Lahjaksi Mummonmetsää

Pari vuotta sitten Aktivistimummot-liike loi yhteiskampajan Luonnonperintösäätiön kanssa. Tavoitteena on kerätä varoja nimikoituun, suojeltuun ikimetsäpalstaan. Nyt on koossa noin 25 000 euroa, jolla saamme suojeluun noin viiden hehtaarin palstan. Summa on syntynyt sillä , että moni mummo ja muutkin luonnon ystävät ovat lahjakrääsän sijaan sijoittaneet rahasumman Luonnonperintösäätiön keräykseen. Kiitos kaikille lahjoittajille!

Kerroimme alkuvaiheessa että tavoitteemme on 10 hehtaarin Mummonmetsä. Nyt kerätty summa pitäisi sitä varten tuplata.. Ehkä jo vuonna 2023 olemme saaneet kokoon sellaisen summan, että Luonnonperintösäätiö voi hankkia Mummonmetsäksi sopivan metsäpalstan. Tule mukaan Mummonmetsä-keräykseen. Lahjoittaminen on helppoa.

Oheisen artikkelin lopussa on linkki, joka johtaa lahjoitukseen. Samalla voi tilata muistoksi lahjansaajalle menevän kortin. Se ilahduttaa niin antajaa kuin lahjan saajaakin. Ja ennenkaikkea luontoa ja tulevia sukupolvia.
https://luonnonperintosaatio.fi/kampanjat/aktivistimummojen-mummonmetsa/

Mummojen energiansäästömeemit lähtivät lentoon

Aktivistimummot-liike osallistui Astetta alemmas -energiansäästökampanjaan omalla sosiaalisen median meemikampanjallaan lokakuun aikana. Energiansäästö on mummojen erikoisosaamista ja kampanja innosti niin, että mummot lisäsivät sosiaalisen median kanaviaan.. Nettisivujen, Faceboookin ja Twitterin rinnalle luotiin Instagram-tili, jotta mummoviisaudet saatiin lentoon ja jakoon mahdollisimman monille silmille.
- Kun mummojen kanssa ideoimme kansanperinteeseen pohjaavia lausahduksia, oli kaikilla mielessä, että nyt ei ole aika ankeuttaa, vaan nähdä myös energiansäästössä iloa ja mahdollisuuksia, kampanjaa koordinoinut aktivistimummo Eeva-Riitta Piispanen sanoo. Hän iloitsee, miten uskomattomalla tahdilla syntyi uusia lasautuksia ja perinteisten sanontojen päivityksiä.
- Lopulta meillä oli varaa, mistä valita ja loput ovat vielä tallessa sukanvarressa, mummo nauraa.

Myös kuvitus saatiin omasta takaa. Yksi ryhmän aktiiveista on kuvittaja Anne Leppänen, joka teki kampanjasta somesopivan, hauskan ja erottuvan.
Kampanjan taustalla oli #AstettaAlemmas -kampajan keräämät faktat, jotka mummojen oma energia-asiantuntijaryhmä muokkasi kansankielisiksi.

Aktivistimummojen kuvat ja lausahdukset on julkaistu, nähtävissä ja jaettavissa: Facebook-ryhmässä Aktivistimummot, Twitterissä @aktivistimummot ja Instagramissa "@Aktivistimummot.

Lisätietoja kampanjasta Eeva-Riitta Piispanen
eevis@staccato.fi
puh. 0400 478 016

Aktivistimummon tulevaisuusvalta

Sitra yhteistyökumppaneineen toteutti vuosittaisen ennakoinnin suurtapahtuman, Finnsight-ennakointifoorumin 3.11.2022, johon netin kautta osallistui noin tuhat kuulijaa ja keskustelijaa. Tapahtuman teemana oli tulevaisuusvalta. Tilaisuuden tervetuliaispuheet oli pyydetty EU-komission ja Aktivistimummojen edustajilta. Aktivistimummo Eeva-Riitta Piispasen avaus innosti ja herätti paljon keskustelua päivän työpajoissa. Aika on valtaa, sanoi Eeva-Riitta. “Mummoilla on lastenlasten kautta ylisukupolvinen suora yhteys tulevaisuuteen ja sinne he sijoittavat valtansa kovinta ydintä - aikaa.” Kuuntele koko esitys täältä.

Kaksi sanaa 'tulevaisuus' ja 'valta'. Mitä elämän ehtoopuolta elävällä Aktivistimummolla voi olla sanottavaa kumpaisestakaan?

 Kyllä on:

Tulevaisuus on pitkäikäisyyden yleistyessä hyvin naisvaltainen, minkä vuoksi mummonkin on ajateltava elämänkulkuaan eteenpäin, todennäköisesti melko pitkälle. Entäpä vallasta?  Ikä ja sukupuolihan eivät ole perinteisesti toimineet naisten eduksi valta-asemia jaettaessa, tosin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Valitsinkin puhua teille siitä, mihin valta voi kiinnittyä, jos emme ajattele sitä asemana, vaan tulevaisuuteen vaikuttamisena. Meillä on valta ajatella toisin ja määrittää käsite ’valta’ uudestaan.

Muutosvastainen takertuminen saavutettuun etuun, olipa kyseessä valta-asema tai elämäntapa, lisää menneisyyden painolastia. Nykyinen elämäntyylimme on sekin omaksi eduksemme tapahtuvaa vallankäyttöä meitä ympäröivää luontoa kohtaan. Takerrumme viimeiseen hetkeen asti ylikuluttamiseen ja yli luonnonvarojen elämiseen, vaikka tiedämme että edessä ovat katkerat jäähyväiset.

Valta ja aika on kiinnostava parivaljakko

"Time is money, Aika on rahaa", lausui Benjamin Franklin jo 1700-luvulla. Se arvomaailma on noin kolmen sadan vuoden aikana hyvin omaksuttu paitsi Yhdysvalloissa, myös muussa länsimaisessa elämässä. Franklinin ajoista nykypäivään tultaessa aika onkin vaihdettu rahaan. Kiire on arvostettu hyve. Hosuminen näyttää tehokkuudelta. Nopea ajattelu ja viivyttelemätön valmius ovat sen voiteluaineita, hidastuminen hiekkaa yhteiskunnan rattaissa ja kaiken vaurastumisen este. Nopeus yhdistetään nuoruuteen ja verkkaisuus vanhuuteen.

Aika pysähtyä ja ajatella on ihmisille kuin tavoittamaton unelma, jossa on jotain runollista, kaunista ja romanttista.

Klassisten filosofien lisäksi nykyajan ajattelijat ovat kiinnostuneita ajan muustakin kuin taloudellisesta olemuksesta. He ovat sanoneet, että aika onkin valtaa. Tämän yhteyden ymmärtävät parhaiten ne, joilla on aikaa ajatella. Aika ei sinänsä vielä riitä, tarvitaan myös tahtoa sijoittaa aikaa tulevaisuuteen.

On tapana sanoa, että tulevaisuus on nuorten, mutta se on myös vanhojen:

Osallisuudessa ei ole ikärajaa.

Väestön ikärakenteen muuttuessa vanhoja naisia on tulevaisuudessa niin paljon, että he väkisinkin ovat yhä näkyvämpi ja vaikuttavampi ihmisryhmä. Heidän valtansa kovinta ydintä on aika. Ja heillä on varaa ja tahtoa investoida sitä tärkeinä pitämiinsä asioihin.

Time is money - Aika on rahaa – sopii hyvin yhteen asiaan.

Elämää ylläpitävä luonto katoaa ympäriltämme kiihtyvällä vauhdilla. Aika ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen lyhenee. Tässä yhteydessä aika on rahaa – vitkastelu tulee meille kalliiksi.

On sydäntä särkevää, että monien tulevaisuususkon on koetuksella - tutkimusten mukaan erityisesti nuorten. Nuoret epäilevät ihmiskunnan kykyä ratkaista globaaleja ongelmia. Osaavat ja kokeneet vanhat naiset eivät usko ihmiskunnan ratkaisukyvyn olevan koetuksella, mutta miten on päätöksentekokyvyn laita?

Tulevaisuuden vallankäyttäjillä on aikaa ajatella!

Olen väittänyt ajan olevan paitsi rahaa, myös valtaa. Valta puolestaan on länsimaisten arvojen mukaan myös vastuuta. Maailman pirullisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan sekä nuorten että vanhojen osaamista, ja tueksi jälkimmäisten kokemusta ja kriisinkestävyyttä. Vanhat eivät ole aina olleet vanhoja, vaan heissä on tallella kaikki eletyt ikäkaudet.

Väestön ikärakenteen muutoksen vuoksi (tai sen ansiosta) meillä on siis kasvava joukko ihmisiä, joilla on valtaa eli aikaa. Tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, miten vastuullisesti he tahtovat valtansa käyttää. Työelämän aikana luodut verkostot ja muut vallattomat ihmissuhteiden rihmastot voivat olla merkityksen luojia heille itselleen, mutta jos he niin tahtovat, ne voivat olla vaikuttavia tulevaisuususkon rohkaisijoita ja lamaannuksen lievittäjiä nuoremmille.

