Herätys, ahdistus ja toivo - matkani Aktivistimummoksi

Aktivistimummo Seija Kurunmäki kertoo blogissaan oman ilmastotietoutensa heräämisestä, ilmastoahdistuksesta ja toivosta. Hän kertoo myös Aktivistimummot-liikkeen synnystä. Blogi toimii alustuksena Espoon kaupungin Hiilijalanjäljillä- tapahtuman esitykseen 1.6.2022 klo 17.

Olin pohjalaisen 6-lapsisen yrittäjäperheen toinen lapsi. Ensimmäisenä koulupäivänä otin pyörän tarakalle uuden koululaukkuni ja ajoin reilun kahden kilometrin koulumatkan. Pyörä oli jäänyt isosiskolta pieneksi. Äiti oli ommellut koulumekkoni. Ensimmäistä koululaukkuani käytin neljä vuotta, oppikouluun menoon saakka.  Elettiin aikaa, jolloin säästäväisyys oli iso arvo.

Uusiutuvia luonnonvaroja käytettiin 60-luvulla Suomessa niin, että ne hyvin riittivät koko vuoden tarpeeseen.

Kulutus oli kasvanut vähän yli uusiutuvien luonnonvarjojen vuonna 1973, kun täytin 17 vuotta. Hankin itsekin innolla uusia vaatteita. Farkkujakin lähes joka vuosi. Olin silloin kouluneuvoston jäsen. Siellä ei puhuttu ilmastonmuutoksesta eikä ilmastoahdistuksesta. Huolta kannettiin koulutyön lisäksi TV:ssä nähdystä Biafran nälänhädästä. Se oli tosin helppo unohtaa, “koska se oli niin kaukana” eikä tv:ssäkään asia ollut kovin usein.

Vuonna 1973 läpikäytiin öljykriisi. Silloin sammuteltiin valoja, lämmitettiin öljylämmitystaloa enemmän omilla puilla, kun oltiin huolestuneita siitä, että öljyä ja lämpöä riittää. Silloin ei oltu huolissaan ilmastosta.

70-luvun alkuvuosiin asti kulutimme Suomessa luonnonvaroja kohtuudella eli vain sen verran kun yksi maapallo pystyi niitä tuottamaan.

Opiskellessani vuodesta 1976 alkaen elintarviketieteitä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, tapasin neuvontaopin luennoilla saman tiedekunnan limnologeja sekä heidän karismaattista professorinaan Pekka Nuortevaa.  Jotkut opiskelijoista oli mukana Koijärveä pelastamassa 1979. Arvostin heidän aktiivisuuttaan, vaikka en olisi itse uskaltanut ryhtyä viranomaisia ja maanomistajia uhmaamaan.

80-luvulla elettiin kulutuksen tosi hulluja vuosia - niin minäkin

Kun valmistuin 80-luvun alussa, suomalaisen keskimääräinen luonnonvarojen kulutus ylitti jo reilusti maapallon kantokyvyn. 80-luvulla elettiin velkarahaan perustuvaa talouskasvua ja jälkikäteen ajateltuna kulutuksen tosi hulluja vuosia. Samaan kulutushuumaan upposin itsekin. Olihan se kahden akateemisen työssäkäyvän 3-lapsisessa taloudessa mahdollista ja jopa normitapa elää. Olkoonkin, että molempien perheen vanhempien lapsuuden perustana oli säästäväisyys ja köyhyyskin. Ehkä innostuimme kulutusjuhlaan juuri siksi? Mediassa esiteltiin rikkaiden hankkimia hienoja autoja. Itsekin ajoin työmatkoja Espoosta Pasilaan Amerikan autolla. Olin iloinen, että minulla oli käytössä firman parkkipaikka, kadulle sen koslan parkkeeraaminen olisi ollut tosi vaikeaa.

90-luvun alkaessa näytti tuhlailusta tulleen valtavirtaa. Silloin myös kulutuksen kääntöpuoli eli puhe ilmastosta ja luonnon köyhtymisestä lisääntyi. Puhuttiin muustakin kuin takavuosien otsonikadosta. Yritykset alkoivat tehdä vastuullisuusraportteja. 

Ilmastopuheen kärjen katkaisi 90-luvun lama. 1991 tehtiin suuri devalvaatio ja Neuvostoliiton kauppa romahti. Vaikka taloushuolet vähensivät ilmastopuhetta, taloustilanne vähensi kulutusta.  Onneksi.

2000-luvulla yritykset heräsivät vastuullisuuteen

Olin isossa viestintätoimistossa töissä 2000-luvun alusta lähtien.  Ruoka-ja terveysviestinnän rinnalle nousi vastuullisuusviestintä. Yritykset näkivät, että kuluttajia kiinnostaa yritysten vastuullisuus ja mm kasvihuonepäästöt. Myös kiinnostus tuotteiden alkuperään kasvoi.  Tuloksia huolestuttavasta ympäristön tilasta alkoi tulla ja niistä viestittiin hyvin. Osa ihmistä alkoi toimia omassa elämässään säästävämmin. Osa vähätteli ja piti ilmastopuhetta vouhotuksena ja ilmiöitä normaaleina säätilojen vaihteluna.

Vuonna 2005 perustin kollegan kanssa oman viestintään ja tutkimukseen erikoistuneen yrityksen. Siellä otimme terveys- ja ruokaviestinnän rinnalle erikoistumisalueeksi aiheet: vastuullisuus ja kestävä kehitys. Tieto lisääntyi, kun pääsin mukaan aiheeseen liittyviin kehitysprojekteihin. Itselle tärkeä kumppanuus oli Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA. Sen yksi tavoite oli Suomen ruokaviennin kasvattaminen.  Hankkeessa katsottiin tulevaisuuteen ja huomioitiin lisääntyvä huoli luonnon tilasta ja ruoan riittävyydestä.

