Mummot leikkivät ja leikittävät
Rakkaat aktivistimummot,
Koronaviikot vierivät. Nuorimmat meistä mummoista ovat (etä)töissä tai ehkä lomautettuina, nuoret eläkeläiset kenties hoitavat lapsenlapsiaan ja me 70 vuotta täyttäneet vietämme aikaa kodeissamme. Lehtiartikkelit kuvaavat etätöissä olevien lapsiperheiden hektistä arkea ja me mummot ihmettelemme, miten voisimme kantaa osan näiden perheiden taakasta.
Jotkut meistä ovat ehkä keksineet hauskoja tapoja osallistua lastenlasten elämään. Videopuhelut tietysti: jo 3-4 - vuotias viihtyy pitkään puhelimen äärellä, kunhan puheluihin mahdutetaan monenlaista tapahtumaa: lapsi kenties esittelee lelujaan ja temppujaan, mummo ehkä lukee satukirjaa. Videokokouksiin mahtuvat kaikki sisarukset mukaan.
Oman nelivuotiaani mielestä oli kiinnostavaa tutkia Pikku-Marjan eläinkirjaa, kun meillä molemmilla oli käsissämme oma kappaleemme. Ihmeellistä, että sekä Tuukan kirjassa että mummun kirjassa H oli punainen! Mutta mitä vielä voisi keksiä puheluja piristämään? Tarja-mummo on ottanut vanhan tutun Laiva on lastattu -leikin käyttöön; se voisi sujua aika pieneltäkin. Onko mikään peli sellainen, että mummo ja pikkulapsi voisivat toteuttaa sitä videopuhelun avulla? Ideoita mummot!
Pikkukoululaisille olen tehnyt adjektiivileikkejä ja ne ovat joka kerta yhtä hauskoja. Siinä sivussa tulee adjektiivin käsite tutuksi. Liisa-mummo on harrastanut koululaisten ryhmävideopuhelussa jatkokertomuksen rakentamista. Yksi aloittaa satua/tarinaa yhdellä lauseella, seuraava jatkaa lauseella ja seuraava taas... tulee hauskaa ja yllättäviä juonen käänteitä. Minä asun samalla alueella koululaisteni kanssa, joten olen myös tehnyt rasteja lähimetsään tyyliin ”seuraava vihjelappu on Lyijysen yläpihalla”. Mutta mitä muuta tekemistä lähimetsässä voisin heille kehittää? Erilaisia risumajoja sinne näyttää ilmaantuneen, mutta sellaisten rakentamisessa ei 2-metrin päässä pysyttelevästä mummusta ole apua.
Sisareni on auttanut isoja lapsenlapsiaan läksyjen teossa. Lapset ovat lähettäneet valokuvia saamistaan koulutehtävistä ja mummi on ohjannut niiden suorittamisessa. Myös kielten sanoja voi kuulustella tällä menetelmällä.
Mutta edessä taitaa olla vielä monia viikkoja. Mitä me koteihimme kahlitut mummot voisimme tehdä? Kertokaa ideoitanne facebookissa!
Sen me kaikki mummot tiedämme, mitä pitää tehdä silloin, kun tämä kriisivaihe on ohi (tai edes tauolla). Silloin tietysti haluamme oikeasti tavata isoja ja pieniä rakkaitamme. Mutta ennen muuta haluamme tehdä voitavamme, jotta tästä lamasta noustaan uudenlaiseen kohtuuden ja kestävän kehityksen kulttuuriin sekä kotimaisuuden arvostamiseen niin matkailussa kuin tärkeiden tarvikkeiden tuotannossakin. Kulutamme innolla, nälkiintyneinä, kulttuuria, kampaamopalveluja, uimahalleja, ravintoloita, mutta tavaroiden ostamisessa painotamme kohtuutta.
Niitä aikoja odotellessa, pestään käsiä ja pidetään yhteyttä facebookissa.
Helena Kääriäinen
aktivistimummo
lapsenlapset 2, 4, 8 ja 10v.
Kuva: Minna Sallanen