Aktivistimummot-liikkeen perusti joukko isoäitejä lievittämään lasten ja nuorten ilmastoahdistusta. Mummoilla on lastenlasten kautta ylisukupolvinen suora yhteys tulevaisuuteen ja sinne he sijoittavat valtansa kovinta ydintä - aikaa.

Eeva-Riitta Piispanen
Aktivistimummo

eevis@staccato.fi
puh. 0400 478 016

Lue lisää
Eeva-Riitta Piispasen puhe
Aktivistimummot
Eeva-Riitta Piispanen

Kolme vuotta eikä suotta

Aktivistimummot- liike tuli näkyväksi kolme vuotta sitten, 23.10.2019, kun esittelimme ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät tavoitteemme ja manifestimme www.aktivistimummot.fi-sivuilla. Kolmen vuoden aikana tämä 12 mummon moniammatillinen joukko on kasvanut yli 6000 mummon Facebook-ryhmäksi, joka näkyy ja viestii aktiivisesti myös Twitterissä ja Instagramissa.
Tällä hetkellä päällimmäisiä toimia ovat energiansäästötalkoot ja keräys Luonnonperintösäätiön Mummonmetsään. Mummoviisaudella näyttää olevan kysyntään. Siitä ollaan kiinnostuneita myös maailmalla.

Vuoden 2018 tienoilla, hälyttävän IPPC-raportin jälkeen, alkoi ilmastohuoli lisääntyä. Greta Thunbergin esimerkki innosti erityisesti nuoria myös mielenosoituksiin.
Pohdimme ystävien kanssa, miksi aikuiset ja vanhempi väki on hiljaa. Oli selvää, että nykymenon jatkuminen pahentaa luonnon tilaa entisestään. Myös kasvavaan ahdistukseen kaipasivat helpotusta kaikenikäiset.
- Tuntui helpottavalta päästä vaihtamaan ilmastoajatuksia muiden kanssa. Meillä oli yhteinen huoli: lastenlasten tulevaisuus. Tuntui merkitykselliseltä pohtia, millaisilla teoilla me kiireisimmästä työelämästä eläköityneet osaajat voisimme vaikuttaa, ryhmää koonnut Seija Kurunmäki muistelee.

Kolmen vuoden toiminnan aikana Aktivistimummot ovat eläneet kaksi eristettyä koronavuotta. Moneti mummojen kokoontumis- ja tapahtumasuunnitelmista muuttuivat virtuaaliksi..
- Muiden kansalaistoimijoiden tavoin, ainut mahdollisuus meille oli tehdä nopea digiloikka. Hyppy oli luonteva, koska ryhmä uskoo vahvasti viestinnän voimaan, Kurunmäki kertoo.

Aktivistimummot ovat päässeet puhumaan ilmastotavoitteistaan ja toimistaan monissa medioissa. Niissä on päästy välittämään kohtuuden ja toivon sanomaa. Tekemiset on kirjattu Aktivistimummot.fi-sivuille tiedotteiksi ja blogeiksi. Yritysten ja yksilöiden vaikuttavat ilmastoteot halutaan näkyviksi mm. myöntämällä vuosittainen Pelargonia-tunnustus. Suurta iloa toi vuonna 2021 saatu Vuoden Isovanhempi-tunnustus.

— Olemme huomanneet, että mummoviisaudella on nyt kysyntää, sanoo Aktivistimummo Eeva-Riitta Piispanen, joka vetää mummojen energiakampanjaa . - Kampanjassa muistutamme, että elämässä on paljon mukavia asioita, jotka eivät vaadi ollenkaan fossiilienergiaa, Piispanen kertoo. Kampanja alkoi jo keväällä 2022 ja jatkuu nyt syksyllä osana AstettaAlemmaks-kampanjaa.

- Yhteinen kumulatiivinen asiantuntijuus ja yhdessätekemisen ilo innostavat toimimaan, sanoo Helena Kääriäinen, joka kuuluu myös Ilmastolääkärit-ryhmään. Hän kertoo, että yllätyneensä positiivisesti siitä, miten kovasti mummoista ollaan myös maailmalla kiinnostuneita . Englanninkielisille sivuille on kerätty haastatteluita, joita  suomalaisista aktiivisista “ilmastomummoista” jatkuvasti tehdään.

Aktivistimummot-liike kirjasi syntyessään tärkeäksi tavoitteeksi teot, joilla ilmastoahdistus voidaan kanavoida teoiksi. Aktivistimummo ja metsämummo Arja Voutilainen kirjoitti äskettäin aiheesta mummojen sivuilla ja ympäristöahdistus.fi-blogissa.

Metsä on tärkeä hiilinielu ja biodiversiteetin ylläpitäjä. Aktistimummojen pysyvä lahjatoive on Luonnonperintösäätiön kanssa kerättävä Mummonmetsä. Koossa kolmivuotispäivänä on reilu 20 000€:n potti. Sitä kasvatetaan tavoitteena perustaa nimikoitu Mummonmetsä. Tavaran sijaan mummot innostavat yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä sijoittamaan ikimetsään, josta on iloa ja hyötyä pitkälle tulevaisuuteen. Pienikin lahjoitus, esim. 10 euroa, vie tavoitetta eteenpäin. Lahjoittamaan pääset tästä linkistä.

Toivo, kohtuus ja tuhlauksen lopetus

Teemamme #toivo ja kohtuus kantavat. Energian tuhlauksen lopetuksen on yksi tavoite. Kurkotamme kohti tulevia tekemisiä: metsän, veden ja lumen puolesta ja päättäjien tiukempia toimia vaatien.
Empatialla, ilolla ja huumorilla lastenlasten tulevaisuuden puolesta.

Tule mukaan Mummonmetsä-keräykseen!

Lahjoittamaan pääset tästä linkistä.

Teksti:

Seija Kurunmäki
www.aktivistimummot.fi
Yhteyshenkilö
0400-460894
seija.kurunmaki@kuule.fi

Aktiivisella toiminnalla lievitystä ympäristöahdistukseen

Aktivistimummo ja metsämummo Arja Voutilainen on todellinen luontoihminen, joka tietää, että aktiivisella toiminnalla voi vähentää myös ympäristöahdistusta. Arja on lääketieteen tohtori ja lastenneurologi, joka on perehtynyt mm. lasten ADHD:n hoitoon. Arja Voutilainen kirjoitti ympäristöahdistuksesta artikkelin ympäristöahdistus.fi -sivuille. Tässä lyhennelmä artikkelista.

Olen kotoisin maaseudulta vähävaraisesta perheestä, jossa lapsuuden polkua ei muovannut kuluttaminen eivätkä tekemisiä ohjanneet uudet tavarat. Opin näkemään luonnon kauneuden ja rauhoittumaan metsässä ja veden äärellä. Kasvoin huonoksi kuluttajaksi: matkailun sijaan retkeiltiin, koti kalustettiin sukulaisilta ja työpaikoilta vapautuneilla kierrätyskalusteilla, ja vaatekerta on uusiutunut useimmiten sisarten kaapin siivousurakan jälkeen. Työmatkat pystyi yleensä kulkemaan pyörällä tai bussilla, lajitellut jätteet viemään kierrätykseen ja kauppatavarat tuomaan kotiin isolla repulla iltakävelyn yhteydessä. Huonelämpötila pidettiin matalana ja veden käyttöä seurattiin tarkoin. Ruokahävikki oli perheessämme niin epäsuosittua, että esikoinen kertoi alakoulussa lahjoneensa kaveritkin syömään ottamansa annoksen loppuun.

Neljä vuotta sitten, vuonna 2018 uutisoitiin aiempaa näyttävämmin IPCC:n ilmastoraportista, jossa tutkimustietoon pohjautuen kerrottiin maapallon lämpötilan nousevan hyvin nopeasti vaarallisen korkeaksi. Raportissa ennakoitiin lämpenemisestä koituvat lukemattomat haitat ihmisille ja luontoympäristölle eri puolilla maapalloa. Tuli taju velastamme tuleville sukupolville ja häpeä aikalaistemme jatkuvan kasvun tarpeen sokaisemasta toiminnasta, jota olimme pitäneet kehityksenä. Tuli ahdistus, oli pakko alkaa etsiä keinoja osallistua maapallon pelastamiseen!

IPCC:n ilmastoraportin jälkeen tajusimme olevamme ylikulutuspäivän aiheuttajia; käytimme Suomessa suhteellisen vuosiosuutemme maapallon luonnonvaroista kolmessa kuukaudessa! Tuli pelko lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta. Nuoret aikuisemme olivat perheellistymässä; oliko tällä ennusteella oikein toivoakaan lastenlapsia? Asiasta oli vaikea keskustella, koska osa läheisistä ahdistui liikaa, osa kielsi ja osa ei välittänyt. Mitä voisi tehdä?

Punainen liha vaihtui kasvisruokaan yllättävän nopeasti; liharuokien valmistukseen tottuneena olin kiitollinen vauhdilla monipuolistuneesta kasviproteiinituotannosta.  Tarvittaisiinko vaihto sähköautoon, aurinkopaneelit, maalämpö? Tiedostin, että enää ei riitä oman käyttäytymisen muutos, hiilijalanjälki on niin suuri.