Skenaariohanke toi herätyksen vuonna 2008

Tulevaisuuksia luodattiin ammattimaisesti vedetyn skenaariohankkeen turvin. Se avasi silmäni. Skenaariohankkeen ohjausryhmässä teki töitä monipuolinen joukko tutkijoita ja ilmastonmuutoksen ymmärryksen edelläkävijöitä.  Mieleen jäi erityisesti  toimittaja Pasi Toiviainen, joka esitteli mediassakin todella pessimistisiltä kuulostaneita skenaarioita, jos nykyinen meno jatkuu.  Nyt voi todeta, että ne skenaariot ovat toteutuneet – vielä ennustettuakin huolestuttavampina.

ERA-ohjelman loppuraportissa esittelimme tulevaisuusajatukset jäsennettynä matriisiin kahden ulottuvuuden, ilmastonmuutoksen rajuuden ja poliittisen toiminnan kautta.

Silloin tuntui varmalta, että viisaat päättäjät, maiden välinen yhteistyö sekä pakottava lainsäädäntö toimii niin tehokkaasti, että pahimpien skenaarioiden ennustama kriisi ja tuhoutuva maailma pystytään välttämään.

Se hanke herätti minut. Aloin seurata alan keskustelua ja uusia avauksia. Innostuin Ajatushautomo Demoksen työstä, joka konkretisoi hienosti, mihin me länsimaissa ja koko maailmassakin olemme menossa. Hyvää ja pelottavaakin materiaalia esitti myös Ilmastoasioihin sittemmin keskittynyt USA:n entinen varapresidentti Al Gore, kun kävi Suomessa Nordic Business Forumin tilaisuudessa 2011.  

Pariisin sopimus loi orastavaa toivoa 2015

Uutta toivoa toi Pariisissa vuonna 2015 järjestetty ilmastokokous, jossa solmittiin oikeudellisesti sitova maailmanlaajuinen ilmastosopimus, jonka allekirjoitti 195 maata.  Ilmastosopimuksen tavoite oli pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan. Sopimuksen osapuolta on pyrittävä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

Eläköityminen toi aikaa ja lapsenlapset motivaatiota

Suomi 100-juhlavuoden ison projektin jälkeen olin suunnittelemassa työelämän kiireestä luopumista ja paluuta yrittäjäarkeen. Päätöstä vauhditti ensimmäisten lapsenlasten syntyminen vuonna 2017.

Työelämästä poisjäänti herätti myös halun pitää yllä työssä neljän vuosikymmenen aikana syntyneitä monipuolisia ja osaavia verkostoja. Monilla oli lapsenlapsia, mutta ei enää arjen työelämän kiireitä. Osaaminen ja verkostot heillä oli sekä koulutuksen tuoman osaamisen lisäksi kokemusta (lue: mummoviisautta) ja iso huoli maapallon ja lastenlasten tulevaisuudesta.

Ahdistus iski  2018 -  IPCC -raportti ja Greta Thunberg

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n lokakuussa 2018 oli korutonta luettavaa. Maailma sai tietää, että  ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava, mikäli valtiot haluavat pyrkiä kohti 1,5 asteen tavoitetta Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä.  
Moni niin nuori kun vanhakin huolestui. Erityisesti nuorten lisääntyvästä ilmastoahdistuksesta saimme kuulla niin mediassa kuin lähipiirissäkin.

Ruotsista lähti ilmiö Greta Thunberg, joka nousi julkisuuteen elokuussa 2018 yhden hengen mielenosoituksella Ruotsin valtiopäivätalon edustalla. Ilmiö kasvoi maailmanlaajuiseksi Fridays for Future-ilmiöksi, johon osallistui alussa erityisesti nuoria.

Ahdistuksesta toivoon 2019

Ihmettelimme ystävien kanssa, miksi aikuiset ja vanhempi väki on hiljaa. Jos nykymeno jatkuu ja omilla toimilla pahennamme luonnon tilaa, miten selitämme sen 20 vuoden kuluttua lapsenlapsillemme.

“Mummo, miksi ette tehneet mitään silloin 2020-luvulla, kun vielä olisi voinut muuttaa suuntaa. “

Kaivattiin sekä malttia että nopeita tekoja. Niin rohkeutta kuin empatiaakin.
Syntyi Aktivistimummot-liike.

Nuorten ja median aktivoitumisen myötä myös denialistien ääni tuntui kovenevan. Ilmassa oli vastakkainasettelua, joka vei kaikkien energiaa.  Tajusimme, että nyt kaivataan sekä malttia että nopeita tekoja. Tarvitaan osaavaa ja rohkeaa aikuisten ryhmää, joka vaikuttaa päättäjiin ja luo turvaa lapsille ja lapsenlapsille. Syntyi Aktivistimummot-liike.
Oli hienoa kokoontua ryhmässä, jossa pääsi monelta kannalta pohtimaan tekoja, joilla voimme vaikuttaa.

Ryhmän syntysanat sanottiin ääneen ja somessakin tammikuussa 2019, jolloin pienellä porukalla kokoonnuimme Sitran ERÄtauko-keskusteluun. Ryhmä laajeni 12 mummon moniammattilliseksi perustajajoukoksi. Yhteisvoimin teimme raamit ja tavoitteet Aktivistimummot-liikkeelle.  Raamit kirjasimme manifestiksi. Kiteytimme pääviestit: toivo, kohtuus ja teot.  Julkistimme liikkeen nettisivut ja facebook-kanavan 23.10.2019. Lue lisää www.aktivistimummot.fi

Paljon tehtävää. Yhteistyö kantaa.

Nämä kaksi ja puoli vuotta ovat olleet antoisia.  Olemme toteuttaneet tietoa lisääviä tapahtumia, aktivoineet energian säästöön, palkinneet edelläkävijöitä, haastaneet päättäjiä, keränneet rahaa suojeltavaan Mummonmetsään ja innostaneet mediassa lisää mummoja ja mummohenkisiä mukaan, niin Suomessa kuin maailmalla. 
Ryhmämme Facebookissa on yli  6000-päinen ja twitterissäkin äänemme kuuluu.

Mitä olemme saaneet aikaan ja mitä on suunnitteilla?

Siitä lisää Espoon Hiilijalanjäljillä-tapahtumassa 1.6.2022. Tule mukaan.

