Yhteenveto Facebook-keskustelusta joulukuussa 2019

Jaa tämä Twitterissä!

Joulukuun alkupuolella on tehty 63 julkaisua, ja tämä on vain tiivis yhteenveto. Ylläpito vähän toppuuttelee tavoitteena, että samalle päivälle tulisi vain muutama julkaisu ja erilaisista aiheista.

Joulu innostaa vinkkaamaan omista onnistuneista jouluratkaisuista. Tässä ryhmässä arvostetaan kestävää, kierrätystä, ekologista – ja itse tehtyä. Irmelin korallikanukka-joulupallosta on (tätä kirjoitettaessa) tykätty 508 kertaa, ja se on herättänyt ihailua pallon valmistuksesta ja keskustelua vieraslajeista. Muita supersuosittuja käytännön postauksia ovat olleet puuron hyödynnys jouluruokiin, riisin korvaavat kotimaiset ja gluteenittomat puuroainekset ja tekstiilien kierrätysvinkit niin kangaskasseihin kuin joulukalentereihin. Joulupapereista ja teipittömästä paketoinnistakin on saatu vinkkejä, ja tietysti tavalliset lahjat korvaavista lahjoituksista.
Idea marjapensaiden istuttamisesta tyhjille tonteille on mainittava erikseen. Se innosti, ja monet kertoivat tällaista tehdynkin onnistuneesti. Ehkä ensi keväänä pensaita ilmestyy aivan uusiin paikkoihin…
Silloin tällöin ryhmässä on mietitty toimintatapojen mielekkyyttä laajemmin, väiteltykin. Helinän ajatus siitä, että tarvitaan myös tuottavaa toimintaa eikä vain säästämistä kirvoitti 374 tykkäystä ja 46 kommenttia.

Tuulivoimasta ja ylipäänsä eri energiamuodoista ollaan helposti eri mieltä. Siitäkin ryhmässä on keskusteltu, onko joulu raadollinen juhla vai asenneko ratkaisee. Idea Ilmastoavun sähköisistä joulukorteista oli esimerkki aiheesta, joka herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. On monta näkökulmaa, vaikka samaan suuntaan pyritään. On hyvä, että vaihdetaan erilaisiakin mielipiteitä, kunhan tehdään se toista arvostaen.  
Ylläpito suosii toivoa luovien uutisten esiin tuomista, realismia unohtamatta. Vaikuttaa siltä, että koko ajan kehitetään hyviä uusia ratkaisuja. Löytyy uusia keinoja vähentää päästöjä. Muovin kierrätys laajenee, lentovero tulee eduskunnan käsittelyyn, käytetty tavara on tullut suosituksi. Iissä tapahtunut päästöjen vähentäminen saa ajattelemaan, että paikallinen mielipiteenmuokkaus voi todella vaikuttaa.

Sekin on hyvä uutinen, että media on kiinnostunut Aktivistimummoista. Fb-ryhmästä löytyy tuore linkki Seijan ja Helenan radiohaastatteluun 16.12. Sen voit kuunnella tammikuun puoleen väliin saakka täältä.

Toshan päivitys, jonka myötä hän halusi levittää rohkaisua ilmaston puolesta taisteleville nuorille, sai 408 tykkäystä. Positiivista ajattelua tarvitaan, kun Madridin ilmastokokouksen tuloksissa ei vielä varsinaisesti ole mitään juhlittavaa. Sekään ei auttanut, että iso joukko aktiivisia vanhempien ja isovanhempien yhdistyksiä ja liikkeitä ympäri maailmaa teki kokoukselle vetoomuksen, jotta ottaisivat päätöksenteon tosissaan. Aktivistimummot olivat mukana vaatimassa.

Aktivistimummojen 20.1. klo 10-12 Oodin Kuutiossa järjestettävän keskustelutilaisuuden teema on TOIVO.

Kirje joulupukilta

Hyvät aktivistimummot!

Jouluun on enää reilut 20 päivää ja moni teistä pohtii, millaisia joululahjoja tänä jouluna jaettaisiin. Niin kuin tiedetään, mummot ovat joulupukin elintärkeitä ali- ja apuhankkijoita. Teillä on kokemusta ja perspektiiviä myös joululahjoja mietittäessä. 