Tuli lisää tietoa ympäristön tilasta, ilmaston lämpenemisen nopeudesta, muovista maaperässä ja merissä, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä, hyönteiskadosta, jäätiköiden sulamisesta. Ahdistuksen keskellä tuli Facebook-kaverilta kutsu Aktivistimummoihin!

Liityin Aktivistimummoksi

Oli tärkeää päästä liittymään yhteisöön, jolla on vaikuttamismahdollisuuksia ja jossa ääneni tulisi paremmin kuulluksi. Aktivistimummojen tavoite on turvata tuleville sukupolville samoja luontoympäristön mahdollisuuksia, mistä itse olemme nauttineet ja voimaa ammentaneet. Liittyminen oli helppoa Facebook-ryhmässä. Ryhmä kasvoi nopeasti niin suureksi, että sen olemassaolo ja kannanotot tulivat huomatuiksi ja palkituiksikin. Minulle oli mieluisaa, että ryhmän sisällä on oma Metsänvaalijat-ryhmä meille, joille erityisesti metsän suojelu on tärkeää.

Erityisesti nuorilla ilmastonmuutoskeskustelun koveneminen on aiheuttanut huolta ja pelkoa.  On tärkeätä kuunnella, korjata väärinkäsityksiä, tarjota ikätasoista tietoa ja kertoa, mitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi jo tehdään. ”On tärkeää mainita, että nämä asiat ovat aikuisten vastuulla”, sanoo lastenpsykiatri  Liisa Viheriälä, joka on yksi perustajamummoista.

Aktivistimummoissa mukana olemalla olen voinut vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen enemmän kuin yksin, lukea ja jakaa tietoa. Aktivistimummojen metsänvaalijoissa osallistun keskusteluun hankkeista ilmastonmuutosta hillitsevään metsänhoitoon. Kuitenkin ryhmän rivijäsenen tekeminen on pientä, vaikuttamismahdollisuudet vähäisiä; peukuttaminen ja kommentointi ei anna tunnetta toiminnasta.

Mukana myös Metsämummot ja -vaarit -liikkeessä

Minua myös mietitytti, miten oman liian suruttoman sukupolveni jälkikasvu puolestaan tulisi tutuksi luonnon kanssa ja oppisi tuntemaan vastuuta luontoympäristön säilymisestä. Siksi ryhdyin myös metsämummoksi. Metsämummot ja -vaarit ovat vapaaehtoisia, jotka vaikuttavat lapsiin ja heidän perheisiinsä lähtemällä opettajien avuksi viemään koululuokkia ja päiväkotiryhmiä lähiluontoon.  Lue lisää ryhmän toiminnasta Ilmastoahdistus.fi-artikkelista. 

Onnea 3-vuotiaalle Aktivistimummot-liikkeelle.
Nyt tarvitaan aikuisten vastuuta ja yhteistoimintaa.  Tekoja!

Vain niin voimme säilyttää lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.

Arja Voutilainen
Aktivistimummo
Metsämummo
LKT, Lasten neurologi

Anu Harkki, EU Climate-pact Ambassador

Anu Harkki esitteli Aktivistimummot-liikettä EU:n ilmastolähettiläiden Ambassador Forumissa 4.10.22. FT ja ilmastopuhuja Anu Harkki on toiminut lähettiläänä vuodesta 2021, ja on yksi vuonna 2019 syntyneen Aktivistimummot-liikkeen perustajajäsen. Lähes sata ilmastolähettilästä ja EU-virkailijaa oli koolla zoomissa päätteidensä äärellä. Moni heistä ryhtyi Aktivistimummojen faniksi.
(This blog is also in English, look at the end of the text)

Eurooppalainen ilmastosopimus on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja auttaa EU:ta saavuttamaan tavoitteensa tulla ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä.  Ilmastosopimuksen toimijoina on mm. ilmastolähettiläitä, joista jokainen ottaa askeleita omassa maassaan rakentaakseen kestävämmän Euroopan. Lähettiläät kertovat omien maidensa menossa olevista ilmastosaktiviteeteista ja suunnitelmista.

- Olin koonnut olennaisimmat asiat Aktivistimummoista viiteen diaan. Yksi kuvista sai hymyt kuuntelijoiden kasvoille.  Se esitti perustajamummoja viisi-kuusikymmenluvuilla, kun kaikki olimme vielä pikkutyttöjä.  Näytin tämän dian koska halusin korostaa meidän ikäämme, olemme vanhoja, ja meillä on paljon kokemusta sekä hyvistä, että huonoista ajoista. 

-Aika ja kokemus auttaa panemaan asioita ja kokemuksia perspektiiviin ja perspektiivi antaa joustavuutta ja toipumiskykyä. Tällä taustalla olemme valinneet Aktivistimummojen avainsanat: Kohtuus ja Toivo.

- Kerroin Fcebook-ryhmästämme 6400 jäsenestä, mummoista, vaareista ja mummohenkisistä, jotka ovat tiedostaneet tarpeen toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.  Kerroin myös toiminnastamme, seminaareista ja yhteisistä hankkeista muiden kansalaisjärjestöjen ja ilmastotoimijoiden kanssa.

- Saimme paljon kannustavia kommentteja ja palautetta ja yksi DG CLIMAn (EU:n Ilmastotoimien pääosasto, joka johtaa Komission työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi) työntekijä kertoi ryhtyvänsä Aktivistimummojen faniksi. Tervetuloa mukaan!

In English

The European Climate Pact is a movement of people united around climate change, each taking steps in their own worlds to build a more sustainable Europe. Launched by the European Commission, the Pact is part of the European Green Deal and is helping the EU to meet its goal to become climate-neutral by 2050. 

 I am one of the Climate Pact Ambassadors since 2021 and I had a pleasant opportunity to present Activist Grannies to my fellow Climate Pact Ambassadors in other EU countries.  This was the third Ambassador Forum this year and close to hundred ambassadors had gathered to their screens to listen to the presentations and discuss activities.

With 5 slides I went through the most important of our story and one of them created smiles to the listeners faces as the slide showed the founding grannies in the fifties, when we were just small girls.  By showing this picture I wanted to pinpoint the fact that we are old, with a lot of experience from both good and bad times.  Because time brings you ability to put things into perspective and it gives you resilience.  And with this background we have chosen our two keywords; moderation and hope.

 I went through our Facebook activities, I mentioned our 6400 members, grannies and granny minded people who are all aware of Climate crisis and wish to act on it.   I also told part of what we have been doing, our seminars and activities with other climate activists and organisations. Through the zoom chat we got a lot of encouragement and good feedback, one DG CLIMA (The Directorate-General for Climate Action, leads the European Commission's efforts to fight climate change at EU and international level) staff member mentioned that he is a fan of Activist Grannies. Wellcome! 😊

Anu Harkki
Aktivistimummo, Activist Granny
EU Climate-pact Ambassador,
Ilmastopuhuja, FT, MBA
Emerita Tutkimusjohtaja

”HARVOIN JA HARTAASTI” ja muita Aktivistimummojen energiansäästövinkkejä”

Aktivistimummot laittavat omalla viestintäkampanjallaan kortensa kekoon viikolla 40 alkavaan Astetta alemmas -energiansäästökampanjaan. Mummot ovat muotoilleet ”mummoviisauksia”, jotka ovat tarjolla vapaasti jaettaviksi somekanavissa. Aktivistimummot muistuttavat keväällä aloittamansa kampanjan hengessä: Lopetetaan tuhlaus ja ryhdytään kohtuukäyttäjiksi.

”Elämässä on paljon mukavia asioita, jotka eivät vaadi ollenkaan tai hyvin vähän fossiilienergiaa, aktivistimummo ja energiansäästökampanjan koordinaattori Eeva-Riitta Piispanen muistuttaa. On myös asioita, joissa tuhlauksen vähentäminen ei ollenkaan vähennä elämänlaatua, päinvastoin. Asuntojen astetta tai paria alempi lämpötila tuntuu miellyttävältä, pyöräily ja kävely ovat paitsi energiaa säästäviä, myös terveyttä edistäviä. Yhdessä syöminen ja saunominen ja vähemmän lämmitetyissä tiloissa oleskelu villasukat jalassa lisäävät yhteenkuuluvuutta. Monista energiaa tuhlaavista tavoista, kuten pitkistä suihkuista ja turhasta autoilusta, on mahdollista luopua.

”On realismia, että meillä on myös energiaa vaativia tarpeita, joista on kerralla tai kokonaan vaikea luopua. Työ- ja perhesuhteet tai terveys voivat vaatia matkustamista aika ajoin. Maaseudulla sujuvan julkisen liikenteen puuttuessa autoilu on ainut keino kulkea ja välttämättömät syyt pakottavat myös joskus lentämään”, Piispanen kertoo. Vaikka itsellä olisikin varaa jatkaa energian käyttöä kuten ennenkin, kohtuukäyttö ja energiankäytön järkevä ajoitus koituvat energiapulassa kaikkien eduksi.