Seija Kurunmäki
seija.kurunmaki@kuule.fi
Aktivistimummot-liike

Kulutustarina 11: Tarja 7v.

Kun Tarja aloitti koulun lähes 70 vuotta sitten, maapallolla eli noin 2,5 miljardia ihmistä. Tarjan lapsenlapset ovat nyt koululaisia ja maapallon väkimäärä on kolminkertaistunut.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii ruokatottumustemme muutosta, jotta ravitsevaa ruokaa riittäisi seuraavillekin sukupolville. 

Ruokatottumuksiamme voimme muuttaa vähentämällä eläinperäisen ruoan käyttöä ja valjastamalla mikrobit ruoan tuotantoon. Suomalaiset tutkijat ovat kehittäneet menetelmiä biovalkuaisen tuottamiseksi korvaamaan eläinperäistä proteiinia. Biovalkuaisen ympäristöjalanjälki voi olla jopa 90 prosenttia pienempi kuin eläinperäisen tuotannon. Toivoa siis on!

Tarja Kujala

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.
Tarinat päättyvät tähän. Lue kaikki tarinat täältä.

Kulutustarina 10: Seija 7v. ja 17v.

Ensimmäisenä koulupäiväni vuonna 1963 täytin 7 vuotta. Minulla oli uusi koululaukku ja ajoin kahden kilometrin koulumatkan pyörällä. Äiti oli ommellut minulle koulumekon. Käytin koululaukkua kolme vuotta. Se oli aikaa, jolloin uusiutuvia luonnonvaroja käytettiin Suomessa säästellen. Ne riittivät koko vuoden tarpeeseen.
Kulutus oli jo vähän yli uusiutuvien luonnonvarjojen vuonna 1973, kun täytin 17 vuotta. Silloin ei vielä puhuttu ilmastonmuutoksesta eikä ilmastoahdistuksesta.

Nyt, kun olen 65-vuotias, nykyinen kulutuksemme Suomessa vaatii kolmen maapallon luonnonvarat. Maailma elää keskimäärin kahden maapallon kulutusvauhtia. Se on kestämätöntä.

Aktivistimummona opettelen takaisin kohtuullisen kulutuksen tielle. Samaa opetan lapsilleni ja lapsenlapsille. Tuhlaaminen ja ylikulutus lisäävät ahdistusta.
Kohtuus on parasta kaikessa.

Seija Kurunmäki

Aktivistimummojen kulutustarinat ovat osa ilmastoaktivistein yhteistä ylikulutusviikkoa. Kaikki 11 tarinaa löydät täältä.

Kulutustarina 9: Sisko 5v.

Kun Sisko oli viisivuotias, hän sai Ruotsista lahjaksi kumipallon. Se oli lapselle aarre. Suomessa oli sodan jälkeen pula kaikesta energiasta ja monista raaka-aineista.  Toisaalta tulimme vähällä toimeen. Siskon kodissa oli lamppujen lisäksi vain yksi sähköllä käyvä koje: putkiradio. Voimakkaan teollistumisen, palvelujen ja kotitalouskäytön kasvun vuoksi sähkönkulutus on kaksinkertaistunut jokaisella vuosikymmenellä 1950-luvulta 2000-luvulle.

Sähköntuotannossa ollaan Suomessa onneksi jo lähellä omavaraisuutta. Ydinvoima tuottaa sähköstä nyt noin kolmasosan, tulevaisuudessa enemmän. Jo 85 prosenttia on hiiletöntä sähköä. Etenkin tuulienergia on kasvussa, ja aurinkoenergia paikkaa tuotannon vaihtelevuutta.

Viisivuotiaan lapsenlapseni maailmassa voidaan siis tehdä sähköä luontoa säästäen.

Sisko Pörsti

Aktivistimummojen 11 tarinaa on osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022. Kaikki tarinat täällä.

Kulutustarina 8: Reetta 4v.

Kun Reetta oli nelivuotias, peruna kuului ruokapöytään. Kaikki söivät perunaa keitettynä, paistettuna, muusina, laatikkona, piirakkana, kukkona. Koululaisilla oli syksyllä perunannostoloma.

Suomalainen söi vuonna 1950 perunaa keskimäärin noin 142 kiloa vuodessa, vuonna 2016 keskimäärin 46 kiloa.

Toivon, että nelivuotias lapsenlapseni saa nyt ja tulevaisuudessa lautaselleen perunaa, joka kasvaa lähellä ja jonka hiili- ja vesijalanjälki on tuntuvasti pienempi kuin riisin tai pastan.

Reetta Meriläinen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 7: Liisa 1v.

Kun Liisa oli yksivuotias, imeväiskuolleisuus oli Suomessa 40 jokaista tuhatta elävänä syntynyttä vauvaa kohti. Viime vuonna vastaava luku oli alle kaksi. Liisan ollessa vauva, naisten elinajanodote Suomessa oli 70 vuotta ja miesten 63 vuotta. Viime vuonna syntyneiden tyttöjen elinajanodote Suomessa on 85 vuotta ja poikien 79 vuotta. Tieteellisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena on voitu vaikuttaa valtavasti ihmisen elinikään. 

Toivon lastenlasteni saavan todistaa vastaavanlaisia valtavia eri tieteenalojen kehitysaskeleita ilmastoystävällisen energian tuottamiseksi ja kestävän kehityksen hyväksi.

Liisa Viheriälä

Kulutustarina 6: Leena 7v.

Kun Leena 1950-luvulla kävi kansakoulua, oli hänen lempiruokansa koulussa makaronivelli. Vellit, puurot ja keitot olivat pääasiallisia kouluruokia ja lihaa käytettiin tuolloin vähän. Lihaa syötiin Suomessa 50-luvulla 29 kg vuodessa per nenä.

Nyt 2020-luvulla lihan kulutus per henkilö on Suomessa 79 kg. Korkeimmillaan se oli 2010-luvulla 81 kg, mutta erilaiset kasviproteiinit ovat alkaneet vähentää lihan kulutusta, mikä sekä terveyden että ilmaston kannalta on erinomainen asia.