Korvatunturin hiljaisuudessa on tullut aprikoiduksi joululahjojen olemusta. Ei niinkään sitä, tarvitaanko niitä jouluna, vaan sitä, mitä lahjoille tapahtuu, jos niitä on kasoittain. Riippuuko ilo määrästä vai laadusta vai jostain salaperäisestä? Seuraako ylimitoitetusta − tai niin kuin nuoremmat sanovat − överistä lahjamäärästä lahjan inflaatio? Tekeekö paljous lopulta lahjoista yhdentekeviä? Käykö niin, että pian mikään ei ole mitään?

No, se filosofiasta. Suurin huolenaiheeni tätä nykyä on lahjojen ja yleensäkin tavaroiden vaikutus ympäristöön, ilmastoon, tämän ainokaisen maapallon tulevaisuuteen. Koska olen ikivanha, muistan hätkähtäneeni noin puoli vuosisataa sitten, kun korviini osui M.A. Nummisen ja Jarkko Laineen laulun kertosäe: "Sillä maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä. Pitäis´ kohta laulaa rastaan, jos se meinaa ehtiä." Vähän rumaa kieltä, mutta asiaa.

Olen miettinyt harmaan pääni melkein puhki keksiäkseni keinoja vähentää ympäristörasitusta, mutta kuitenkin tuottaa iloa jouluun lahjoilla. En minä mitään lahjatonta joulua halua. Elämässä riittää ankeutta muutenkin, joten annetaan ja saadaan lahjoja hyvillä mielin. Mietitään kuitenkin lahjojen laatua, arvioidaan niiden vaikutusta ympäristöön niin, että jouluja riittää kauan meidän jälkeemmekin.

Lapsille haluan edelleen antaa leluja. Ne ovat lapsen elämässä riemunaiheita ja sitä paitsi tärkeitä työkaluja. Leikkihän on lapsen työtä. Joulupukin pajassa pyritään tarkastamaan, miten, missä ja millaisista materiaaleista lelut on valmistettu. Minulla on apunani asiantuntijatonttuja, jotka selvittävät leluyritysten ja valmistusketjujen vastuullisuutta, hiilijalanjälkeä ja muita ympäristövaikutuksia. Tontut näkyvät tiirailevan uutisten ja yritysten omien raporttien lisäksi myös Tukesin https://tukes.fi/ ja Finnwatchin https://finnwatch.org/fi/ sivuja.

Jaan mieluiten kunnollisia leluja, sellaisia, jotka eivät hajoa ensimmäisenä, eivätkä vielä seuraavanakaan iltana. Kestäviä leluja, joita voi alkuun kierrättää vaikka perheen sisällä. Käytettyjä, hyväkuntoisia leluja voi lahjoittaa pois joko itse tai kansalaisjärjestöjen kautta tai viedä niitä kierrätyskeskuksiin sitten kun lapset ovat kolmikymppisiä. No, tämä oli joulupukin huumoria. Voi leluja kierrättää jo aikaisemminkin.

Toisaalta eräänä jouluna huomasin yhden mummon sohvalla vuonna 1956 lahjaksi antamani nallen. Siltä puuttui korvat ja turkkikin oli hiutunut, mutta sama nalle.

Nuorten ja varttuneiden lahjoihin pätevät samat periaatteet. Mieluummin vähän, mutta harkittuja, hurmaavia, mieluisia ja ekologisesti kestäviä lahjoja kuin voimalla markkinoituja, nopeasti kaapin perälle siirtyviä tavaroita. Minulla on käytössäni ekologisesti valveutuneiden tonttujen lisäksi estetiikkaa, psykologiaa ja etiikkaa ymmärtäviä tonttuja.

