Mökkikalastajan ravinteet kiertoon

Aktivistimummot-liikkeen kesän teemana ovat rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Tässä kolmannessa blogissa aktivistimummo, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström kertoo perheensä kalastusharrastuksesta ja ahkerasta kalan syönnistä. Hän kertoo myös, miten hoitaa välillä liiankin suuren särkikalasaaliin.

Mökkeilyn isoja iloja on oman ruuan pyytäminen. Meillä verkot pannaan veteen Kemiön saaren eteläpuolella olevan kesäsaaren kalavesille melkein joka ilta. Ja joka päivä herkutellaan kala-aterioilla, ahven on suosikki, kampela hieno yllätys, hauki aina tervetullut, isot lahnat maistuvat savustettuina, kuha on herkkua. Juhla-aterioita mökkikesän jokaiselle päivälle. Sukulaiset ja vieraat saavat osansa.

Mutta kaikki kalat eivät ole yhtä tervetulleita. Särkikalat ovat huimasti lisääntyneet Saaristomeren rehevöitymisen vuoksi. Noita neulatyynyjä ei meillä juurikaan haluta syödä, vaikka maussa ei mitään vikaa olekaan.  Käly aikoinaan graavasi särkiä mutta se jäi intomielen kokeiluksi, koska parempaakin saalista on tarjolla.

Vedet rehevöityvät, koska ravinteita, typpeä ja fosforia, kulkeutuu vesiin jokien mukana ja maa-alueilta, erityisesti pelloilta. Vaikka maatalouden vesiensuojelussa on tehty pitkäjänteistä työtä, maahan aikoinaan varastoitunutta fosforia liukenee edelleen vesistöihin ja kotieläintilojen ravinteiden kierrätyksessä on paranneltavaa. Kun fosfori on päätynyt vesistöön, sitä on hyvin vaikea saada pois vesistöjä rehevöittämästä. Kalojen mukana sitä voi tehokkaasti poistaa. Isoja särkikalojen poistokalastushankkeita on tehty järvien kunnostusten yhteydessä ja merialueilla, mutta lisää tarvitaan. Verkkoihin tullutta vähemmän haluttua kalaa ei siis tule palauttaa takaisin veteen. Fosfori pitää saada pois vesistöistä. Hyödyllistä fosfori on maaperässä, esimerkiksi puutarhakasvien kasvun edistäjänä.

Meidän mökillämme vähemmän halutut kalat, joita useimmiten tulee ämpärillinenkin kahdesta verkosta, päätyvät kompostoriin. Pilkon isoimpia kaloja, ei ehkä tarpeen, sotkuista puuhaa. Eristetty lämpökompostori toimii mainiosti sekä kalajätteen että muiden ruokajätteiden kompostoinnissa, mutta vaatii hyvin toimiakseen huolenpitoa.  Tarvitaan riittävä määrä kuiviketta, säännöllistä sekoittamista sekä tarvittaessa kastelua. Vauhdikas kompostoituminen vaatii sopivasti erilaisia syötteitä, ilmaa ja kosteutta, ettei synny hajuhaittoja. Olen käyttänyt kaupallisia kompostikuivikkeita mutta tarkoitus on kokeilla ensi kesänä rakkolevää, jota vuosien tauon jälkeen on taas ilahduttavasti kasaantunut rannoillemme. Merkki vesien tilan paranemisesta. Kompostorin kyljessä oleva lämpömittari näyttää, että lämpötila nousee 50-60 asteeseen, siinä lämpötilassa jätteiden bakteerit häviävät. Hyvää multaa saadaan sitten alaluukusta noin neljän viikon päästä. Se viedään marjapensaille, jotka käyttävät ravinteet kasvuun ja kiittävät marjasadolla. Näin arvokkaat ravinteet saadaan kiertoon, pois vesistöjä rehevöittämästä.

Maistuu hyvältä ja tuntuu hyvältä, kun tietää omalta osaltaan auttavansa kotirantojen puhdistumisessa.

Toinen tapa torjua rehevöitymistä on niittää ja kompostoida järviruokoa. Kun komposti levitettään viljelyksille, ravinteet päätyvät takaisin kasvien käyttöön. Se on toisen tarinan aihe.

Teksti ja kuva:
Marja-Liisa Tapio-Biström, aktivistimummo, MMT
tapio.bistrom@gmail.com