Kun Leena-mummon silmäterä Aimo aloittaa parin vuoden päästä koulun, hän toivottavasti saa siellä lempiruokaansa makaronilaatikkoa, jossa jauhelihan korvaa härkis, nyhtis tai vastaava ja jonne mummon tavoin voi raastaa joukkoon porkkanaa, nam nam!

Leena Hinkkanen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 5: Helena 12v.

Kun Helena oli 12-vuotias, mökkirannassa Suomenlahden saaristossa uitiin joka ikinen päivä. Elokuussa laiturilla oli hauska maata katsomassa meduusoiden liikkeitä kirkkaassa vedessä. Helenan vanhin lapsenlapsi on 12-vuotias ja viettää kesiä samassa saaressa. Viime kesänä sinilevän määrä oli merialueilla huipussaan poikkeuksellisesti jo heinäkuun puolivälissä. Meduusoja on samoilla rannoilla ehkä vieläkin, mutta niitä on vaikea nähdä sameassa rantavedessä.

Millaisia muistijälkiä lapsenlapsille jää Itämeren rannoilla ja Suomenlahden saaristossa vietetyistä kesistä?

Helena Kääriäinen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 4: Eevis 6v.

Kun Eevis (67) oli kuusivuotias, maapallolla eli kolme miljardia ihmistä. Maapallon pinta-alasta n. 60 prosenttia oli luonnontilaisia ja koskemattomia, ihmisen vaikutuksen ulkopuolisia alueita.

Eeviksen lapsenlapsi Siiri on kuusivuotias toukokuussa 2022. Maapallon väki on yli kaksinkertainen ja luonnonvaraiset alueet ovat hänen isoäitinsä elinaikana, 67 vuodessa, kutistuneet puoleen. Koskematonta luontoa on jäljellä noin 30 prosenttia. Joidenkin tutkijoiden mielestä paljon vähemmän. Miten elonkirjon on käynyt, kun Siiri tarkastelee sitä 67-vuotiaana vuonna 2083? 

Eeva-Riitta Piispanen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 3: Carita 6v.

Kun Carita aloitti 6-vuotiaana kansakoulun Helsingissä, Suomessa oli henkilöautoja noin kolmekymmentä tuhatta. Silloin 1950-luvun alussa oli siis yksi auto 150 suomalaista kohden.

Viime vuonna, kun hänen lapsenlapsensa Jali aloitti koulun, autoja huristeli Suomen teillä lähes satakertainen määrä eli 2,7 miljoonaa. Nyt autoja on yksi jokaista kahta suomalaista kohden.

Autoistuminen on vaatinut yhteiskunnilta kaikkialla maailmassa valtavia investointeja teihin, siltoihin, pysäköintipaikkoihin ja liikennejärjestelmien kehittämiseen. Toivon Jalin saavan todistaa päästöttömien kulkuneuvojen voimakkaan yleistymisen lähivuosina.

Carita Koivunen 

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 2: Anu 6v.

Anu oli 6 vuotta ja Lauttasaaren rannan kaislikoissa leikittiin naapuruston lasten kanssa kaiket päivät labyrinttimäisillä käytävillä juosten. Joskus laitettiin säilykepurkkien alle kaisloja palamaan ja paistettiin ruisleivän siivuja evääksi. Kaisloista rakennettiin myös nukkuma-alustat nukeille. Kotona lastenhuoneessa oli sänkyjä ja pieni pöytä ja sen ympärillä tuolit. Leluja oli yhden laatikollisen verran. Se riitti hyvin kolmelle.
Meille tuli kerrostalon ensimmäinen telkkari. Kerran viikossa Tesvisio lähetti lastenohjelman. Silloin kahdeksan naapuruston lasta istui meillä ihmettelemässä televisiota. Kaikkea oli vähän, mutta puutetta ei ollut mistään.Nykyään kaatopaikka on pullollaan toimivia televisioita ja leluja ja koko tavarataivas rakentaa nykypäivän 6-vuotiaalle tarpeita.

Anu Harkki

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 1: Anne 4v.

Nelivuotias Anne nautti 60-luvun alussa metsäretkistä viikonloppuisin perheen kanssa ja, no niin, varsinkin eväistä. Muurahaiset olivat hieman kiusallisia, mutta kaikki pikku mönkiäiset ovat osa korvaamattoman arvokasta biodiversiteettiä. Sen katoaminen on uhka seuraaville sukupolville.  Harvaan asuttuna maana Suomen merkitys eliölajien säilyttämisessä kasvaa tulevaisuudessa entistä suuremmaksi, ja jo nyt monen lajin eurooppalaisen kannan pääosa esiintyy Suomessa. Suomen vanhaa, luonnontilaista metsää ei saa enää hävittää.  

Anne Leppänen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutamme lastenlastemme luonnonvaroja

Aktivistimummot muistuttavat ylikulutuksesta julkaisemalla lapsuutensa kulutustarinoita

Aktivistimummot on tukemassa ylikulutuksesta muistuttavaa ilmastoaktivistien yhteistä Lastenkapinaa 14.5. Ylikulutusviikon tueksi Aktivistimummot toteuttavat viestintäkampanjan, jossa mummot piirtävät ilmastonmuutokseen ja ylikulutukseen liittyviä aikajanoja omasta lapsuudestaan tähän päivään.  Voit seurata ja kommentoida mummojen tarinoita 9.5. alkaen Aktivistimummot-Facebook-sivuilla. Yhdentoista tarinan koosteen voit lukea täältä.

Kulutamme liikaa luonnonvaroja. Suomessa ylikulutuspäivä on aikaistunut vuosi vuodelta. Tänä vuonna sitä vietettiin 31.3. Jos kaikki kuluttaisivat kuten me suomalaiset, tarvittaisiin kolme maapalloa. Ylikulutus on syy kiihtyvään ilmastokriisiin ja luontokatoon.

