Tulevien talvien lumet

Emeritus professori Matti Leppärantaa voisi kutsua myös lumiprofessoriksi. Hän on tutkinut vuosikymmenten ajan lunta ja jäätä sekä kirjoittanut aiheesta kirjoja. Nyt, tammikuun alussa meillä on ilo avata Aktivistimummojen LUMI-kampanja Matti Leppärannan blogilla, joka muistuttaa meitä lumen monista merkityksistä. Samalla muistutamme, miten herkkä ilmastomuutoksen markkeri lumi on.

Talvi ja ahkio ovat ikivanhoja kantasuomalaisia sanoja, jotka kuvastavat kaukaista, kivikautista elämää. Lumisiin talviin sopeuduttiin, tai voisi sanoa enemmänkin, sillä lunta opittiin myös käyttämään hyväksi arkipäivän elämässä. Lumi onkin merkillinen ja muuttuvainen aine. Se voi olla pehmeää höttöä, se voi saada kovan kannen, ja siitä voi käsin muotoilla lumiukkoja, veistoksia, asumuksia ynnä muuta. Viime aikoina lumesta on myös tullut yksi matkailun valteista. Vaikka lumen kanssa Suomessa joskus tuskaillaankin, se on kiinteä osa talvea ja elämän vuosikiertoa, ja niinpä sen puute aiheuttaisi vielä suuremman tuskan, kuten väliin esiintyneet hyvin leudot talvet ovat osoittaneet. Vanhan kansanviisauden mukaan ”Talvi ilman lunta, kesä ilman leipää.”. Miksi näin? Onko syytä nyt huolestua?

Lumi on taivaan lahja

Lumihiutaleet muodostuvat pilvissä, kun alijäähtynyt vesihöyry härmistyy ilmakehän pienhiukkasiin, ja leijuvat sateena maahan. Silloin sään pitää olla kylmä ja ilmassa pitää olla vesihöyryä sekä pienhiukkasia. Onneksemme maapallon kylmillä alueilla nämä ehdot ovat voimassa ja lunta sataa maahan. Vaikka jäätä löytyy useilta taivaankappaleilta, voidaan ihastella ja ääneen ihmetellä, kuinka ainutlaatuista lumi Linnunradassa oikeastaan on.

Suomi on pohjoinen lumi-ilmaston maa

Helsingistä pohjoiseen maapallon asukkaista on suurin osa suomalaisia. Kiitos Golfvirran, Suomen ilmasto on ”luonnottoman lämmin” pohjoista sijaintia ajatellen. Yhtä pohjoisessa olevan Alaskan keskilämpötila on viisi astetta alempi ja maaperä on ikiroudassa. Kostea ilmasto ja kylmät talvet tuovat Suomeen vuosittaisen lumipeitteen. Kun etelärannikolla lumipeite voi tulla ja mennä useasti talven aikana, Tunturi-Lapin tundrailmastossa lunta on marraskuusta kesäkuulle, ja muualla Suomessa lumi kattaa talvikuukausien ajan vakaana maat ja metsät. Suomessa lumet eivät vuosien saatossa ole kasvaneet jäätiköiksi toisin kuin joissakin paikoin Ruotsissa ja Norjassa, mutta tuntureilta löytyy pieniä kesän yli säilyviä laikkuja eli lumen viipymiä.

Luonto ja ihminen ovat sopeutuneet lumitalviin

Pohjoiset kansat ja luonto ovat vuosisatojen ja -tuhansien aikana sopeutuneet lumisiin talviin. Asumukset ja vaatetus pitävät lämpimänä, lumella liikutaan suksien ja rekien avulla pitkiäkin matkoja, ja talven kylmyys auttaa varastoimaan ravintoa. Pyörä keksittiin Kaksoisvirran maassa 5500 vuotta sitten, mutta suksi ja reki 9000 vuotta sitten pohjoisessa Euraasiassa. Lumipeite suojelee luonnonkasveja ja viljelyksiä, ja eläimet voivat olla lumeen sopeutuneita, kuten poro, tai lunta karttavia, kuten villisika. Näin lumiolot rajoittavat lajien levinneisyyttä.

Talvien vaihtelevuus on meillä suurta, sillä niihin vaikuttavat läntinen lauha meri-ilmasto, itäinen mannerilmasto ja arktinen ilmasto pohjoisessa. Siksi vuotuiset tammikuun keskilämpötilat vaihtelevat paikallisesti noin 15 astetta, ja keskimäärin Tunturi-Lapissa on runsaat 10 astetta kylmempää kuin etelässä.