Kolme keväällä lanseerattua keinoa pätee edelleen

• Keino nro 1: Huoneiston lämpötila. Lämpötilan alentaminen yhdellä asteella tarkoittaa 5 prosentin säästöä lämmityskuluissa. Julkisissa tiloissa lämpötilaa voi laskea reippaammin.

• Keino nro 2: Vähennä autoilu minimiin, käytä julkisen liikenteen vähäpäästöisiä mahdollisuuksia, kävele ja pyöräile. Nopeudet pienemmiksi ja autottomia päiviä useammin kuin kerran vuodessa. Vähäpäästöisen julkisen liikenteen ja joukkoliikenteen kehittäminen on välttämätöntä.

• Keino nro 3: Mummoviisas vinkki kuluttavan elämäntavan muuttamiseen, kuten ahkeran lentämisen ja sähkösaunan lämmittämisen vähentämiseksi on yksinkertainen: Harvoin ja hartaasti.

Mummoviisauksista meemejä

Aktivistimummot uskovat viestinnän voimaan. Tällä kertaa mummoviisaudet kiteytettiin sananlaskumuotoisiksi meemeiksi, joiden toivotaan leviävän maailmalle.

Makupaloiksi viisi mummoviisautta:

Harvoin ja hartaasti, sanoi mummo, kun sähkösaunaa lämmitti.

Nauranpa lämpimikseni, sanoi mummo, kun sisälämpötilan alensi.

Ja nyt painetaan villaisella, sanoi mummo, kun lisää sukkia kutoi.

Aktivistimummot-verkosto perustettiin syksyllä 2019. Perustajajoukossa on ilmastoasiantuntijoita, lääketieteen huippuosaajia, energia-asiantuntijoita, tutkijoita, viestinnän ammattilaisia, toimittajia, kirjailijoita, luonnontieteilijöitä, rahoitusalan asiantuntijoita. ”Me Aktivistimummot teemme työtä, jotta lapsenlapsille jäisi maailma, jossa voi elää. Mummoviisaudella tarkoitamme aikuisten vastuuta sekä kohtuuden ja toivon sanomaa. Me muutamme oman ahdistuksemme teoiksi, mutta vältämme lisäämästä pienten lasten ahdistusta,” verkoston kokoaja, aktivistimummo Seija Kurunmäki muistuttaa.

Lisätietoja antaa ja asiantuntijoille osoitettavat haastattelupyynnöt välittää: Eeva-Riitta Piispanen,          
0400 478 016 eevis@piispanen.fi
Kampanjakoordinaattori, Aktivistimummot
www.aktivistimummot.fi

Mummonmetsä-keräys jatkuu

Eilinen 24.9.22 Metsämarssi-mielenosoitus nosti metsät puheenaiheeksi. Metsällä ei mene niin hyvin kuin luullaan. Luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi vanhojen metsien suojelua pitää tehostaa.
Kymmenien luonnonsuojelujärjestöjen yhteinen mielenosoitus esitti päättäjille viisi konkreettista tavoitetta, joihin myös meidän mummojen on helppo yhtyä.

Järjestöt vaativat hallitukselta seuraavia toimenpiteitä:

• Valtion mailla sijaitsevien luonnonmetsien ja vanhojen metsien suojelu

• Rahoituksen turvaaminen luonnontilaisten ja vanhojen metsien vapaaehtoiselle suojelemiselle yksityismailla

• Toimien käynnistäminen, joilla suojellaan kolmekymmentä prosenttia Suomen metsistä EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti

• Metsäkatomaksun käyttöönotto hiilinielujen turvaamiseksi ja lisäämiseksi

• Talousmetsien hakkuiden merkittävä vähentäminen valtion mailla

Aktivistimummojen vanhojen metsien suojeluohjelma on Mummonmetsä

Me Aktivistimummot aloitimme Mummonmetsä-keräyksen keväällä 2020 tukemalla Luonnonperintösäätiön ainutlaatuista ikimetsien suojelutoimintaa. Tavoitteena on keräysvaroin perustaa suojeltu mummonmetsä/suojeltuja mummonmetsiä, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja toimivat hiilivarastoina. Koossa on nyt, reilun kahden vuoden kampanjoinnin jälkeen yli 22 000€. Keräys jatkuu. Karkea pääsääntö on, että 50 euron lahjoituksella saa suojeluun 100 neliötä ikimetsää eli pienelläkin lahjoituksella on merkitystä.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta suojeltua metsää pitäisi olla noin 17% kaikesta metsästä. Nyt sitä on Etelä-Suomessa 3% metsäalasta. Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg iloitsee mummojen kampanjasta: “Pyrimme hankkimaan mummoille sopivan alueen erityisesti lasten ja lastenlasten metsäsuhteen ylläpitämiseksi. Jotta sopiva kohde voidaan hankkia, tarvitaan vielä lisää varoja. Nöyrin kiitoksemme kaikille lahjoittajille!"

Haluatko metsäsi päätyvän suojelluksi mummonmetsäksi?

Jos sinulla on metsää, jonka toivoisit päätyvän Luonnonperintösäätiön mummonmetsäksi, ota yhteyttä Luonnonperintösäätiön Forsbergiin.

Lahjoita Mummonmetsä-keräykseen Luonnonperintösäätiön verkkokaupassa!

Lahjoituksen saaja: Luonnonperintösäätiö
Tilinumero FI78 5494 0950 0224 93
Viite: 201980 ohjaa lahjoituksen Mummonmetsä-kampanjalle

Aktivistimummot-liike tekee työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiksi. Tavoitteena on turvata tuleville sukupolville maailma, jossa voi elää. Mummot ylistävät kohtuutta ja toivoa hyvän elämän rakennuspalikoina. Syksyllä 2019 julkistettu liike laajeni nopeasti yli 6000 aktiivin joukoksi. Kasvava joukko mummoja, pappoja ja mummohenkisiä haluaa vaikuttaa niin että monimuotoinen luontomme säilyy tulevillekin sukupolville.

Lisätietoja 

Aktivistimummot
Seija Kurunmäki, 0400-460894
Seija.kurunmaki@kuule.fi
www.aktivistimummot.fi/

Luonnonperintösäätiö sr
Pepe Forsberg, 040-8669696
pepe.forsberg@luonnonperintosaatio.fi 
www.luonnonperintosaatio.fi

Sähköpyörä on autoni

Aktivistimummo Armi Temmes (66v.) kertoo, miten hänestä, entisestä autoilijasta tuli ensin pyöräilijä ja sitten sähköpyöräilijä. Hänelle pyöräily on sekä kuntoilua että helppoa ja nautinnollista matkantekoa. Ja mikä parasta! Se on erittäin ilmastoystävällistä. Sekä me Aktivistimummot että Pyöräliitto innostamme kaiken ikäisiä hyppäämään satulan selkään.

Pyöräily on nuoresta pitäen ollut minusta mukava liikkumisen muoto. Pyörä vie eteenpäin nopeammin kuin kävely, mutta pyöräillessä ehtii nähdä enemmän kuin autoillessa. Pääkaupunkiseudulla työmatkat sujuivat pyörällä varsin kätevästi aina silloin kun meni omalle toimistolle, jossa pystyi vaihtamaan vaatteet ja peseytymään ennen töiden aloittamista.

Totuin kuitenkin autoiluun, kun kymmenen vuoden ajan työpaikkani oli yli 60 kilometrin päässä ja niin perheeseen jäi toinen auto, vaikka työpaikka siirtyi lähemmäksi. Sitten kyllästyin siihen, että autoni oli niin vähällä käytöllä (ja kulut juoksivat) ja luovuin siitä. Jatkoin työmatkapyöräilyä, mutta aloin harmitella sitä, että pyörä jäi kotiin aina kun työt veivät oman toimiston ulkopuolelle, mihin ei voinut mennä umpihikisenä. Ikääkin alkoi tulla ja polvet olivat välillä vähän kipeät. Silloin tein kaupat sähköpyörästä, enkä ole katunut. Sillä jaksaa ajella suunnilleen mihin vain pääkaupunkiseudulla, eikä ole aivan uupunut perille tullessa. Valitsin tukevan kaupunkipyörän, jonka selkään pääsee ilman korkeaa jalannostoa ja jossa ajoasento on luontevan pysty.

Kaupassa käynti onnistuu myös mainiosti pyörällä. Hyvät pyörälaukut vetävät tavaraa ihan riittävästi, ellei ahnehdi ihan koko viikon ruokia kerralla. Pyörän kanssa unohtuvat pysäköintiongelmat – sen saa melkein joka paikassa aivan lähelle kohdetta. Kunnon lukot ja irrotettava ”ajotietokone” (pieni palikka, jossa sähkökatkaisin ja nopeusnäyttö) ovat ainakin toistaiseksi ehkäisseet varkaudet.