Joulupukin työtaakkaa keventävät ihmisten itse tekemät lahjat. Moni näyttää leipovan ja tekevän makeisia, hilloja ja säilykkeitä. Hyvä! Ei kai mikään maailmassa voita lämpimyydessä käsin neulottuja villasukkia. Ajattelinkin ehdottaa niitä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään aineettomista lahjoista. Niissähän vain mielikuvitus on rajana. Pukilla on nettitonttuja; he etsivät vihjeitä ja ideoita internetin maailmasta. Joulupukki kehottaa myös teitä apuhankkijoita kysymään vihjeitä toisiltanne, kavereilta ja Mr. Googlelta.

Ja kyllähän ideoita piisaa. Yksikin mummo antoi läheisilleen lahjaksi karjalanpiirakkakursseja. Lahjaan sisältyi opetus, ainekset ja piirakoiden syönti. Kovasti tykättiin.

Olen satojen vuosien kokemuksella huomannut, että aineettomaan lahjaan voi yhdistää aineellisen kannustimen. Suomalaiset saa menemään melkein minne vain ja tekemään melkein mitä vain, jos tiedossa on kahvia ja pullaa tai muoviämpäri. Siksipä esimerkiksi lahjaksi annettuun luontoretkeen, pakohuoneeseen, sirkukseen, konserttiin tai museokäyntiin kannattaa liittää herkkuhetki. 

Ehkä kaikista tärkein lahja on kuitenkin aika. Aikalahja. Ei tarvitse puhua erikseen laatuajasta vaan ajasta, jota joko annetaan tai ei anneta.  Tätä kirjoittaessani omatuntoni jupisee jotain kriittistä, sillä juuri nyt en ehdi antaa aikaa millekään muulle kuin joululle. Mutta joulun jälkeen ajan vuoro.

Hyvää ja levollista joulua jokaiselle!

Joulupukki

Haamukirjoittajana Reetta Meriläinen

P.S. Internetin lahjavihjeitä:

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/kasityot-ja-askartelu/lahjakortti-anna-lahjaksi-yhteista-aikaa/
https://www.hs.fi/elama/art-2000005931406.html
https://www.toisenlainenlahja.fi/
https://kotiliesi.fi/juhlat/joulu/aineeton-joululahja-x-10-mita-antaa-joululahjaksi-aikuiselle-joka-ei-halua-lisaa-tavaraa
https://www.unicef.fi/lahja/
https://www.lahjaelaimille.fi/
https://suomenluonto.fi/uutiset/joululahja-luonnolle/
https://wwf.fi/wwfn-joulutervehdykset/
https://co2esto.com/
https://www.elamyslahjat.fi/ekologiset-elamyslahjat/

Yhteenveto Facebook-keskusteluista marraskuussa 2019

VAATTEET on ollut marraskuun teema, ja kyllähän siitä aiheesta keskusteltavaa riittää. Edelleen on puhuttu vaatteiden korjauksesta, kierrätyksestä ja näiden kanavista, vaikka nämä teemat olivatkin vahvemmilla alkukuun keskusteluissa. Juuri nyt viikolla 48 on meneillään Lempivaatteeni-kampanja, eli aktivistimummojakin on kehotettu kulkemaan viikko samassa vaatteessa. Ryhmässä jaetaan tietoa erilaisista kampanjoista ja tempauksista. Älä osta mitään –päivä tai jopa viikko ei ole mummoille vaikea asia, mutta tähän kuuluva ”zombie-tempaus” herätti keskustelua puolesta ja vastaan: kuinka kummallisin keinoin voi kampanjoida? Puolesta ja vastaan, toivottavasti saamme ensi käden tietoa kampanjakokemuksista. Edelleen on postattu uutisia uusista, ympäristöystävällisistä materiaaleista. Ne edustavat lupaavaa kehitystä. Villalanka ilman muovia sai huippumäärän tykkäyksiä!

RUOKAVALINNAT on toinen puhuttanut aihepiiri. Lihaa vai ei, jne. Keskustelu oikeista ruokavalinnoista kiihdyttää helposti, koska ruokaan liittyy paljon arvoja ja konkreettisia eturistiriitoja. Ville Lähteen linkatussa kolumnissa tuodaan esiin käsite oikeudenmukaisesta siirtymästä: siirtymisestä uudenlaiseen kulutukseen niin, että mikään ryhmä ei joudu pulaan. Aktivistimummojen työkalupakista löytyy empatia, eli haluamme ymmärtää niitä, joille käytäntöjen muuttuminen tuo haasteita. Palmuöljykeskustelu on yksimielistä. Luonnon ja terveyden kannalta haitallisesta raaka-aineesta pitäisi päästä, mutta helppoa se ei ole. 