Lumi tuo valoa

Lumi heijastaa auringon säteilyä hyvin voimakkaasti. Jopa 90 % kuivaan, puhtaaseen lumeen lankeavasta säteilystä heijastuu takaisin. Kaikki värit heijastuvat yhtä voimakkaasti, ja siksi lumi näkyy ihmissilmälle valkoisena. Kirkkaina päivinä nautitaan hankien hohteesta ja ihaillaan timantteja hangella. Lumi-ilmaston kaamoksen keskipäivässä horisontin alta kumpuava hajavalo luo sinisen maiseman, ja talvisen yön kuun ja tähtien valo opastaa kulkijaa. Lumen kattamassa ympäristössä nämä valot tukevat ihmisen jaksamista talven ylitse ja edistävät pohjoisen asukkaiden mielenterveyttä.

Lumen ilo

Historia kertoo, kuinka jo keskiajalla – luultavasti aiemminkin – lapset rakensivat lumilinnoja ja lumiukkoja ja olivat lumisotasilla, ja aikuisilla oli ratsastuskilpailuja ja muita kisailuja lumisilla järvien jäillä. Metsästäjät rakensivat lumikammeja eli lumiluolakumpuja yöpymistä varten, ja talvitieverkostoja ylläpidettiin yhteydenpitoa varten. Kansankulttuuri ja korkeakulttuuri ovat ammentaneet aiheita lumesta iloksemme, ja talvisen maiseman tuoksu ja kauneus ovat antaneet ihmisille voimaa. Talvi on levon aikaa, siirtymistä uuteen, tehden puhdetöitä ja sinnitellem edellisen satokauden varassa. Luonnosta luettiin merkkejä talven etenemisestä ja yritettiin niistä ennustaakin tulevaa kevättä ja kesää. Ehkä hienoimmin tätä uuden odotusta ja aavistusta on kuvannut nuori Eino Leino runossaan Maaliskuulla:

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Lumi ja ilmastonmuutos?

Lumipeite kulkee käsi kädessä ilmaston kanssa. Jos ilmasto lämpenee, keskimäärin lumitalvi lyhenee molemmista päistään viikon jokaista asteen lämpenemistä kohden. Lämpeneminen ei kuitenkaan vain lyhentäisi lumitalvea, vaan lisäksi se muuttaisi lumen laatua. Katteet eivät olisi yhtenäisiä, hankiaiset harvenisivat, ja talvinen luontomaisema olisi paljaampi. Vakaan lumitalven raja siirtyisi pohjoisemmaksi, ja Etelä-Suomen talvet olisivat väliin märkiä, väliin ohuen muuttuvaisen lumipeitteen alla. Pimeän, rännän ja sohjon kanssa selviytyminen olisi paljon nykyistä vaikeampaa ja vaatisi uudenlaisia sopeutumismenetelmiä. Voitaisiin jopa kysyä, siirtyisikö väestön painopiste silloin pohjoiseen kunnon talviin.

Mitä voimme tehdä lumen hyväksi?

Sanonnan mukaan menneen talven lumilla ei ole väliä, mutta eivätkö tulevien talvien lumet ole sydämen asia? Kun talvi-ilmasto on kostea ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila on nollan celsiusasteen alapuolella, lumi peittää maata talvella, ja joka vuosi tulee uudet lumet. Siksi lumen suojelu on yhtä ilmaston suojelun kanssa. Suomessa ilmaston ennustetaan lämpenevän eikä sateiden määrän odoteta vähenevän, joten tulevien talvien valkoisuus riippuu siitä, millaisten lämpötilojen vallitessa sateet tulevat. Ilmastotoimet ovat siis samalla lumitoimia. Lisäksi on tärkeätä huolehtia luonnonsuojelusta ja luonnon monimuotoisuudesta, sillä mitä terveempi luonto on, sitä paremmin se pystyy sopeutumaan ilmaston ja ympäristön muutoksiin.

Matti Leppäranta
Emeritus professori, Tietokirjailija
Lähdeteos: Matti Leppäranta, Lumen ja jään maa, Vastapaino 2021

Kuva: Leena Leppäranta

Sekä Aktivistimummot että Matti Leppäranta ovat mukana Suomen Vesistösäätiön “Vesi vanhin voitehista”-hankkeessa. Lue lisää aiheesta. .