Muutaman vuoden jälkeen rohkaistuin kokeilemaan talvipyöräilyä. Hyvät nastarenkaat pitävät jäisellä tiellä, mutta paksussa lumessa tai jääsohjossa ajaminen keikuttaa pyörää minulle liian pelottavasti. Vähälumisina talvina pystyn ajelemaan paljonkin ja huonon kelin tullen jätän pyörän suosiolla kotiin.

Kaikilla keleillä ajaminen on edellyttänyt vaatetuksen kehittämistä, mutta se on oman tarinansa aihe. Samoin oma tarinansa on pyörän huolto, johon palaan. Tyypillinen asuni on vedenpitävä kuoriasu, jonka voi pukea sisävaatteiden päälle. Kun sen riisuu, voi mennä konserttiin, seminaariin tai ravintolaan ihan hienosti pukeutuneena.

Monet kysyvät minulta onko pyöräily minulle kuntoilua vai ekoteko. Se ei ole kumpaakaan, mutta hiukan molempia. Lisäksi pyöräily on äärimmäisen kätevä tapa liikkua pääkaupunkiseudulla – moneen paikkaan pääsee nopeammin kuin julkisilla kulkuneuvoilla tai jopa autolla. Suosittelen sähköpyörää kulkuneuvoksi mummoille ja vaareille!

Armi Temmes
Aktivistimummo

Satulaan (www.satulaan.fi) on Pyöräliiton hanke, jonka tavoitteena on lisätä yli 50-vuotiaiden pyöräilyä, parantaa pyöräilyturvallisuutta ja vähentää yksinäisyyttä matalan kynnyksen kerhotoiminnan kautta.

Puolitetaan ruokahävikki

Aktivistimummot ovat mukana viestimässä ruokahävikistä viikolla 37 (12.-18.9.2022). Kuluttaja-lehden toteuttama Hävikkiviikko toteutetaan osana kansallista Hävikkifoorumia. Laajan yhteistyöhankkeen tavoite on puolittaa kotitalouksien ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä. Hävikkiviikko-viestintäkampaja jakaa paljon tietoja ja vinkkejä sekä haluaa kiinnittää huomion ruoan arvostukseen.

Kotitalouksissa tuotamme 20–25 kiloa ruokahävikkiä/hlö/vuosi.

Kaikki se kulutus, joka päätyy ruokahävikiksi on turhaa. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa; pellolla, kuljetuksissa, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja kotona., Kaikkein eniten ruokahävikkiä syntyy kotitalouksissa. Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan tuotamme kotitalouksissa keskimäärin 20–25 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Määrät vaihtelevat paljon eri kotitalouksien välillä, 13 kilosta 105 kiloon/henkilö.

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, arjen haasteista sekä keittiötaitojen heikkoudesta. Tähteitä ei hyödynnetä ja parasta ennen - ja viimeinen käyttöpäivä- merkintöjen eroa ei tunneta.

Eniten hävikkiä syntyy vihanneksista, juureksista ja perunoista (23 %), hedelmistä (16 %) sekä kahvista (14%).

Kuluttaja-lehti yhteistyökumppaneineen herättelee vuosittaisella (nyt 10.kerta) viesitintäkampanjalla meitä kaikkia pohtimaan omaa suhdettamme ruokaan ja ruokahävikkiin, ja ruoan arvostukseen. Kampanja kannustaa tunnistamaan hävikin syntymisen syitä ja miettimään keinoja, joiden avulla voisimme vähentää ruokahävikkiä omassa arjessamme.

Aktivistimummojen hävikkiviisauksia

Aktivistimummot julkaisevat viikon aikana omilla Facebook-sivuilla mummojen vinkkejä ruokahävikin vähentämiseksi. Mummot ovat mukana myös Hävikkifoorumin toteuttamissa videoissa teemalla “Aktivistimummojen hävikkiviisauksia”

Ruokahävikki on monimutkainen ongelma, joka liittyy ekologisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Ruoantuotanto kuluttaa luonnonvaroja, työaikaa ja energiaa. Kaikki nämä resurssit menevät hukkaan kun työn tulosta, eli ruokaa, päätyy hävikkiin. Ilmastonmuutoksen edetessä ja ruoantuotannon haasteiden lisääntyessä on yhä tärkeämpää, ettemme ruokahävikkinä hukkaa arvokkaita resursseja. Kuluttajan arjessa ruokahävikin torjuminen on yksi konkreettinen, meidän jokaisen käsissä oleva kestävä teko. Se on viisasta ja siitä tulee hyvä mieli. Vuoden kaikkina viikkoina. Hävikki on asia, johon meistä jokainen voi vaikuttaa nyt heti. Ei tarvitse odottaa vuotta 2030.

Mummojen tavoite on puolittaa ruokahävikki saman tien. Keräämme vinkkejä fb-sivuillemme.

Kuluttaja-lehti on tuottanut aiheesta monipuolisen Hävikkiviikko-materiaalin, jota viikon aikana jaetaan monista kanavista. Liity mukaan hävikkiä torjumaan.

Lisätietoa Aktivistimummojen fb-sivuilta. #hävikkifoorumi #hävikkiviikko

Lisätietoa myös täältä:

Hävikkifoorumi

Hävikkiviikko 2022

Kysy lisää Aktivistimummoilta.

Yhteyshenkilö

Seija Kurunmäki, 0400-460894 Seija.kurunmaki@kuule.fi

Aktivistimummot menevät metsään

Koko olemassaolomme ajan me mummot olemme olleet metsien asialla. Mottomme on: metsästä on moneksi. Metsiä tarvitaan hiilinieluiksi, luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiksi, virkistyspaikoiksi ja luonnon antimien kasvupaikoiksi. Metsiä tarvitaan myös teollisuuden raaka-aineeksi. Metsä on metsänomistajille tulonlähde ja sukupolvelta toiselle kulkeva perintö. Moni mummo on myös metsänomistaja. Metsiä on monenlaisia, eikä kaikkia voi suojella, mutta suojelumetsiä tarvitaan kovasti lisää.

Olemme kohdistaneet tekojamme metsään. Tuemme 4H Taimiteko-hanketta. Hiilinielut kasvavat, kun nuoret istuttavat puita joutomaille. Luonnonperintösäätiön Mummonmetsä-kampanjalla keräämme varoja suojeltavaan ikimetsään. Koossa on reilun 20 000€ potti. Moni mummon läheinen on jo saanut lahjaksi roinan sijaan palan ikimetsää.

Viime kesänä ekoteologi, kansalaisaktivisti ja tietokirjailija. Pauliina Kainulainen pohti aktivistimummojen blogissa luonnon ja metsän pyhyyttä.

Mummonmetsä-hankkeen innostama aktivistimummo ja taiteilija Anne Leppänen toteutti some-kanaviimme upean kuvasarjan: Aktivistimummot ja metsä. Näitä rakastettuja kuvia hyödynnämme jatkossakin.

Metsäkeskusteulu käy kuumana, vastakkainasetellenkin. Hakata vaiko suojella? Avohakkuuta vai jatkuvaa kasvatusta? Mitä uutta EU:n taksonomian tuo meille? Mitä vaaditaan valtiolta metsänomistajana, mitä yksityisiltä tai isoilta omistajilta?

Me mummot päätimme lähteä metsärauhanneuvottelujen tielle. Onhan moni mummo itsekin metsänomistaja. Anu Harkin kirjoittama Antsaitsemme metsärauhan-blogi avaa ajatuksiamme. Maaliskuussa saimme olla myös mukana Sitran luontodialogissa. Yhteenveto kertoo mietteistämme “luonnon helmassa”. Kesän kynnyksellä oli ilo palkita Pelargonia-tunnustuksella 100 miljoonan puun mies, ENO-koulun perustaja Mika Vanhanen.

Jotta voimme metsiemme avulla luoda luonnolle ja tuleville sukupolville hyvää tulevaisuutta, on hyvä, että metsän monet merkitykset ja mahdollisuudet ymmärretään.

Me Aktivistimummot peräänkuulutamme tiedon lisäämistä ja metsärauhaa.

Kesäloman alkaessa aktivistimummo, metsänhoitaja Päivi Salpakivi kirjoittaa blogissaan aiheesta

Hellät hakkuut - päiväuniako vain?

Mitä Päivi tarkoittaa hellillä hakkuilla? Lue tästä blogista.

Me mummot menemme nyt noin kuukaudeksi metsään. Palaamme elokuussa.

On tulossa hyvä marjavuosi.

Oikein hyvää kesää ja metsärauhaa kaikille!

Aktivistimummot

Hellät hakkuut -päiväuniako vain?

Kun mummoystäväni saapui rankan työtaakan väsyttämänä nukkumaan mökkisaareensa, hän heräsi yöllä outoon kolinaan. Vuosikymmeniä hiljaisuuden kehtona ollut saaristo oli täynnä uusia ääniä. Piipittävää peruutusääntä, humahtavia rysähdyksiä ja pyörivien tukkien kolinaa. Syy selvisi vasta varhaisaamun tunteina mummon kiivettyä lähikalliolle. Saaressa oli käynnistynyt alkukesän yöhakkuu.