Viikoilla 18-19 (6.-15.5.) ilmastosta ja luonnosta huolestuneet järjestöt ja liikkeet yhdistävät voimansa muistuttaakseen ylikulutuksesta. Ylikulutuksen vastainen viikko päättyy 14.5. klo 13 Lastenkapinaan. Se on turvallisuutta sekä toiveikkuutta henkivä tapahtuma Helsingin keskustassa. Päivän teema on: Maailma on lasten.

Mummot julkaisevat ilmastotarinoita lapsuudestaan 9.5. alkaen

Mummot muistavat ajan ennen ylikulutuksen kasvua ja 70-lukua, jolloin Suomessakin liikuttiin enemmän kävellen ja pyöräillen, käytettiin vähemmän fossiilisia polttoaineita, ostettiin vähemmän tavaroita ja syötiin vähemmän lihaa. Kapinaviikon kunniaksi Aktivistimummot toteuttavat viestintäkampanjan, jossa mummot piirtävät ilmastonmuutokseen ja ylikulutukseen liittyviä aikajanoja omasta lapsuudestaan tähän päivään.

Viikon aikana julkaistavat tarinat muistuttavat mieliimme, kuinka nopeasti olemme muuttuneet kohtuukuluttajista luonnonvarojen tuhlaajiksi. Mummot korostavat, että onni ei ole tavarataivaan lahja, vaan on kertynyt luonnonvaroja säästävistä ja aineettomista asioista. Turha kuluttaminen ahdistaa samoin kuin huoli ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta.

Tarinoista huomaamme, että kaikki maailmassa ja Suomessa tapahtuvat kehityssuunnat eivät ole lohduttomia, vaan vuosikymmenet ovat tuottaneet myös hyvää kehitystä tieteen ja teknologian kehittymisen myötä.

Myös kapinaviikolla Aktivistimummot painottavat aikuisten ja päättäjien vastuuta. Nyt on toimittava aktiivisesti ja tehtävä päätöksiä niin, että voimme taata lapsille toiveikkaan ja turvallisen tulevaisuuden. 

- Koko maailmaa koskevat haasteet ovat liian suuria lasten kannettaviksi, siksi vanhempien ja isovanhempien tekoja tarvitaan nyt, aktivistimummoista muistutetaan. 

Lauantaina 14. toukokuuta Helsingissä vietetään karnevalistista Lastenkapinaa. Koko perheen ja kaikenikäisten tapahtuma tuo iloa ja toivoa. Se vie myös viestin niille, jotka päättävät lasten asioista. Tapahtuma on osa ylikulutusviikkoa, jossa on mukana Elokapinan 45+ -ikäisten ryhmä, Aktivistimummot, Ilmastoisovanhemmat, Ilmastovanhemmat ja PAND - Taiteilijat rauhan puolesta

Tutustu Aktivistimummojen tarinoihin www.aktivistimummot.fi ja Aktivistimummot FB-sivut.
Tutustu Lastenkapinan ohjelmaan täällä.

Lisätietoja  

www.aktivistimummot.fi

Yhteenveto: 11 mummon kulutustarinat https://aktivistimummot.fi/s/Ylikulutusyhteenveto.pdf

aktivistimummot@gmail.com                                            

yhteyshenkilö Seija Kurunmäki, 0400-460894, seija.kurunmaki@kuule.fi                       

Nopeusrajoitukset säästäisivät energiaa

Lähetimme liikenneministeri Timo Harakalle kirjeen 18.3.2022, jossa ehdotimme talvinopeusrajoitusten pitämistä voimassa myös kesällä, koska se olisi merkittävästi vähentänyt energiankulutusta. Kesänopeusrajoitukset astuivat voimaan 13.4.2022 ja saimme kirjeeseemme vastauksen 25.4.22. Kirjeen laatijat Armi Temmes, Helena Kääriäinen ja Eeva-Riitta Piispanen Aktivistimummot-liikkeestä ovat pettyneitä Liikenne- ja viestintäministeriöltä saamaansa vastaukseen ja kommentoivat sitä näin.

Aktivistimummot on saanut 25.4.2022 Liikenne- ja viestintäministeriöstä vastauksen ministeri Timo Harakalle lähetettyyn avoimeen kirjeeseen koskien talvinopeusrajoitusten säätämistä ympärivuotisiksi. Ministeriö ei suunnittele tätä ja perustelee ratkaisuaan korkeampien nopeuksien tuomalla matka-aikojen säästöllä. Käsityksemme mukaan tällainen ajansäästö on useimmissa tapauksissa teoreettista, koska harvoin on mahdollista pitää yllä tasaista nopeutta muun liikenteen vuoksi. Korkeamman nopeuden ylläpitäminen  johtaa usein kiihdytyksiin ja jarrutuksiin sekä lisääntyviin ohituksiin pikemminkin kuin matka-aikojen merkittävään lyhenemiseen.

Aktivistimummojen vetoomuksen humanitaarinen tarkoitus on ministeriön vastauksessa selvästi asetettu toissijaiseksi verrattuna näennäiseen ajoajan säästämiseen. Olemme pettyneitä Liikenne- ja viestintäministeriön valitsemaan arvojärjestykseen.

Lue kirjeemme ja siihen saamamme vastaus täältä.
Jatkamme työtämme energian säästämisen puolesta.

Lisätietoja Aktivistimummot
Armi Temmes
armi.temmes@gmail.com

Eeva-Riitta Piispanen,
0400 478 016, eevis@piispanen.fi
Energia-kampanjan koordinaattori

Lue lisää Helsingin Uutiset
Kuvassa Armi Temmes ja Eeva-Riitta Piispanen
Kuvaaja: Sami Kuusivirta, Helsingin Uutiset

Raidoista ja kimalaisista

Tunnistatko raidan metsässä? Tiedätkö, miksi se on niin tärkeä kimalaisille? Aktivistimummo Armi Temmes kertoo raidoista ja kimalaisista lisää. Nyt, raidan kukkimisen aikaan, on juuri hyvä hetki lähteä metsäretkelle lastenlasten kanssa.