KULUTUS ja arvomaailmat yleensä ovat herättäneet pohdiskelua postaus- ja kommenttitasoilla. Konkreettinen esimerkki markkinoinnin vaikutuksesta on miten Mujin liikkeen avautuminen sai ihmiset liikkeelle. Upeaa – mutta pelkistyneisyyteen pohjaava brändi ei Finnwatchin arvion mukaan toimi ekologisesti vahvalla pohjalla. Antropologi Jason Hickelin näkemyksiä talousjärjestelmän muutoksen välttämättömyydestä jaettiin myös.

MONENLAISET ILMASTOASIAT ovat keskustelussa pinnalla. Tapahtuu paljon. Monenlaisia uutisia ja tietopaketteja on linkattu aktivistimummojen ryhmään vaateteeman lisäksi. Olemme joutuneet jättämään yli puolet postauksista julkaisematta, ettei keskustelu pakahduttaisi fb-sivuja. On pyritty pitämään keskustelu ilmaston lämpenemisen estämisessä, ja erityisesti vaatteissa.  Kohta kuitenkin vaihdetaan joulutunnelmiin!

TOIVOTAAN kokemusten ja ideoiden vaihdon lisäksi voimien kokoamista myös yhteisiin ponnistuksiin. Boikotit, adressit, ostamattomuushaasteet, metsän istutus ja puiden ostaminen ovat ainakin saaneet kannatusta. Pohditaan vielä hetki, mitä aktivistimummojen kannattaa tehdä jokaisen omin päin, missä muiden järjestämissä tempauksissa ollaan mukana ja mitä toteutetaan aktivistimummojen joukkovoimalla. 

Anne Leppänen

Viestinnän tutkija ja tekijä

Aktivistimummo

Yhteenveto Facebook-keskusteluista lokakuussa 2019

Aktivistimummot-ryhmä on ollut viikon julkinen ja yhtenä perustajajäsenenä ajattelin katsoa, mitä ryhmässä tapahtuu. Jäseniä on tätä kirjoittaessa 244! Aktivistimummot pitävät lastenlasten ja kaikkien tulevien sukupolvien hyvän elämän edellytyksiä sydämenasianaan. Hienoa, että mukaan on liittynyt myös arvomme jakavia pappoja, varamummoja ja tätimummoja. Ilmastovanhemmat ry seuraa aktivistimummoja ja tekee mielellään yhteistyötä kanssamme.

Aktivistimummot-ryhmässä on tavallisia aktivisteja ja todellisia asiantuntijoita. Monet ovat kertoneet jo pitkään tehneensä ilmastolle hyviä henkilökohtaisia valintoja. On kerrottu omista käytännöistä esimerkkeinä lajittelu, kierrätys, kasvisten ja villiruoan käyttö, autoilun välttäminen ja yleinen nuukuus. Nyt on haastettu ilmastodieettiinkin! Mahdoinko jo lupautua… Keskusteluun on linkattu ajankohtaisia, itseä puhuttelevia ilmastouutisia. Artikkeli ekososiaalisesta sivistyksestä herättää ajatuksia. Vaatteidenvaihtopäivä on mainion tuntuinen idea. Lentomatkailusta ja lentoverosta on liitetty useita linkkejä, ruokahävikki buffetpöydissä on puhuttanut, hiilinielujen toimivuus ja Suomen metsätalous paljonkin. On asioita, joista aktivistimummoilla on erilaisia taustatietoja ja myös eri näkemyksiä. Kommenteissa on tuotu esiin, kuinka aktivistimummoihin uskotaan positiivisena ja kannustavana toimijana. Erilaisten mielipiteiden esiin tuominen on valaisevaa, olen oppinut paljon. On kuitenkin tärkeää, että keskustelemme tässä ryhmässä rakentavasti.