Mummo käynnisti porukassamme keskustelun metsien hakkuista. Yksi vastusti hakkuita ylipäätään, toinen kertoi pudonneensa kärryiltä metsäkeskustelusta EU:n taksonomian myötä, ja kolmas halusi oppia peitteistä jatkuvaa kasvatusta pientä perintömetsäänsä varten. Yhteistä kaikille oli kuitenkin se, että kun mummot menevät metsään, he haluavat nauttia linnunlaulusta lastenlasten kanssa, eivätkä tulla yllätetyiksi uusista hakkuista.

Hyvien hakkuiden pohjana metsälaki, hyvän metsänhoidon suositukset ja terve järki

Keskustelua kuunnellessa mietin sitä, mitä olemme oikeastaan oppineet. Onko hyviä hakkuita olemassakaan? Suomessa luonnonläheisen metsätalouden kehittämisen aalto käynnistyi vuonna 1997 voimaan tulleen metsälain myötä. Siinä luotiin pohja sallivammalle metsien käsittelylle, valinnanvapaudelle ja eri tavoitteiden yhteensovittamiselle. Monimuotoinen metsä asetettiin yhdeksi tavoitteeksi muiden ohella.

Rinnan viime vuosikymmenten kiivaan suojelukeskustelun kanssa kehittyivät hyvän metsänhoidon suositukset. Ne ohjaavat entistä parempaan metsien käsittelyyn, kuten esimerkiksi vuorovaikutukseen, naapureiden informointiin etukäteen, luontokohteiden tunnistamiseen suunnittelussa ja hakkuukoneen ohjaimissa, herkkien kohteiden pesimäaikaisten hakkuiden välttämiseen ja maisemanhoitoon. Paitsi silloin, kun ne unohtuvat, kuten mummoystäväni mökkisaaressa.

Oliko kiire, oliko liian suuret tuottotavoitteet? Olivatko maastokäynnit liian vaivalloisia ja kalliita, vai satelliitin tiedot pilviverhon takana? Unohtuiko yhteinen vastuumme luonnosta, tästä erityisen herkästä ja ainutlaatuisesta?

Vaikka joskus on tylsää totella normeja, hakea lupia, lukea tutkimuksia ja opiskella ohjeita, niiden ymmärtäminen tuo meille tietoa. Vanhan viisauden päälle voi rakentaa uutta, kesähakkuissakin. On tärkeää pitää huolta metsistämme, sillä ne ilon, suojan ja raaka-aineen lisäksi sitovat ja varastoivat hiiltä. Monimuotoiset, monilajiset ja kasvukuntoiset metsät ovat valmiimpia säilymään ja sopeutumaan ilmastomuutoksen aikana.

Hellät hakkuut?

Keskustelumme lopulla yksi vaari kertoo nähneensä unta hellistä hakkuista. Luontokohteet on suojeltu, linnunlaulupuut säästetty ja ketunkolot kierretty. Puut on kaadettu ilman öistä kolinaa ja kantojen vierillä uudet taimilapset jo kurottelevat kohti aamutaivasta, kun vaari heräsi uniltaan virkeänä kuhankeittäjän vislaukseen.

Kirjoittaja:

Päivi Salpakivi
Aktivistimummo ja metsänhoitaja
Lue lisää Päivistä

Pelargonia-tunnustus Mika Vanhaselle, ENO-koulun toteuttajalle

Aktivistimummojen Pelargonia-tunnustuksen sai tänä vuonna Mika Vanhanen, jonka ideoima ENO-verkkokoulu on reilun 20 vuoden aikana levittäytynyt ympäri maailmaa.  Se on yhdistänyt 10 000 koulua lähiyhteisöineen toimimaan ympäristön hyväksi. Tuloksena on noin 100 miljoonan puun verran uusia hiilinieluja. Nyt kolmatta kertaa jaettavalla Pelargonia-tunnustuksella Aktivistimummot-ryhmä nostaa esiin edelläkävijöitä, jotka tekevät töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja monimuotoisen luonnon puolesta.

Mika Vanhanen on kontiolahtelainen peruskoulun opettaja, joka jo vuonna 2000 perusti ENO-verkkokoulun https://www.enoprogramme.org/suomeksi/.  Sen ansiosta lähes 100 miljoonaa puuta on istutettu ympäri maapalloa.

ENO-verkkokoulun syntyaikoihin ilmastosta ei puhuttu vielä yhtä yleisesti kuin nyt.
 - Kestävä kehitys oli opetussuunnitelmassa ja mietin, miten se konkretisoituisi koulussa, kun uudet tietokoneet ja internet olivat tulleet kouluihin 1990-luvun lopulla. Kouluni oli jo mukana kansainvälisessä GLOBE-ohjelmassa, mutta siitä puuttui vuorovaikutteisuus koulujen välillä. Kun sopivaa projektia ei löytynyt, päätin perustaa sen itse. Kyllähän se oli aika erikoista siihen aikaan. Joidenkin oli vaikea käsittää, miten verkkokoulu saadaan toimimaan, kun internetistäkään tavalliset ihmiset eivät vielä paljoa tienneet, Mika Vanhanen muistelee.
 
ENO-koulu käsittelee lukuvuoden aikana erilaisia ympäristöteemoja, joissa keskeistä on konkreettinen tekeminen yhteistyössä kylän tai lähiyhteisön kanssa. Niissä muun muassa hyödynnetään teknologiaa, tehdään kuvataidetta, siivotaan ympäristöä, istutetaan puita ja tutkitaan vettä. Teemat huipentuvat kampanjaviikkoihin tai -päiviin, joiden tulokset tuodaan esille verkossa. 
- Parasta on nähdä, kuinka ympäristö yhdistää ihmisiä eri puolilla maailmaa. Ja se innostuminen, Vanhanen kertoo. 

Mika Vanhanen johti ENO-koulua 20 vuotta. Toissa syksynä johtaja vaihtui, kun Mika Vanhanen siirtyi Treebuddy-yritykseen tukemaan puiden istutusta kehittyvissä maissa.
- Koin haluavani kehittyä työuralla ja nähdä ympäristöasioita yrityksen näkökulmasta. Olen edelleen tekemisissä ENO-verkoston ihmisten kanssa, mutta ENO-lapsi on jo täysi-ikäinen ja pärjää omillaan.

- ENO-koulu oli aikaansa edellä, todellinen edelläkävijä, joka innostaa nuoria ympäristötyöhön. Siksi valinta oli helppo, sanoo Aktivistimummot-liikkeen yksi perustajajäsen, Reetta Meriläinen, Pelargonian luovutustilaisuudessa 1.6.2022. Mummoja ilahdutti ENO-toiminnassa ajattelun suuruus, konkretia sekä rohkea kansainvälistyminen. Se tuo esiin myös suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuutta.

Aktivistimummoille metsä on sekä luonnon monimuotoisuuden että hiilinielujen kannalta tärkeä. Mummot keräävät varoja yhdessä Luonnonperintösäätiön kanssa suojeltavaan Mummonmetsään.   
Metsä on hyvin tärkeä myös Mika Vanhaselle, joka paljastaa saavansa virtaa työyhteisöstä, musiikin tekemisestä ja juoksusta. Aktivistimummojen Pelargonia-tunnustuksessa Mika Vanhanen arvostaa erityisesti, koska se on samanhenkisten ruohonjuuren toimijoiden tunnustus. 

Kolmisen vuotta sitten syntynyt Aktivistimummot-liike tekee ilmasto- ja luontotyötä tavoitteena varmistaa lapsenlapsille maailma, jossa voi elää. Nyt yli 6000 mummon ryhmäksi kasvanut liike haluaa vaikuttaa sekä päättäjiin, yrityksiin että yksilöihin. Tavoitteena on tehdä tekoja, jotka luovat toivoa.  Vuosittain jaettavalla Pelargonia-palkinnolla Aktivistimummot-ryhmä nostaa esiin edelläkävijöitä, jotka tekevät töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja monimuotoisen luonnon puolesta.  Viime vuonna palkinto oli osa mummojen #MummotÄänestää -kuntavaalikampanjaa, ja sen sai Kouvolan kaupunki. Toissa vuonna palkinnon saaja oli vastuullisen sijoittamisen edelläkävijä Eläkevakuutusyhtiö Varma.  

Lisätietoja

Aktivistimummot 
www.aktivistimummot.fi
Facebook-ryhmä https://www.facebook.com/groups/827681817574647
sähköposti aktivistimummot@gmail.com
Reetta Meriläinen, 0400 464220 reettam2@gmail.com
Seija Kurunmäki 0400 460894, seija.kurunmaki@kuule.fi
ENO-koulu-hanke 
Mika Vanhanen, 0405070725, mika@treebuddy.earth

Kuva: Mika Vanhasen arkisto (Mika istuttamassa puita nuorten kanssa)

Herätys, ahdistus ja toivo - matkani Aktivistimummoksi

Aktivistimummo Seija Kurunmäki kertoo blogissaan oman ilmastotietoutensa heräämisestä, ilmastoahdistuksesta ja toivosta. Hän kertoo myös Aktivistimummot-liikkeen synnystä. Blogi toimii alustuksena Espoon kaupungin Hiilijalanjäljillä- tapahtuman esitykseen 1.6.2022 klo 17.