Hyönteishotellit ovat muotia. Niitä onkin mukava askarrella tai vaikka viedä lahjaksi tuttavan pihaan. Hyönteishotelleista puhutaan, koska pölyttäjähyönteiset ovat vähentyneet ja pölyttäjien katoaminen tietäisi esimerkiksi monien hedelmien ja marjojen kasvattamisen loppumista. Pölyttäjiä ovat esimerkiksi kimalaiset, mehiläiset ja perhoset.

Kimalainen, tuo paksu pörriäinen, on yksi tärkeimpiä luonnonvaraisia pölyttäjiämme. Kimalainen lentelee ympäri, eikä yleensä pistä kuin aivan henkensä hädässä. Talven tullessa eloon jää vain yhdyskunnan kuningatar, joka herää aikaisin keväällä aloittamaan uutta yhdyskuntaa. Jos näet kimalaisen aikaisin keväällä, se on melko varmasti kuningatar. Jos se on sisällä, auta se ulos vaikkapa lasin ja postikortin avulla.

Kuningatar tarvitsee heti siitepölyä ravinnokseen, jotta se jaksaisi rakentaa pesän ja aloittaa munimisen. Mutta mistä se löytää ravintoa?

Vaikka kevään puutarhakukat, kuten krookukset tarjoavat kimalaiselle siitepölyään ravinnoksi, parhaiten kimalainen löytää ravintoa metsästä, missä eräs tärkeimmistä aikaisin keväällä kukkivista puista on raita, puumaiseksi kasvava leveälehtinen paju. Raidan lehdet ovat huomattavasti leveämmät kuin useimmilla pajuilla – noin 3-8 cm – ja 5-12 cm pitkät. Raita voi kasvaa noin 50-vuotiaaksi ja vanhemmiten sen kaarna on halkeileva ja kaarnainen – raidallinen. Raita kasvaa usein yksittäin, mutta joskus muodostaa pieniä metsiköitä. Se kukkii toukokuussa 3-7 cm pitkin kellertävin kukin ja kimalaisia voi olla kukinnoissa niin runsaasti, että pörinän kuulee puun juurelle.

Lisää raidasta esimerkiksi Juha Laaksosen luontoretki -radio-ohjelmassa: https://areena.yle.fi/audio/1-50813663.

Tee retki lastenlasten kanssa toukokuussa kuuntelemaan kimalaisten pörinää raidoissa. Aloittakaa miettimällä, miten raita tunnistetaan metsässä. Kokeilkaa vaikkapa pientä testiä: https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006567318.html.  Apuna raidan tunnistamisessa toimii vaikkapa https://luontoportti.com/t/948/raita tai https://puuproffa.fi/puutieto/yleista-puista/raita/.   Voit myös istuttaa omia raitoja pihan reunamille tai mökin lähistölle aurinkoiselle tai puolivarjoiselle paikalle.

Teksti: Armi Temmes

Kuva: ammattilehti.fi
Katso lisää kuvia ja tunnistetietoja https://luontoportti.com/t/948/raita

Kirjeenvaihto Timo Harakka ja Aktivistimummot

Lähetimme Liikenneministeri Timo Harakalle kirjeen 18.3.2022 ja saimme siihen vastauksen 25.4.2022.
Julkaisemme tässä sekä kirjeen että vastauksen.

Kirje 18.3.2022 Aktivistimummoilta ministeri Harakalle

Vetoamme teihin ministeri Harakka,

Öljynkulutuksen vähentäminen on juuri nyt olennaisen tärkeää niin ilmastonmuutoksen torjunnan kuin Venäjä-riippuvuutemme vähentämisen kannalta. Niinpä fossiilittoman liikenteen tiekartan (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 2021:15) toimenpiteiden toteuttaminen on välttämätöntä. Keskustelu pyörii paljon autojen käyttövoiman ja polttoaineiden ympärillä, mutta tiekartassa todetaan, ettei mikään esitetyistä keinoista ole yksin riittävä. Lisäksi useimmat toimenpiteet toteutuvat pienemmällä tai suuremmalla viiveellä. Tämänhetkinen kriisi vaatii pikaisia toimenpiteitä.

Osa meistä voi yksinkertaisesti vähentää autoilua ja käyttää julkisen liikenteen vähäpäästöisiä mahdollisuuksia, kävellä ja pyöräillä. Tämä on helppoa etenkin kaupungeissa. Monille autolla liikkuminen on kuitenkin välttämätöntä.

Me mummot muistamme vielä öljykriisin, jolloin asetettiin yleinen kattonopeus 80 km/t Suomen maanteille. Ehkä tähän äärimmäisyyteen ei ole tarvetta, mutta nopeuden alentaminen 120:sta 100 kilometriin tunnissa alentaa kulutusta jopa 12 %. Vaikka näihin lukuihin vaikuttavat monet autoon ja ajotapoihin liittyvät tekijät, on suunta selvä.

Nopeuksien alentaminen parantaa lisäksi liikenneturvallisuutta ja vähentää liikenteen terveyshaittoja.

Liikenneministeri Timo Harakka, vetoamme Teihin! Annetaan talvinopeusrajoitusten jatkua yli kesän! Näin vähennämme sotaa käyvän Venäjän öljytuloja, ja siinä sivussa pienennämme etenkin pienituloisiin kohdistuvaa autoilun kustannustaakkaa.

Kunnioittavasti

Helena Kääriäinen

Perinnöllisyyslääkäri ja tutkimusprofessori

Armi Temmes

Energiamurroksen tutkija ja maatalous- ja metsätieteen tohtori

Aktivistimummot -liike

 Ministeri Harakka, odotamme vastaustanne Aktivistimummojen sähköpostiosoitteeseen: aktivistimummot@gmail.com

 Vastaus

Aktivistimummot -liike armi.temmes@gmail.com

Vastaus Liikenneministeriöltä 25.4.2022
VN/8581/2022

Avoin kirjeenne liikenne- ja viestintäministeriöön, saapunut 18.3.2022

Hyvä Armi Temmes,

kiitos yhteydenotostanne liittyen nopeusrajoituksien alentamiseen.

