on seurauksena merkittävä ympäristö- ja ilmastohaaste. Jos ojitus laskee pohjaveden pintaa, voi kuivuvasta turpeesta tulla mikrobien toiminnan aktivoitumisen myötä hiilipäästö. Ojitukset ovat myös lisänneet tulvariskejä. Ennallistamisella, hitaalla luonnontilan palauttamisella ja puuston säilyttämisellä voidaan vaikuttaa vesi- ja kaasutasapainoon.
Rakennetut ja asutut rannat
Ihmisen toimintaan kuuluvat rannat on yleensä puhdistettu kasvillisuudesta. Vakiintuneet uimapaikat ovat suosittuja paikkoja leikkiä, uida ja pelata. Jos rantojen avoimuus halutaan säilyttää, voidaan suosia niittyjä ja ketoja keinonurmien sijaan. Kaislikon poistaminen venerannoilta ja uimapaikoilta voi vähentää vesistön ravinnekuormaa, mutta kaislikot ovat myös tärkeitä lintujen pesimäpaikkoja.
Suomen järvet on suurelta osin säännösteltyjä, veden korkeusvaihtelu on määritelty energiatarpeiden ja tulvasuojelun mukaan. Vedenkorkeudella on maksimit alkukesällä ja loppusyksyllä. Joskus vaihtelut ovat luonnonvaihtelua suurempia – esimerkiksi keväällä vesi voi olla hyvin alhaalla. Toisaalta säännöstelyn avulla voidaan vähentää veden luonnollista laskemista alkukesän jälkeen.
Mökkipihoja rakennetaan kovin eri tavoin
Rakennettu ranta voi olla mökkiranta, kotiranta, veneranta, tie tai satama rakenteineen. Useimmiten tällaista rantaa on ruopattu ja rakennettu, ja metsää on käsitelty. Joskus rannat on vahvistettu paaluilla tai muureilla. Mökkipihoja rakennetaan kovin eri tavoin. Voimakas rakentaminen terasseineen, suurine laitureineen ja leikattuine nurmikoineen on usein esillä sisustuslehdissä ja televisio-ohjelmissa. Samoin monilla alueilla on äänekäs hupiliikenne moottoriveneineen ja vesiskoottereineen yleistynyt.
Nyt on hyvä hetki herätä muutokseen.
Monilla järvillä ranta-asukkaat ja mökkiläiset ovat yhteisesti päättäneet, ettei moottoriveneitä käytetä lainkaan. Erityisesti lintujen pesimäaikaan tarvitaan luonnonrauhaa. Rakennettu ranta aina yksipuolistaa alkuperäistä monimuotoisuutta ja heikentää esimerkiksi vesilintujen ja kalojen elinympäristöä. Rakentaminen ja ruoppaus vaativat siksi harkintaa luonnonsuojelun näkökulmasta.
Voinko tehdä itse jotain?
Aktivistimummot-liikkeelle on tärkeää edistää tulevien sukupolvien mahdollisuutta käyttää rantoja ja nauttia niistä. Tänä kesänä tarjoamme esimerkkejä ja tietoa rantojen suojelemiseksi.
Julkaisemme tutkimuksiin ja faktatietoon perustuvan käytännönläheisen
Tee se itse -ohjeiston. Jokainen ohje perustelllaan tarkemmim kevään ja alkukesän blogeissa.
Pyydystä vesiä rehevöittävät ravinteet hyötykäyttöön. Kalasta, syö kaloja ja kompostoi perkeet.
Minimoi rannan muutostyöt. Jätä kosteikot kuivattamatta ja suot, purot ja rantavedet luonnontilaan.
Lisää elonkirjoa. Suosi ketoja, niittyjä ja luonnon lajeja. Unohda keinonurmikot.
Tunnetko järvesi näkösyvyyden, sinilevätilanteen tai ravinnetason? Havainnoi, mittaa ja opi uutta.
Älä siirrä vieraslajeja puhtaisiin vesistöihin. Verkot, veneet ja pyydykset pesuun, jos vaihdat vesistöä.
Kuuntele hiljaa ja häiriöttä luonnon ääniä ja anna niille tilaa. Vähennä moottoriliikennettä ja melua rannalla ja vedessä.
Lue lisää ja tutki perusteluja www. aktivistimummot.fi -sivujen asiantuntijablogeista.
Kirjoittajat
Päivi Salpakivi, metsänhoitaja, Aktivistimummo
Armi Temmes, MMT, Aktivistimummo
Matti Leppäranta, Emeritus professori, tietokirjailija
Kuva
Matti Leppäranta