Mikä tuo ja vie toivoa?

Nuorten Agenda2030 -ryhmän puheenjohtajat Sofia Salonen ja Laura Hildén kertovat blogissaan toivosta ja tulevaisuudesta.  2017 perustettu ryhmä muistuttaa, että ainoa oikea tapa rakentaa tulevaisuutta on sellainen, joka huomioi kestävyyskysymykset laajasti. Laura ja Sofia ovat puhujina Aktivistimummojen ja Duodecimin yhteisessä keskustelutilaisuudessa 14.9., jossa luodataan keinoja parantaa terveyttä ja ympäristöä samaan aikaan.

Toivo ja tulevaisuus ovat tiiviisti toisiinsa sidottu pari. Toivoa voi olla vain, jos mielessä on kuva paremmasta tulevaisuudesta, ja tulevaisuus on päämäärä jonka rakentamisessa toivo on tärkeä työkalu. Ilman toivoa paremmasta ihminenkään olisi tuskin keksinyt puhelinta tai kirjoittanut kirjoja - ilman toivoa paranemisesta modernia lääketiedettä tuskin olisi olemassa.

Toivo kiinnostaa ihmisiä edelleen jatkuvasti. Sen takia tehdään mittauksia ja kyselyitä siitä mitä kukin sukupolvi ajattelee tulevaisuudestaan, ja kuinka toiveikkaasti etenkin nuoret suhtautuvat tulevaisuuteensa. 

Ilmastonmuutoksella on merkittävä rooli tulevaisuuden epävarmuuden kannalta.

Viime vuosien kuuma aihe on ollut kysymys siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa nuorten ajatuksiin tulevaisuudesta ja toivosta. Ilmastonmuutoksella on merkittävä rooli tulevaisuuden epävarmuuden kannalta. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on omiaan uhkaamaan ihmisten terveyttä niin ruokaturvan kuin uusien ja laajemmalle levittyvien sairauksien kuin loistenkin kautta, puhumattakaan äärimmäisistä sääolosuhteista tai henkiseen terveyteen liittyvistä aspekteista, kuten ilmastoahdistuksesta ja ilmastopakolaisuuden aiheuttamista traumoista. Jos ilmasto lämpenee liikaa, käynnistyy ketjureaktio, jonka seuraukset ja niiden mittakaava ovat vielä hämärän peitossa. 

Vähättely ja välinpitämättömyys tuhoaa toivoa. 

On kuitenkin tärkeä muistaa, että ilmastonmuutos on vain yksi seikka vaikuttamassa nuorten tulevaisuudenkuviin. Meistä monet ovat kasvaneet keskellä historiallisia talouskriisejä ja pandemioita, seuraten vierestä ekokatastrofeja niin Suomessa kuin ulkomailla. Tunne siitä, että kerta toisensa jälkeen on yksinkertaisesti voimaton tekemään mitään niin monille asioille, joilla on suuri negatiivinen vaikutus omaan elämään ja tulevaisuuteen, on omiaan nakertamaan toivoa paremmasta. Massaliikkeet kuten ilmastolakot ja mielenosoitukset, vaatimukset kestävämmästä politiikasta ja nuorten ilmastoahdistus ovat merkkejä, jotka tulee ottaa vakavasti. Toivo ja tulevaisuususko vaativat tekoja. Ne vaativat mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa, tunnetta osallisuudesta ja siitä, että huolet tulevat kuulluksi ja niihin reagoidaan. Vähättely ja välinpitämättömyys tuhoaa toivoa. 

 Ainoa oikea tapa rakentaa tulevaisuutta on sellainen, joka huomioi kestävyyskysymykset laajasti.

 Ainoa oikea tapa rakentaa tulevaisuutta on sellainen, joka huomioi kestävyyskysymykset laajasti.  Tämä vaatii, että näemme metsän puilta ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymisen sijaan alamme kohdella kestävää kehitystä, ilmastonmuutosta ja muita aiheita kokonaisvaltaisesti. Terveys on olennainen osa tätä kokonaisuutta. Terveys ja turvallisuus ovat ihmisoikeuskysymyksiä - jokaisella tulee olla niihin oikeus.  Vaikka yksittäiset teot ja päätökset saattavat herätellä yksittäisiä toivon kipinöitä, nämä kipinät sammuvat, mikäli kokonaisvaltaisia ratkaisuja ei saada aikaiseksi.

Sofia Savonen & Laura Hildén
Nuorten Agenda2030-ryhmän puheenjohtajat

Nuorten Agenda2030-ryhmällä on kaksi tavoitetta: edistää kestävän kehityksen tietoisuuden lisääntymistä ja tavoitteiden toteutumista eri puolilla Suomea sekä osallistua kansalliseen keskusteluun kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi Suomessa ja globaalisti, erityisesti osana Suomen kestävän kehityksen toimikunnan työtä.