Kirjoititte, että liikenteen öljynkulutuksen vähentäminen on juuri nyt olennaisen tärkeää niin ilmastonmuutoksen torjunnan kuin Venäjä-riippuvuutemme vähentämisen kannalta. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Olen samaa mieltä myös siitä, että fossiilittoman liikenteen tiekartan toimenpiteiden toteuttaminen on välttämätöntä. Tämän eteen teemme paljon töitä, jotta saamme toimenpiteille puuttuvan rahoituksen myös vuosille 2023-2026 ja pääsemme täydellä teholla toteuttamaan niitä.

Kirjoititte myös, että mikään tiekartassa esitetyistä keinoista ei yksin ole riittävä liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotitte vielä uudeksi keinoksi liikenteen talvinopeusrajoitusten jättämistä voimaan myös kesäksi 2022. Tällä tosiaan olisi liikenteen polttoaineiden kulutukseen ja päästöihin pienentävä vaikutus. Lisäksi voitaisiin saada aikaan myös liikenneturvallisuushyötyjä. Nopeusrajoituksiin liittyy kuitenkin myös liikenteessä käytetty aika sekä nopeusrajoitusten nostamisella mahdollisesti saavutettavat aikasäästöt. Nopeusrajoituksista päätettäessä on hyvä huomioida nämäkin seikat päästö- ja liikenneturvallisuuskysymysten rinnalla. Liikenne- ja viestintäministeriössä ei tällä hetkellä ole suunnitteilla talvinopeusrajoitusten käyttöön jättämistä, mutta pidämme ehdotusta tutkimisen arvoisena.

Ystävällisin terveisin, Kari Anttila Valtiosihteeri

Aktivistimummot vetoavat: Energiankulutuksen vähentäminen on humanitaarinen teko

Aktivistimummot kannustavat kaikkia ihmisiä ja yhteisöjä vähentämään energiankulutusta ja näin pienentämään Venäjän lännestä saamia valtavia energian myyntituloja, joilla se rahoittaa hyökkäyssotaa. Kulutuksen vähentämisen vaikuttavimpia keinoja ovat sisätilojen lämpötilan laskeminen ja autoilun vähentäminen.

Energiankulutuksen vähentäminen on humanitaarinen teko, joka on kaikille mahdollinen. Kevät on asunto-, kiinteistö- ja asukaskokousten aikaa. Suurimpia kulueriä tuloslaskelmissa ovat lämmityksen ja lämpimän veden kulutuksen aiheuttamat kustannukset.

• Keino nro 1: 

  Selvitä asuinyhteisösi energiasyöppökohteet. Ehdottakaa joukolla tavoitetta edellä mainittujen kuluerien pienentämiseksi. Esimerkiksi huoneiston lämpötilan alentaminen yhdellä asteella tarkoittaa 5 prosentin säästöä lämmityskuluissa.
  - Julkisissa tiloissa lämpötilaa voi laskea reippaammin, ehdottaa Anu Harkki, emerita tutkimusjohtaja ja EU Climatepact Ambassador. Toivomme, että julkisten tilojen hallinnoijat, valtiot ja kunnat tarttuvat vetoomukseemme. 

• Keino nro 2:

  Vähennä autoilu minimiin, käytä julkisen liikenteen vähäpäästöisiä mahdollisuuksia, kävele ja pyöräile.
  - Autoilun vähentäminen vaikuttaa suoraan öljynkulutukseen. Nopeudet pienemmiksi ja autottomia päiviä useammin kuin kerran vuodessa. Vähäpäästöisen julkisen liikenteen ja joukkoliikenteen kehittäminen on välttämätöntä, Anu Harkki toteaa.

• Keino nro 3: Sammuta valot joka ilta 16.4. asti klo 20.30-21.30. Näin osoitat solidaarisuutta ukrainalaisia kohtaan ja näkyvää esimerkkiä omasta mukavuudesta tinkimisestä. (Kansainvälistä EarthHour-tuntia vietetään 26.3.22.)
  - Tiedämme, että nykytekniikalla valaistuksessa käytetään energiaa säästäviä keinoja kiitettävästi, sanoo Eeva-Riitta Piispanen, isoäiti ja Aktivistimummoaktiivi. Kollektiivinen yhteys kanssaihmisiin syntyy yhtäaikaisilla eleillä, kuten lamppujen sammuttamisella Earth Hour -tunnin ajaksi. Energiapolitiikan muuttaminen tulee maksamaan eurooppalaisille valtavasti, mutta ukrainalaiset joutuvat maksamaan siitä kaikkien korkeimman hinnan, hän jatkaa.

• Keino nro 4: Mummoviisas vinkki kuluttavan elämäntavan muuttamiseen, kuten ahkeran lentämisen ja sähkösaunan lämmittämisen vähentämiseksi on yksinkertainen: Harvoin ja hartaasti.
  Ilmastonmuutosta hillitsemään perustetun Aktivistimummot-liikkeen missio on alusta alkaen ollut halu turvata kaikille lapsenlapsille maailma, jossa voi elää. Nyt mummot katsovat suoraan silmiin ukrainalaisia hädässä olevia lapsia uutiskuvista.
  - Kaikki maailman mummot kuljettavat ylisukupolvista viestiä, jossa elämänkokemuksen kerrokset liittyvät yhteen. Kutsumme tätä mummoviisaudeksi, sanoo Seija Kurunmäki, ruokavaikuttaja ja Aktivistimummot-liikkeen perustaja.

Aktivistimummot-kansanliikkeeseen perustajajoukossa on ilmastoasiantuntijoita, lääketieteen huippuosaajia, energia-asiantuntijoita, tutkijoita, viestinnän ammattilaisia, toimittajia, kirjailijoita, luonnontieteilijöitä, rahoitusalan asiantuntijoita. Verkosto on avoin kaikille, ilman titteleitä.

