Toimeen on tartuttava. Nyt! Nyt! Nyt!

Huhtikuisena vilakkana perjantaina Akivistimummot kerrankin tulivat Ilmastoisovanhempien ja muiden ilmastoaktivistiryhmien rinnalle eduskuntatalon rappusille vaatimaan ilmastotekoja. Ilmastomiekkareista tuttu slogan kuului moniäänisesti. ”Mitä me haluamme? Ilmastotoimia! Milloin, milloin, milloin? Nyt, nyt, nyt!” Mukana oli myös juuri Aktivistimummot-liikkeeseen mukaan tullut ex-toimittaja Leena Brandt, joka blogissa kertoo, miksi halusi tulla mukaan vaikuttamaan.

Eduskuntatalon portailla alkoi minun polkuni Aktivistimummojen jäsenenä. Paleli. Yritin painaa mieleen uusia nimiä ja naamoja. Nimi- ja naamamuisti ei ole vahvin lajini – siitä pahoittelut jo etukäteen.

Greta Thunberg käynnisti lähes kuusi vuotta sitten, 15-vuotiaana, toiminnan, jonka tarkoituksena on herättää päättäjät ja kansalaiset ilmastokriisin todellisuuteen. Sen jälkeen ilmastoliike on näkynyt monen nimisenä ja monin tavoin Suomessa, Euroopassa ja kansainvälisesti. Nuoret ovat syystä hädissään, sillä he joutuvat elämään kriisin seurausten kanssa pidempään kuin me seniorit. Ihan hävettää, mitä olemme heille jättämässä.

Onko aktivistien toimissa, mielenosoituksissa ja portailla seisomisessa järkeä? Yhtä hyvin voi kysyä, missä on järki nykyisessä maailmanmenossa. Yhä edelleen fossiilienergiaa käytetään kaikkialla ja päästöjen saaminen Pariisissa sovittuihin rajoihin näyttää mahdottomalta. Ilman monimutkaista laskuoppia on helppo päätellä, että on halvempaa yrittää hillitä ilmastonmuutosta kuin antaa sen romahduttaa elämän edellytykset maapallolla.

Miksi juuri Aktivistimummot?

Lyhyesti: olen aktiivi ja olen mummoikäinen. Tykkään enemmän tekemisestä kuin strategioiden laatimisista ja excelien täyttämisestä. Ikäni puolesta (68-v.) olen sillä tavalla pelottavassa vaiheessa, että en pelkää mitään paitsi korkeintaan sitä, ettei aamulla ole kahvia. Ja kun sitä kahvia saa, jaksaa melkein mitä vaan.

Hmmm… tämä alkaa kyllä kuulostaa siltä, että voisin mennä mukaan myös Greenpeacen juttuihin? Kumiveneellä venäläistä öljyä kuljettavan laivan kylkeen? Here I come – mutta katsotaan nyt ensin nämä Aktivistimummojen touhut! Paljon kiinnostavia asioita on ryhmä saanut aikaan ja monia asioita suunnitteilla.

Aktivistimummo Reetta Meriläinen, jonka tunnen jo Naisten pankin toiminnan kautta, sattui sopivasti kohdalle Hakaniemen markkinoilla huhtikuun alussa. Olin pikku hiljaa toipunut isoista hankkeista eli jättänyt Verde-lehden päätoimittajuuden ja Pekka Haaviston vaalikampanja oli tullut päätökseen. Oli siis aika katsoa uusia asioita – ja niitähän löytyikin useampia.

Samaisena markkinapäivänä pohdiskelin ääneen, että olisi kiva löytää joku eläinsuojelupaikka. Kontakti Vihtiin Länsi-Uudenmaan eläinsuojeluyhdistyksen kissataloon löytyi samantien ja nyt käyn kerran viikossa kissankakkaa putsaamassa. Olen mukana myös Mannerheimin lastensuojeluliiton lukumummina lähikoulussa täällä Helsingissä. Joka tiistai käyn koululla opastamassa muutamaa pikkukoululaista sujuvan lukemisen pariin. Koulussa on muuten enemmän hälinää kuin kissatalossa!

Ex-sitä ja tätä

Mukava oli huomata, että Aktivistimummoihin mukaan tullessani minulta ei kukaan kysynyt CV:tä. Sain kuulla, että ryhmä täyttää viisi vuotta ja kaikki ovat tervetulleita. Mummohenkisyys on yhteinen piirre. Eikä tarvitse olla mummo, saa olla pappa tai nuori ilman lapsia. Vaikka ei kysytty, niin kerron, että omalta listalta löytyy journalismia, mediavalmennusyrittäjyyttä ja virkamiestyötä Brysselissä, ja mummohenkisyyttäkin. Eikä ole tullut aika pitkäksi ennenkään.      

Facebook-ryhmässä pääset sisään toimintaan.  Nettisivuilla www.aktivistimummot.fi kerrotaan, mitä on tulossa.  
Yhdessä saamme muutoksen aikaan.
Ilmastojahkailu ei käy!
  

Leena Brandt
Aktivistimummo

ps. kuvassa olen tuo oikealla oleva punaisessa untuvatakissa.