Ruovikkojen niittäminen ja kerääminen

Aktivistimummot-liike tempaisee kesän aikana rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Ohjeet ja niihin liittyvät blogit on laadittu yhteistyössä Suomen Vesistösäätiön kanssa, jonka asiantuntijoina toimivat Timo Huttula, Matti Leppäranta ja Lauri Arvola, jotka ovat kirjoittaneet mm. Suomalaisen Järvikirjan. Tämä ruovikkoja käsittelevä “Ranta kuntoon”-kampanjan neljäs blogi on hydrologi ja tietokirjailja Timo Huttulan käsialaa. Hänen viestistä on: Kun niität rehevöittävät ruovikot, kerää kaisla kompostiin. Älä jätä sitä veteen tai rantaan.

Edellisessä rantablogissa käsiteltiin kalojen sisältämien ravinteiden poistoa vesistöstä.  Kaloissa onkin runsaasti ravinteita. Säkylän Pyhäjärvellä on arvioitu, että vuotuinen kalansaalis poistaa noin kolmanneksen järveen tulevasta fosforista. Tärkeää olisi siis kalastaa ja syödä kotojärven kalaa. Tässä blogissa tarkastelen ranta-asukkaiden ja mökkiläisten mahdollisuuksia vähentää vesikasvillisuuden sisältämiä ravinteita ja ottaa ne jopa hyötykäyttöön.

Katkaistu ruovikko on kerättävä pois

Rantakaislikot ja -ruovikot koetaan hankalina liikkumisen ja uimisen esteinä. Niinpä niitä poistetaan niittämällä ja myös konevoimin. Niittämiseen pitää liittää katkaistun kasvuston poiskerääminen. Niitä ei pidä jättää veteen kellumaan. Poiskerättyä varsistoa voi käyttää vaikkapa kompostin tai kasvimaan pohjana.

Jos ruovikon juuret jäävät paikoilleen, uusi kasvusto kehittyy pian taas uudestaan. Siksi on oleellista hoitaa rantaa säännöllisesti ja poistaa kasvusto juurineen. Käytännössä se kannattaa tehdä jopa reilun puolen metrin syvyyteen saakka. Hienon hajoamisaineksen, joka useimmiten koostuu kasvien lehdistä, ”siivilöinti” pohjalta estää kasvien juurtumista. Se onnistuu lehtiharavalla tyynellä kelillä.

Isäni oli Saimaan matalan hiekkarannan kasvuston ahkera haravoija. Hän haravoi kasvit juurineen. Kaisloista ja ruovikosta saatiin mainion pienen kasvimaan pohja. Rantaan ajautuneesta osittain jo hajonneesta kasvijätteestä saatiin hienompi aines karkeamman tavaran päälle. Yhtään multakuormaa tuolle kasvimaalle ei vuosikymmenien aikaan ole tarvinnut tuoda.

Sinilevässä voi olla hermomyrkkyjä

Kelluvien sinilevien siivilöinti vaikkapa halvalla perhoshaavilla on tarkkaa puuhaa. Sinilevien poisto omasta rannasta on ymmärrettävästi monen mielessä ja sinilevämassaa voikin melko helposti haavilla kerätä. Sinilevien poistaminen vaatii kuitenkin toimia koko järvellä ja rannanomistajan kannattaakin ajaa järvensä laajaa suojelua. Kerättyä sinilevämassaa ei tule viedä kasvimaalle, sillä sinilevissä on maksa- ja hermomyrkkyjä sisältäviä lajeja.

Vesialueen käyttäjät yhteistyöhön

Ravinteisen pohjasedimentin paikallisesta poistosta tai eristämisestä ei järven mittakaavassa ole myöskään hyötyä. Rannan omistajan kannattaa tässäkin suhteessa pohtia yhteisiä toimia muiden vesialueen käyttäjien kanssa. Jos pohjaa ruopataan vaikkapa veneväylän syventämiseksi, kannattaa sedimentti läjittää kauas rannasta niin, että ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan takaisin veteen.

Rannan avoimuuden lisääminen laajalla ruovikon ja kaislikon poistolla on iso työ ja sen tekemistä pitää harkita. Usein avoimuutta kannattaa lisätä tekemällä rantaan reilu venekanavaa leveämpi kanava, joka mahdollistaa aallokon huuhteluvaikutuksen perille asti. Laajasta vesikasvien poistosta on usein seurauksena levien runsastuminen ja jopa sinileväkukinnat, koska putkilokasvit eivät silloin enää sido ravinteita, vaan ravinteet ovat levien käytettävissä.

Pohjan penkominen on jossain määrin arveluttava asia, koska sedimentin ravinteita pääsee pöyhinnän yhteydessä takaisin levien ja muiden mikrobien käyttöön, mikä edistää niiden paluuta kiertoon

Luonnonvesiin joutuvien ravinteiden määrän vähentäminen ja poistaminen ei siis ole mitään rakettitiedettä. Ideoita syntyy ihan maalaisjärjellä, kun pysähtyy asiaa miettimään. Jokainen rannan käyttäjä voi tehdä jotain järven tilan parantamiseksi.

Timo Huttula
Professori H.C. (eläkkeellä)
Tietokirjailija

Kuva: Armi Temmes