Ryhmän puitteissa tullaan järjestämään alustettuja keskustelutilaisuuksia ja varmasti myös muita tapahtumia, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kaikista aktivistimummoista riippuu, millaista toimintaa toteutamme. Tämä on vasta alkua.

Kiitos mukaan tulosta!

Anne Leppänen

Viestinnän tutkija ja tekijä

Aktivistimummo

Kasvihuonekaasut muuttavat ilmastoa – no mitä sitten?

Lokakuun ilmastoblogi

Miksi ilmasto lämpenee? 

Ihmiskunta on esiteollisesta ajasta lähtien tuottanut hiilidioksidia, typpioksiduulia, metaania, vesihöyryä eli monia kasvihuonekaasuja, jotka kaikki ovat nousseet ylös ilmakehän yläosiin.  Kun aurinko säteilee energiaansa maapallolle UV-säteinä, infrapunasäteinä ja näkyvänä valona osa tästä lämmöstä heijastuu takaisin avaruuteen infrapunasäteinä.  Se estää maapallon liian lämpenemisen.  Mutta ilmakehän yläosissa lisääntyvät kasvihuonekaasut estävät tämän lämmön heijastumisen takaisin avaruuteen, ja siksi maapallon ilmasto pikkuhiljaa kasvihuonekaasujen lisääntyessä lämpenee.

Suomi on onneksi edelläkävijä ilmastoasioissa 

Hiilineutraalius 2035 on edistyksellinen, rohkea esimerkki muille maille.  Täällä tehdään, tai ainakin suunnitellaan merkittäviä toimia. Puun energiakäytön vuoksi on energiapaletissamme jo pitkään ollut iso osa uusiutuvaa.  Mutta kun katsomme eteenpäin, ei tämä riitä.  Puun polttaminen energiaksi ei enää olekaan fiksua vaan sitä pitäisi käyttää materiaalina johonkin pitkäkestoiseen, vaikkapa puutaloihin.  Silloin puuhun vuosikymmenten aikana sitoutunut hiili ei pääsisi takaisin ilmakehään vaan se jököttäisi tiiviisti talon seinissä.

Puu ja metsät  ovat osa ratkaisua.  Kun puu kasvaa se sitoo koko ajan ilmasta hiilidioksidia, sen runko syntyy hiiliyhdisteistä, niin kuin muuten kaikkien vihreiden kasvien rakenne.  Tämän vuoksi metsät ovat myös yksi tärkeä osa ilmastoratkaisua. Metsiä pitäisi Suomessakin edelleen olla paljon, mitä enemmän niitä olisi, sitä enemmän ne sitoisivat niitä hiiliyhdisteitä, joita teollisuutemme ja energiantuotantomme ilmaan syytävät.  Tutkijat ja Suomen Ilmastopaneeli kertovatkin meille, että metsien hakkuiden vuosittainen lisääminen ei ole toivottavaa ja sen lisäksi metsien hoidossa kannattaisi siirtyä, takaisin, poimintahakkuuseen laaja-alaisten avohakkuiden sijaan.  Metsän pohjan raivaaminen ja kantojen repiminen maasta hidastaa metsän ekosysteemin toipumista ja uudelleen kasvua.

Maatalous on osa ongelmaa mutta myös osa  ratkaisua.

Karjatalouden suurin ongelma metaanipäästöt.  Metaani on moninkertaisesti voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.  Hyvä uutinen on, että maataloustutkimus on löytämässä keinoja, joilla karjataloutemme toimisi kestävämmin ja päästöt vähenisivät.  Laiduntavaa karjaa tulisi olla sopivasti peltoalaan nähden, jotta lantaa voidaan käyttää ravinteena, mutta sitä ei ole liikaa, jolloin se aiheuttaa päästöjä.  Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että palaamme entiseen.  Syömme lihaa harvemmin, usein juhlaruokana, koska se on kallista.  Monet tutkijoiden nyt ehdottamat muutokset maatalouden kestävyyden edistämiseksi ovat tavallaan paluuta entiseen.

