Yhteinen huoli: Ympäristömyrkyt siittiöitä tuhoamassa

Aktivistimummojen ja Duodecimin Terveys ja ympäristö -tapahtuma innosti professori Jorma Topparin kirjoittamaan siemennesteen laadun heikkenemistä. Katoava kansa-blogi on julkaistu myös Duodecimin sivuilla. Suomalaismiehillä siemennesteen laatu on nopeasti huonontunut tällä vuosituhannella. Muuttuva ympäristömme lukuisine uusine kemikaaleineen lienee yksi syyllinen, jota nyt tutkitaan.
Asia huolestuttaa myös mummoja.

Jos lapsia ei synny, katoavat myös mummot maailmasta!
Helena Kääriäinen, aktivistimummo, perinnöllisyyslääkäri

Katoava kansa - siemennesteen laatu heikentynyt

Syntyvyys on vähentynyt 25 % kymmenen vuoden aikana. Pitkään Suomessa syntyi n. 60000 lasta vuodessa, viime vuonna vain runsaat 45000. Lapsilukua kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna enää hiukan yli 1,3, kaukana 2,1:stä, joka vaadittaisiin siihen, että väkiluku pysyisi ennallaan. Jos kokonaishedelmällisyysluku säilyy nykyisellään eikä maahanmuutto korvaa väkiluvun pienenemistä, väestömme vähenee kolmen sukupolven aikana neljännekseen nykyisestä. Samanlainen kehitys on käynnissä Japanissa, Singaporessa ja monessa muussa kehittyneessä maassa. Ainoastaan Afrikassa väestö edelleen lisääntyy. 

Päähuomio on kiinnittynyt sosioekonimisiin ja kulttuurisiin syihin.

Syntyvyyden vähenemisen syitä pohdittaessa päähuomio on kiinnittynyt sosioekonimisiin ja kulttuurisiin syihin. Hyvin vähän on keskusteltu siitä, onko lapsia haluavilla mahdollisuutta saada niitä. Lähes kaikki tietävät, että naisen hedelmällisyys heikkenee 30 ikävuoden jälkeen, erityisen jyrkästi yli 35-vuotiaana. Huonommin tiedetään se, että iän vaikutus koskee myös avusteisia lisääntymistekniikoita, kuten ns. koeputkihedelmöitystä (IVF) ja mikroinjektiohedelmöitystä (ICSI). Ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä on lähellä 30:tä, mikä väistämättä merkitsee sitä, että on usein vaikea saada toista tai useampaa lasta esikoisen jälkeen. Miesten hedelmällisyys on vähemmän kiinni iästä kuin naisilla, mutta ongelmana on huono siemennesteen laatu. Vielä viime vuosituhannella suomalaismiesten siittiömäärät olivat kansainvälisissä vertailuissa huippuluokkaa, mutta tälle vuosituhannelle siirryttäessä tapahtui yllättävän nopea muutos huonompaan suuntaan. Tällä hetkellä suomalaismiesten siemenneste on laadultaan yhtä huonoa kuin muuallakin maailmassa. Suomalaismiesten siemennesteen siittiöpitoisuuden keskiluku on 49 miljoonaa/mL, kokonaismäärä 148 miljoonaa, joista normaalirakenteisia 6,9 %. Mitä nämä luvut merkitsevät käytännössä? Mitattaessa aikaa raskauden alkuun, kun pariskunta yrittää hankkia lasta, odotus alkaa pidentyä, kun miehen siittiömäärä on pienempi kuin 55 miljoonaa/mL.

Mitä pienempi siittiöpitoisuus on, sitä pitempi aika kuluu raskauden alkuun.

Yli puolella nuorista suomalaismiehistä siittiöpitoisuudet ovat siis pienempiä kuin tuo ’kynnysluku’. Kun sekä miehen että naisen hedelmällisyys on niin ja näin, lapsen saanti on vaikeaa. Miten tämä heijastuu avusteisen lisääntymistekniikan käytössä? Sen avulla syntyy noin viisi prosenttia suomalaisista ja aloitettujen hedelmöityshoitojen määrä on pysynyt melko samanlaisena useita vuosia, noin 10 000 hoitoa vuodessa, joista syntyy n. 2500 lasta. Lisääntyvä osa hoidoista tehdään pakastetuilla alkioilla. Julkinen terveydenhuolto korvaa hedelmöityshoidon ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta suureen lapsilukuun tarvitaan omaa rahaa niin paljon, että voidaan joutua kerjuulle lapsenlapsia toivovien omien vanhempien luokse. Tulevien isovanhempien varallisuudesta ja toiveista sitten riippuu se, kuka voi lapsia saada tai edes yrittää sitä.

On pidettävä huolta siitä, että naiset voivat halutessaan saada lapsia riittävän nuorina

Thomas Adams totesi jo yli 400 vuotta sitten, että ’on parempi ehkäistä tauti kuin parantaa se, koska se säästää sairastamisen vaivoilta’. Sitä voi hyvin soveltaa lisääntymisterveyteenkin. Miten siis voisimme ehkäistä hedelmättömyyttä, että olisi edes biologiset mahdollisuudet saada lapsia, kun niitä toivotaan? On pidettävä huolta siitä, että naiset voivat halutessaan saada lapsia riittävän nuorina. Siinä sosioekonomiset ja psykososiaaliset kysymykset ovat päällimmäisinä. Ne koskevat niin miehiä kuin naisia. Entä miten voimme pitää huolta siitä, että miesten siemenneste pysyy hedelmöityskykyisenä? Tähän kysymykseen on vielä vähemmän vastauksia. Siemennesteen laatu määräytyy sikiö- ja lapsuusaikana ja tiedämme altisteita, kuten raskaudenaikainen tupakka-altistus, jotka heikentävät sitä.

Ympäristön kemikaalien vaikutuksia tutkitaan

Epäselvää on, mikä merkitys on kymmenillä tuhansilla uusilla kemikaaleilla, jotka on tuotu markkinoille viime vuosikymmeninä. Koe-eläintutkimuksista tietoa kertyy, mutta epidemiologisia ihmistutkimuksia on edelleen aivan liian vähän.

Jorma Toppari, LT
Fysiologian professori, ylilääkäri
Turun yliopisto
Lasten ja nuorten klinikka

Kuva : Mummotaidetta by Helena Kääriäinen