Selviytymisvinkkejä meille koronasta ahdistuneille

Rakkaat aktivistimummot,

Tammikuussa keskustelimme Oodissa ilmastoahdistuksesta ympäristötutkija ja kirjailija Panu Pihkalan alustamana. Sali oli täynnä ja me mummot istuimme vieri vieressä toinen toisiamme kuullen ja keskustellen. Pihkala korosti toivon merkitystä. Totesimme, että ilmastoahdistukseen auttaa pyrkiminen hyvään yhdessä.

Meistä mummoista tuli yhtäkkiä karanteenimummoja

Maailma on muuttunut muutamassa viikossa. Meistä mummoista on tullut suurelta osin karanteenimummoja. Haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää. Teemme sen hillitsemällä ilmastonmuutosta ja tuomalla toivoa tulevaan. Asia ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka juuri nyt huoli omasta, läheisten ja koko yhteiskunnan selviämisestä on päällimmäisenä mielessämme. Koronaviruksen aiheuttama sairastaminen on ennakoimattomuudessaan pelottava ja ahdistusta aiheuttava. Omaan mieleeni ovat nousseet jopa isäni viettämät rintamavuodet ja vanhempieni kertomukset sotavuosilta. Työurallani HYKS Lastenklinikalla lääkärinä ja psykoterapeuttina kohtasin muun muassa suuronnettomuustilanteiden ja vakavien sairauksien aiheuttamaa tuskaa, mutta koronan kaltaista kaikkia koskettavaa ahdistusta ei kukaan meistä ole ennen kokenut. 

Korona  näyttää olevan vaarallisempi meille mummo- ja pappaikäisille sekä jotain perussairautta poteville, kuten tosin monet muutkin infektiotaudit. Monet meistä kuuluvat molempiin ryhmiin. Meitä on pyritty suojaamaan karanteeniohjeistuksella, joka tuo turvaa, mutta samalla myös muistuttaa meitä viruksen vaaroista. Arvelen monen meistä olevan huolissaan omasta selviämisestä. Tulee mieleen kysymys: Jos tauti tarttuisi minuun, miten sydänsairauteni, diabetekseni, astmani tai syöpähoitojeni kanssa käy. Maailmalta on kuulunut uutisia tarpeesta ääritapauksissa rajata hoitoa. Hoidetaanko minua tai puolisoani?  Kyllä, kaikkia hoidetaan. Sairaalahoidossa pyritään aina arvioimaan mistä hoidosta kukin voi hyötyä.  Ja sen hoidon terveydenhuoltomme tarjoaa. 

Auttaminen tuo iloa myös auttajalle

Yksinäisyys ja avun tarve lisääntyy karanteenissa. Läheisten vaivaaminen kauppa-avuksi voi tuntua hankalalta. On hyvä muistaa, että muiden auttaminen tuo myös iloa auttajalle. On lohdullista odottaa aikoja, jolloin taas voimme olla muille helpotukseksi. Osalle meistä yksinolo voi olla jopa tervetullutta. Nyt on hyvä syy pitää ystäviin yhteyttä ja soitella myös ilman asiaa. Heillä tuntuu olevan myös samankaltaisia huolen ja ihmettelyn aiheita.

Elämän hallinnan tunne säilyy, kun on aktiivinen asioissa, joihin voi vaikuttaa

Arjen rytmin säilyttäminen epävarmassa ja ahdistavassa elämäntilanteessa helpottaa. Päivittäin on syötävä, peseydyttävä, ulkoiltava, liikuttava ja levättävä. Nämä yksinkertaiset asiat ovat tärkeitä.  On asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Elämän hallinnan tunne säilyy, kun on aktiivinen niissä asioissa, joihin voi vaikuttaa. Vaikka on tärkeää saada luotettavaa tietoa, on viisasta rajata koronauutisten kuuntelemista ja jättää tilaa mukaville kirjoille, käsitöille tai tv-ohjelmille. Se, mikä tuottaa turvallisuutta ja mielihyvää normaalioloissa, auttaa tässäkin.  Olemme kuitenkin kaikki erilaisia. Vaikka kokisimme samaa, me reagoimme yksilöllisesti. 

Vaaran uhatessa isovanhemmuuteen sisältyy huoli omista lapsista ja lapsenlapsista ja heidän jaksamisestaan. Aktivistimummojen Facebook-sivuilla onkin pohdittu, miten ihmeessä lapsiperheet selviävät, jos vanhemmat sairastuvat ja me mummot emme voi olla avuksi. Etätyö, kotikoulu ja arjen pyöritys lapsiperheessä on todella haasteellista, ja rinnalla voimme kulkea vain virtuaalisesti.  Helena Kääriäinen kirjoitti blogeissaan mummoasenteesta ja äskettäin myös etämummoroolista koronakriisin aikana. 

Miten me mummot voisimme helpottaa hämmentyneitä lastenlapsiamme? 

Tiedetään, että jo pienikin lapsi aistii ja kuulee varsin paljon läheisiltä aikuisilta. Tiedetään myös, että lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvia traumaattisille kokemuksille ja vahingoittavalle medialle. Puhelimitse tai tietokoneella on mukava pitää lapsenlapsiin yhteyttä, mutta meidän mummojen ei tarvitse aina erityisesti viihdyttää lapsia. On merkityksellistä kuunnella lasten huolia, ymmärtää niihin liittyviä tunteita ja keskustella sekä lohduttaa. Jo taaperoikäinenkin lapsi osaa usein kertoa itse mietteistään, jos pysähdymme kuuntelemaan häntä. Lapsetkin tarvitsevat oikeaa, heille ymmärrettävää tietoa. On hyvä muistuttaa tulevasta, jolloin taas voidaan tehdä tuttuja ja tärkeitä asioita yhdessä, ja niitä voidaan nytkin muistella. Lasten reaktiot ovat erilaisia, fyysisiä, sanallisia ja emotionaalisia. He voivat kuvata tunnelmiaan puhumisen lisäksi leikillä ja piirtämällä, mutta toisaalta myös levottomuudella. Kaikenikäiset lapset tarvitsevat turvallisuuden tunnetta ja toimivaa arkea sekä aikuisen fyysistä ja emotionaalista läsnäoloa. Meille kaikille on kodin ja perheen merkitys suuri tällaisina aikoina. 

Lisätietoa ja apua on saatavissa

Täydellisesti ei kukaan tästä suoriudu ja tarvittaessa on viisasta hakea ammattiapua. Useat tahot ovat tarjonneet tukea ja ohjeita koronakriisin keskellä selviämiseen ja myös ahdistuksen sietämiseen. THL:n sivuille on kerätty hyviä ohjeita selviämiseen. Lastenpsykiatri Janna Rantala antaa neuvoja lapsiperheille HS:ssa suomiauttaa-palstalla. 

Panu Pihkalan tammikuisen luennon teema oli ilmastoahdistus ja toivo. Hän on koonnut nyt tietoa ja ajatuksia koronaepidemiaan liittyvästä ahdistuksesta. 

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille ja läheisillenne!

Liisa Viheriälä
lastenpsykiatri
aktivistimummo

Kuva: Reetta Meriläinen