Olin pohjalaisen 6-lapsisen yrittäjäperheen toinen lapsi. Ensimmäisenä koulupäivänä otin pyörän tarakalle uuden koululaukkuni ja ajoin reilun kahden kilometrin koulumatkan. Pyörä oli jäänyt isosiskolta pieneksi. Äiti oli ommellut koulumekkoni. Ensimmäistä koululaukkuani käytin neljä vuotta, oppikouluun menoon saakka.  Elettiin aikaa, jolloin säästäväisyys oli iso arvo.

Uusiutuvia luonnonvaroja käytettiin 60-luvulla Suomessa niin, että ne hyvin riittivät koko vuoden tarpeeseen.

Kulutus oli kasvanut vähän yli uusiutuvien luonnonvarjojen vuonna 1973, kun täytin 17 vuotta. Hankin itsekin innolla uusia vaatteita. Farkkujakin lähes joka vuosi. Olin silloin kouluneuvoston jäsen. Siellä ei puhuttu ilmastonmuutoksesta eikä ilmastoahdistuksesta. Huolta kannettiin koulutyön lisäksi TV:ssä nähdystä Biafran nälänhädästä. Se oli tosin helppo unohtaa, “koska se oli niin kaukana” eikä tv:ssäkään asia ollut kovin usein.

Vuonna 1973 läpikäytiin öljykriisi. Silloin sammuteltiin valoja, lämmitettiin öljylämmitystaloa enemmän omilla puilla, kun oltiin huolestuneita siitä, että öljyä ja lämpöä riittää. Silloin ei oltu huolissaan ilmastosta.

70-luvun alkuvuosiin asti kulutimme Suomessa luonnonvaroja kohtuudella eli vain sen verran kun yksi maapallo pystyi niitä tuottamaan.

Opiskellessani vuodesta 1976 alkaen elintarviketieteitä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, tapasin neuvontaopin luennoilla saman tiedekunnan limnologeja sekä heidän karismaattista professorinaan Pekka Nuortevaa.  Jotkut opiskelijoista oli mukana Koijärveä pelastamassa 1979. Arvostin heidän aktiivisuuttaan, vaikka en olisi itse uskaltanut ryhtyä viranomaisia ja maanomistajia uhmaamaan.

80-luvulla elettiin kulutuksen tosi hulluja vuosia - niin minäkin

Kun valmistuin 80-luvun alussa, suomalaisen keskimääräinen luonnonvarojen kulutus ylitti jo reilusti maapallon kantokyvyn. 80-luvulla elettiin velkarahaan perustuvaa talouskasvua ja jälkikäteen ajateltuna kulutuksen tosi hulluja vuosia. Samaan kulutushuumaan upposin itsekin. Olihan se kahden akateemisen työssäkäyvän 3-lapsisessa taloudessa mahdollista ja jopa normitapa elää. Olkoonkin, että molempien perheen vanhempien lapsuuden perustana oli säästäväisyys ja köyhyyskin. Ehkä innostuimme kulutusjuhlaan juuri siksi? Mediassa esiteltiin rikkaiden hankkimia hienoja autoja. Itsekin ajoin työmatkoja Espoosta Pasilaan Amerikan autolla. Olin iloinen, että minulla oli käytössä firman parkkipaikka, kadulle sen koslan parkkeeraaminen olisi ollut tosi vaikeaa.

90-luvun alkaessa näytti tuhlailusta tulleen valtavirtaa. Silloin myös kulutuksen kääntöpuoli eli puhe ilmastosta ja luonnon köyhtymisestä lisääntyi. Puhuttiin muustakin kuin takavuosien otsonikadosta. Yritykset alkoivat tehdä vastuullisuusraportteja. 

Ilmastopuheen kärjen katkaisi 90-luvun lama. 1991 tehtiin suuri devalvaatio ja Neuvostoliiton kauppa romahti. Vaikka taloushuolet vähensivät ilmastopuhetta, taloustilanne vähensi kulutusta.  Onneksi.

2000-luvulla yritykset heräsivät vastuullisuuteen

Olin isossa viestintätoimistossa töissä 2000-luvun alusta lähtien.  Ruoka-ja terveysviestinnän rinnalle nousi vastuullisuusviestintä. Yritykset näkivät, että kuluttajia kiinnostaa yritysten vastuullisuus ja mm kasvihuonepäästöt. Myös kiinnostus tuotteiden alkuperään kasvoi.  Tuloksia huolestuttavasta ympäristön tilasta alkoi tulla ja niistä viestittiin hyvin. Osa ihmistä alkoi toimia omassa elämässään säästävämmin. Osa vähätteli ja piti ilmastopuhetta vouhotuksena ja ilmiöitä normaaleina säätilojen vaihteluna.

Vuonna 2005 perustin kollegan kanssa oman viestintään ja tutkimukseen erikoistuneen yrityksen. Siellä otimme terveys- ja ruokaviestinnän rinnalle erikoistumisalueeksi aiheet: vastuullisuus ja kestävä kehitys. Tieto lisääntyi, kun pääsin mukaan aiheeseen liittyviin kehitysprojekteihin. Itselle tärkeä kumppanuus oli Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA. Sen yksi tavoite oli Suomen ruokaviennin kasvattaminen.  Hankkeessa katsottiin tulevaisuuteen ja huomioitiin lisääntyvä huoli luonnon tilasta ja ruoan riittävyydestä.

Skenaariohanke toi herätyksen vuonna 2008

Tulevaisuuksia luodattiin ammattimaisesti vedetyn skenaariohankkeen turvin. Se avasi silmäni. Skenaariohankkeen ohjausryhmässä teki töitä monipuolinen joukko tutkijoita ja ilmastonmuutoksen ymmärryksen edelläkävijöitä.  Mieleen jäi erityisesti  toimittaja Pasi Toiviainen, joka esitteli mediassakin todella pessimistisiltä kuulostaneita skenaarioita, jos nykyinen meno jatkuu.  Nyt voi todeta, että ne skenaariot ovat toteutuneet – vielä ennustettuakin huolestuttavampina.

ERA-ohjelman loppuraportissa esittelimme tulevaisuusajatukset jäsennettynä matriisiin kahden ulottuvuuden, ilmastonmuutoksen rajuuden ja poliittisen toiminnan kautta.

Silloin tuntui varmalta, että viisaat päättäjät, maiden välinen yhteistyö sekä pakottava lainsäädäntö toimii niin tehokkaasti, että pahimpien skenaarioiden ennustama kriisi ja tuhoutuva maailma pystytään välttämään.

Se hanke herätti minut. Aloin seurata alan keskustelua ja uusia avauksia. Innostuin Ajatushautomo Demoksen työstä, joka konkretisoi hienosti, mihin me länsimaissa ja koko maailmassakin olemme menossa. Hyvää ja pelottavaakin materiaalia esitti myös Ilmastoasioihin sittemmin keskittynyt USA:n entinen varapresidentti Al Gore, kun kävi Suomessa Nordic Business Forumin tilaisuudessa 2011.  

Pariisin sopimus loi orastavaa toivoa 2015

Uutta toivoa toi Pariisissa vuonna 2015 järjestetty ilmastokokous, jossa solmittiin oikeudellisesti sitova maailmanlaajuinen ilmastosopimus, jonka allekirjoitti 195 maata.  Ilmastosopimuksen tavoite oli pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan. Sopimuksen osapuolta on pyrittävä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

Eläköityminen toi aikaa ja lapsenlapset motivaatiota

Suomi 100-juhlavuoden ison projektin jälkeen olin suunnittelemassa työelämän kiireestä luopumista ja paluuta yrittäjäarkeen. Päätöstä vauhditti ensimmäisten lapsenlasten syntyminen vuonna 2017.

Työelämästä poisjäänti herätti myös halun pitää yllä työssä neljän vuosikymmenen aikana syntyneitä monipuolisia ja osaavia verkostoja. Monilla oli lapsenlapsia, mutta ei enää arjen työelämän kiireitä. Osaaminen ja verkostot heillä oli sekä koulutuksen tuoman osaamisen lisäksi kokemusta (lue: mummoviisautta) ja iso huoli maapallon ja lastenlasten tulevaisuudesta.

Ahdistus iski  2018 -  IPCC -raportti ja Greta Thunberg

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n lokakuussa 2018 oli korutonta luettavaa. Maailma sai tietää, että  ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava, mikäli valtiot haluavat pyrkiä kohti 1,5 asteen tavoitetta Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä.  
Moni niin nuori kun vanhakin huolestui. Erityisesti nuorten lisääntyvästä ilmastoahdistuksesta saimme kuulla niin mediassa kuin lähipiirissäkin.

Ruotsista lähti ilmiö Greta Thunberg, joka nousi julkisuuteen elokuussa 2018 yhden hengen mielenosoituksella Ruotsin valtiopäivätalon edustalla. Ilmiö kasvoi maailmanlaajuiseksi Fridays for Future-ilmiöksi, johon osallistui alussa erityisesti nuoria.