Aktivistimummot vetoavat kaikkiin ihmisiin ja tahoihin, joilla on antaa tähän kampanjaan viestintävoimaa.
Lisätietoja antaa ja asiantuntijoille osoitettavat haastattelupyynnöt välittää:

Eeva-Riitta Piispanen,  0400 478 016,  eevis@piispanen.fi
Kampanjakoordinaattori, Aktivistimummot

Lue lisää
www.aktivistimummot.fi

Mummot ja lapsenlapset luonnon helmassa

Aktivistimummojen perustajaryhmä osallistui Sitran ja Erätauko-konseptin mukaiseen luontodialogi-päivään 9.3.2022. Kävimme keskustelua luontoon liittyvistä tuntemuksistamme ja luontokokemuksistamme lastenlastemme kanssa. Aktivistimummo ja kirjailija Sisko Pörsti (kirjailijanimi Sisko Latvus) kirjoittaa blogissa “luontosuhteesta” ja päätyy “luonnon helmaan”.

Olen asunut vuosikausia elämästäni suurissa kaupungeissa. Viimeistään aikuisiällä vietety seitsemän vuotta Pietarin keskustassa avasivat mieleni ymmärtämään, etten viihdy sellaisessa ympäristössä, josta alkuperäinen luonto on karsittu minimiin.  

Kasvoin maalaiskylässä, ja vaikka välillä unelmoin pääseväni kaupunkiin, dna:hani on selvästi kirjoitettu, että hyvinvointini vaatii läheisyyttä luontoon. Isäni opiskeli puoli vuotta kauppakorkeassa, mutta päätyi opettajaseminaariin, koska halusi asua maalla, viljellä omenapuita ja marjapensaita ja hoitaa mehiläisiä. Äitikin oli elänyt lapsuutensa pienessä karjalaisessa metsämökissä. 

Erityisesti kesänvietto asvaltin keskellä on tuntunut kärsimykseltä. Oikea kesä on täynnä kukkia ja tuoksuja, vihreää ruohoa ja pölyttäjien surinaa. Se on löylyjä rantasaunassa ja pulahtamista kirkkaaseen veteen. 

Vanhetessaan useimmat meistä kaipaavat lapsuutensa maisemiin

Vanhetessaan useimmat meistä kaipaavat lapsuutensa maisemiin. Nekin, jotka ovat varttuneet kaupungissa, etsivät mielenrauhaa ja elämänlaatua metsistä ja rannoilta. Tämän huomasimme, kun kävimme aktivistimummojen ryhmässä Sitran innoittamaa keskustelua luontosuhteestamme ja sen välittämisestä lapsenlapsille. Alkuperin olimme määritelleet keskustelumme otsikoksi: Luontosuhtemme välittyminen lapsenlapselle - tietoa vai tunnetta?

Luonnossa voi olla vaan, ilman ohjelmaa

Mummot vievät lapsia eväsretkille metsään, poimimaan marjoja ja sieniä ja ihan vain ihmettelemään. Meidän ikäluokkamme on vielä oppinut kasvien ja lintujen nimet ja siirtää mielellään tietojaan eteenpäin. Monilla on mökki, jossa voi unohtaa kiireen ja aikataulut ja näyttää lapsenlapsillekin, että pelkkä oleminen riittää.

Keskustelun kuluessa aloimme kuitenkin oudoksua kysymyksenasettelua, jonka olimme valinneet: voiko luontosuhdettaan tosiaan välittää uusille sukupolville?  Onko se jokin irrallinen asia tai ominaisuus, jonka voi siirtää eteenpäin? Lopultahan olemme jokainen osa samaa luontoa.  Olimme kaikki sitä mieltä, että “luontosuhde”on tunnesuhde ja tunneside.

Paluu luonnon helmaan

Ja niin me mummot päädyimme lopuksi yksimielisesti toteamaan, että mehän haluamme vain palata lapsenlapsinemme kaikki yhdessä luonnon helmaan. Sanotaan sitä sitten vaikka paratiisiksi.

Kirjoittaja
Sisko Pörsti
Aktivistimummo ja kirjailija

 Piirros
Anne Leppänen

Nyt energian kulutusta vähentämään

Energian kulutuksen vähentäminen on kaikille mahdollinen humanitäärinen teko. Aktivistimummot -liike lähtee työhön asian puolesta. Lähtölaukauksena HS-mielipidekirjoitus 10.3.2022.

UKRAINAN sodan takia eurooppalaisilla on halua maksaa energiasta enemmän (HS Pääkirjoitus 10.3.). Meillä pitää olla halua myös vähentää energiankulutusta pienentääksemme Venäjän saamia päivittäisiä valtavia energian myyntituloja.

Me mummot muistamme nuoruutemme energiakriisin, jolloin mainosvalot pimenivät, katuvalot sammuivat ja energian käyttöä säännösteltiin. Nyt katsomme silmiin hädässä olevia ukrainalaisia lapsia uutisista.

Aktivistimummot kannustavat ihmisiä tekoihin, jotka ovat vaikuttavia ja kaikille mahdollisia. Boikotoidaan hyökkääjää ja vähennetään energian käyttöä. Tingitään omasta mukavuudestamme ja harjoitellaan samalla myös kriisivalmiutta. Alennetaan asunnon lämpötilaa – yhdellä asteellakin on merkitystä –, pidetään autottomia päiviä useammin kuin kerran vuodessa, vietetään Earth Hour -tuntia joka ilta yhtä aikaa. Kun sytytämme solidaarisuusvalaistuksia, tehdään myös toisin: sammutetaan julkiset ja yksityiset valaistukset tunniksi joka ilta. Kirkonkellot soikoot iltojen pimeydessä, jotta muistamme, että kylmässä maailmassa on vielä toivoa.

Eeva-Riitta Piispanen

Anu Harkki

Seija Kurunmäki

Aktivistimummot-liike

Tuemme Ukrainan lapsia

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää. Nyt Ukrainan lapset tarvitsevat tukemme. Unicef on paikan päällä auttamassa ja suojelemassa lapsia ja lähettää alueelle lisää avustustarvikkeita.

Myös sinä voit auttaa Ukrainan lapsia kriisin hetkellä.
Käy lahjoittamassa Unicefin keräykseen.