Näin tuntuu olevan myös metsien käytön suhteen, ja monella muullakin alueella.  Palataan siihen aikaan, jonka me mummot vielä muistamme.  50-luvulla kaikkea oli vähemmän, mutta elämä tuntui aika lailla samalta.  Ruokaan suhtauduttiin kunnioittavasti, sitä oli vähemmän eikä sitä  ”haaskattu”.  Vaatteita ei juurikaan saanut uusina, vaan isompien sisarusten perintönä. Sama koski leluja, suksia, monoja, polkupyöriä ym. Monella tapaa elimme kohtuuden aikaa.

Kohtuuden ylistys

Meidän ei tarvitse muuttaa takaisin menneisyyteen, mutta jokaisen meistä tulisi ottaa käyttöön tuo kohtuuden näkökulma.  Konmarittamisen sijaan voisimme pyrkiä siihen, että kaikkea olisi vähemmän, ostettaisiin vähemmän, kulutettaisiin vähemmän.  On helppo kuvitella, miten monella tapaa se olisi hyödyllistä, yhteiskunnalle, ympäristölle, ilmastolle ja meille itsellemme. 

Suurempi haaste on sitten se, kuinka yhteiskunta muuttaa itsensä ilmastoneutraaliksi, eli päästöjä saman verran kuin hiilinieluja ja ajan kanssa vielä vähemmän.  Suomen päästöt vuonna 2019 ovat 56,5 miljoonaa tonnia ja vuoteen 2035, jolloin lupaamme olla hiilineutraaleja päästöjä tulisi Suomen ilmastopaneelin mukaan vähentää 62%.  Tämä edellyttää suuria muutoksia energian tuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja oikeastaan ihan kaikessa. 

Uusi uljas yhteiskunta

Meidän tulee rakentaa alle kahdessakymmenessä vuodessa uusi uljas yhteiskunta, joka ottaa kaikessa huomioon vähäpäästöisyyden.  Teknologiaa ja osaamista tähän on jo olemassa, mutta muutoksia jarruttaa vanha tuttu muutosvastarinta, joka tulee eteen kaikessa.  Poliittisilta päättäjiltä edellytetään päätöksiä, joista äänestäjät eivät ehkä aina heitä palkitse.  Edellytetään suoraselkäisyyttä, yhteiskunnan edun ajattelua. Greta Thunbergin tapaan pitää kuunnella tiedemiehiä ja toimia sen mukaan. 

Hyvä uutinen on se, että tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista haluaa ilmastotoimia ja haluaa päätöksentekijöiden etenevän vaikeammissakin asioissa.  Monet taloustieteilijät ovat ehdottaneet päästöverojen käyttöön ottamista.  Se maksaa, joka aiheuttaa päästöjä, olisi markkinatalouden keino nopeuttaa teollisuuden ja energia-alan murrosta ja muutosta.  Näitä päätöksiä varmaan kohta nähdään, mutta niitä odotellessa on hyvä pohtia omalta osaltaan, miten minä vaikutan ja muutan käyttäytymistäni.  Ja ennen kaikkea on hyvä tiedostaa, että merkittävin tapa miten kansalainen voi tätä muutosta edistää on yksinkertainen, käytä äänioikeuttasi, äänestä päätöksentekijäksi ihmistä, jonka tiedät toimivan tähän suuntaan, kohtuuden ja muutoksen suuntaan koska kaikki tarvittava on tehtävissä ja muutos on mahdollinen.

Anu Harkki
Climate Reality Leader, FT, MBA
Aktivistimummo

Aktivistimummot ilmaston asialla, tavoitteena kohtuus ja tulevaisuuden toivo

Lehdistötiedote 23.lokakuuta 2019 

Joukko mummoja on perustanut Aktivistimummot-liikkeen. Liikkeen tarkoituksena on vaikuttaa sekä omien että maailman lastenlasten tulevaisuuteen. Aktivistimummot korostavat kohtuutta, toivoa ja monimuotoisen luonnon tuomaa iloa hyvän elämän perustana.  Mummojen manifestilla 12 perustajamummoa haastavat kaikkia aikuisia ilmastonmuutosta hillitseviin tekoihin.