Ahdistuksesta toivoon 2019

Ihmettelimme ystävien kanssa, miksi aikuiset ja vanhempi väki on hiljaa. Jos nykymeno jatkuu ja omilla toimilla pahennamme luonnon tilaa, miten selitämme sen 20 vuoden kuluttua lapsenlapsillemme.

“Mummo, miksi ette tehneet mitään silloin 2020-luvulla, kun vielä olisi voinut muuttaa suuntaa. “

Kaivattiin sekä malttia että nopeita tekoja. Niin rohkeutta kuin empatiaakin.
Syntyi Aktivistimummot-liike.

Nuorten ja median aktivoitumisen myötä myös denialistien ääni tuntui kovenevan. Ilmassa oli vastakkainasettelua, joka vei kaikkien energiaa.  Tajusimme, että nyt kaivataan sekä malttia että nopeita tekoja. Tarvitaan osaavaa ja rohkeaa aikuisten ryhmää, joka vaikuttaa päättäjiin ja luo turvaa lapsille ja lapsenlapsille. Syntyi Aktivistimummot-liike.
Oli hienoa kokoontua ryhmässä, jossa pääsi monelta kannalta pohtimaan tekoja, joilla voimme vaikuttaa.

Ryhmän syntysanat sanottiin ääneen ja somessakin tammikuussa 2019, jolloin pienellä porukalla kokoonnuimme Sitran ERÄtauko-keskusteluun. Ryhmä laajeni 12 mummon moniammattilliseksi perustajajoukoksi. Yhteisvoimin teimme raamit ja tavoitteet Aktivistimummot-liikkeelle.  Raamit kirjasimme manifestiksi. Kiteytimme pääviestit: toivo, kohtuus ja teot.  Julkistimme liikkeen nettisivut ja facebook-kanavan 23.10.2019. Lue lisää www.aktivistimummot.fi

Paljon tehtävää. Yhteistyö kantaa.

Nämä kaksi ja puoli vuotta ovat olleet antoisia.  Olemme toteuttaneet tietoa lisääviä tapahtumia, aktivoineet energian säästöön, palkinneet edelläkävijöitä, haastaneet päättäjiä, keränneet rahaa suojeltavaan Mummonmetsään ja innostaneet mediassa lisää mummoja ja mummohenkisiä mukaan, niin Suomessa kuin maailmalla. 
Ryhmämme Facebookissa on yli  6000-päinen ja twitterissäkin äänemme kuuluu.

Mitä olemme saaneet aikaan ja mitä on suunnitteilla?

Siitä lisää Espoon Hiilijalanjäljillä-tapahtumassa 1.6.2022. Tule mukaan.

Seija Kurunmäki
seija.kurunmaki@kuule.fi
Aktivistimummot-liike

Kulutustarina 11: Tarja 7v.

Kun Tarja aloitti koulun lähes 70 vuotta sitten, maapallolla eli noin 2,5 miljardia ihmistä. Tarjan lapsenlapset ovat nyt koululaisia ja maapallon väkimäärä on kolminkertaistunut.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii ruokatottumustemme muutosta, jotta ravitsevaa ruokaa riittäisi seuraavillekin sukupolville. 

Ruokatottumuksiamme voimme muuttaa vähentämällä eläinperäisen ruoan käyttöä ja valjastamalla mikrobit ruoan tuotantoon. Suomalaiset tutkijat ovat kehittäneet menetelmiä biovalkuaisen tuottamiseksi korvaamaan eläinperäistä proteiinia. Biovalkuaisen ympäristöjalanjälki voi olla jopa 90 prosenttia pienempi kuin eläinperäisen tuotannon. Toivoa siis on!

Tarja Kujala

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.
Tarinat päättyvät tähän. Lue kaikki tarinat täältä.

Kulutustarina 10: Seija 7v. ja 17v.

Ensimmäisenä koulupäiväni vuonna 1963 täytin 7 vuotta. Minulla oli uusi koululaukku ja ajoin kahden kilometrin koulumatkan pyörällä. Äiti oli ommellut minulle koulumekon. Käytin koululaukkua kolme vuotta. Se oli aikaa, jolloin uusiutuvia luonnonvaroja käytettiin Suomessa säästellen. Ne riittivät koko vuoden tarpeeseen.
Kulutus oli jo vähän yli uusiutuvien luonnonvarjojen vuonna 1973, kun täytin 17 vuotta. Silloin ei vielä puhuttu ilmastonmuutoksesta eikä ilmastoahdistuksesta.

Nyt, kun olen 65-vuotias, nykyinen kulutuksemme Suomessa vaatii kolmen maapallon luonnonvarat. Maailma elää keskimäärin kahden maapallon kulutusvauhtia. Se on kestämätöntä.

Aktivistimummona opettelen takaisin kohtuullisen kulutuksen tielle. Samaa opetan lapsilleni ja lapsenlapsille. Tuhlaaminen ja ylikulutus lisäävät ahdistusta.
Kohtuus on parasta kaikessa.

Seija Kurunmäki

Aktivistimummojen kulutustarinat ovat osa ilmastoaktivistein yhteistä ylikulutusviikkoa. Kaikki 11 tarinaa löydät täältä.

Kulutustarina 9: Sisko 5v.

Kun Sisko oli viisivuotias, hän sai Ruotsista lahjaksi kumipallon. Se oli lapselle aarre. Suomessa oli sodan jälkeen pula kaikesta energiasta ja monista raaka-aineista.  Toisaalta tulimme vähällä toimeen. Siskon kodissa oli lamppujen lisäksi vain yksi sähköllä käyvä koje: putkiradio. Voimakkaan teollistumisen, palvelujen ja kotitalouskäytön kasvun vuoksi sähkönkulutus on kaksinkertaistunut jokaisella vuosikymmenellä 1950-luvulta 2000-luvulle.

Sähköntuotannossa ollaan Suomessa onneksi jo lähellä omavaraisuutta. Ydinvoima tuottaa sähköstä nyt noin kolmasosan, tulevaisuudessa enemmän. Jo 85 prosenttia on hiiletöntä sähköä. Etenkin tuulienergia on kasvussa, ja aurinkoenergia paikkaa tuotannon vaihtelevuutta.

Viisivuotiaan lapsenlapseni maailmassa voidaan siis tehdä sähköä luontoa säästäen.

Sisko Pörsti

Aktivistimummojen 11 tarinaa on osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022. Kaikki tarinat täällä.

Kulutustarina 8: Reetta 4v.

Kun Reetta oli nelivuotias, peruna kuului ruokapöytään. Kaikki söivät perunaa keitettynä, paistettuna, muusina, laatikkona, piirakkana, kukkona. Koululaisilla oli syksyllä perunannostoloma.

Suomalainen söi vuonna 1950 perunaa keskimäärin noin 142 kiloa vuodessa, vuonna 2016 keskimäärin 46 kiloa.

Toivon, että nelivuotias lapsenlapseni saa nyt ja tulevaisuudessa lautaselleen perunaa, joka kasvaa lähellä ja jonka hiili- ja vesijalanjälki on tuntuvasti pienempi kuin riisin tai pastan.

Reetta Meriläinen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 7: Liisa 1v.

Kun Liisa oli yksivuotias, imeväiskuolleisuus oli Suomessa 40 jokaista tuhatta elävänä syntynyttä vauvaa kohti. Viime vuonna vastaava luku oli alle kaksi. Liisan ollessa vauva, naisten elinajanodote Suomessa oli 70 vuotta ja miesten 63 vuotta. Viime vuonna syntyneiden tyttöjen elinajanodote Suomessa on 85 vuotta ja poikien 79 vuotta. Tieteellisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena on voitu vaikuttaa valtavasti ihmisen elinikään. 

Toivon lastenlasteni saavan todistaa vastaavanlaisia valtavia eri tieteenalojen kehitysaskeleita ilmastoystävällisen energian tuottamiseksi ja kestävän kehityksen hyväksi.

Liisa Viheriälä

Kulutustarina 6: Leena 7v.

Kun Leena 1950-luvulla kävi kansakoulua, oli hänen lempiruokansa koulussa makaronivelli. Vellit, puurot ja keitot olivat pääasiallisia kouluruokia ja lihaa käytettiin tuolloin vähän. Lihaa syötiin Suomessa 50-luvulla 29 kg vuodessa per nenä.

Nyt 2020-luvulla lihan kulutus per henkilö on Suomessa 79 kg. Korkeimmillaan se oli 2010-luvulla 81 kg, mutta erilaiset kasviproteiinit ovat alkaneet vähentää lihan kulutusta, mikä sekä terveyden että ilmaston kannalta on erinomainen asia.

Kun Leena-mummon silmäterä Aimo aloittaa parin vuoden päästä koulun, hän toivottavasti saa siellä lempiruokaansa makaronilaatikkoa, jossa jauhelihan korvaa härkis, nyhtis tai vastaava ja jonne mummon tavoin voi raastaa joukkoon porkkanaa, nam nam!

Leena Hinkkanen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.