Mummot ovat eläneet ajan, jota leimasi kohtuus. Heidän elämänsä aikana kulutuksesta ja monista ilmastoa kuormittavista elämäntavoista tuli arkipäivää. Nyt on vielä aikaa ja nyt on pakko korjata asiat, joissa on kuljettu väärään suuntaan. On palattava kohtuuteen. Aktivistimummot muistuttavat mummojen monista vaikutusmahdollisuuksista.  Maapallo tulee säilyttää elinkelpoisena omille ja maailman lapsenlapsille.

Aktivistimummojen manifesti 

Mummot hillitsemään ilmastonmuutosta ja tuomaan tulevaisuuden toivoa!  

Manifestissä muistutetaan mummojen monista keinoista vaikuttaa: 

• Viemme eteenpäin kohtuuden sanomaa

• Korvaamme murehtimisen teoilla

• Emme hyväksy aikuisten vastuun siirtämistä lapsille

• Nostamme esiin iloa ja toivoa luovia käytäntöjä

• Kutsumme ystävät, sukulaiset, tutut ja tuntemattomat miehet ja naiset tekemään kanssamme arjen tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

• Käytämme äänestäjinä valtaamme viisaasti

Mummot yhteiskunnallisina vaikuttajina 

Perustajamummojen moniammatillinen joukko verkostoineen haluaa vaikuttaa asenteisiin, lisätä tietoa ja yhteistyötä, jotta jokainen mummo, isovanhempi, kummi ja tulevaisuudesta huolestunut aikuinen innostuu vaikuttamaan. Suomessa on maailman koulutetuimmat mummot, joissa on voimaa.  

Yli 60-vuotiaiden joukko kasvaa ja heidän elämäntavallaan on merkitystä myös tuleviin sukupolviin. Tässä joukossa on paljon päättäjiä, jotka vaikuttavat siihen, miten tulevaisuudessa asutaan ja kuljetaan, millä lämmitetään, mitä syödään ja mistä verotetaan.  Päättäjillä on erityinen vastuu, josta aktivistimummot heitä muistuttavat. 

- Me mummot haluamme ahdistuksen sijaan luoda toivoa. Suuren äänestäjäjoukon edustajina vaadimme myös päättäjiä olemaan niitä aikuisia, joiden tekoihin ja vastuullisiin päätöksiin  lapset voivat luottaa, sanoo liikkeen alullepanija, perustajamummo Seija Kurunmäki.  

Keskustelua somessa ja tilaisuuksia yhteistyössä Oodi-kirjaston kanssa

Mummot uskovat tutkittuun tietoon. Joskus aiheesta esitetty tieto on ristiriitaista, monesti myös mustavalkoista. Ihmiset ovat ymmällään, mikä tieto on oikeaa ja mitkä teot vaikuttavat. 
Tätä helpottamaan Aktivistimummot aloittavat keskustelufoorumit, joissa käydään läpi tärkeitä faktoja. Aktivistimummot.fi -sivuilla ja Aktivistimummot Facebook-ryhmässä keskustellaan ilmastoon ja vastuullisuuteen liittyvistä aiheista ja isovanhempien vaikutusmahdollisuuksista. Ryhmästä voi hakea vinkkejä omaan elämään ja siihen voi myös liittyä mukaan.
Omat lapsenlapset eivät ole edellytys ryhmään pääsyyn. 

Vuoden 2020 alusta aloitettaviin keskustelufoorumeihin kutsutaan eri alojen asiantuntijoita haastateltaviksi.  Tulossa on keskusteluja mm. ilmastoahdistuksesta, järkevistä kompensaatioista, ruoasta, arjen teoista ja asumisesta.  

Lue lisää www.aktivistimummot.fi

• Sivuilla on 12 perustajamummon omat ilmastoteesit 

Tule mukaan rakentavaan Aktivistimummot Facebook-ryhmään

#aktivistimummot

#nytonpakko

Lisätietoa:

Seija Kurunmäki, 0400-460894, seija.kurunmaki@kuule.fi

Helena Kääriäinen, 040-8309889, helena.kaariainen@thl.fi