Vastuullinen sijoittaminen

Jos on mahdollisuuksia ja halua turvata tulevaisuuttaan sijoituksilla, on hyvä tietää, miten sen voi tehdä niin, että sijoitukset tukevat omien arvojen mukaista tulevaisuutta. Alli Paasikivi Säätiön rahastonhoitaja Piia Latvala antaa käytännön neuvoja vastuullista sijoittamista suunnitteleville.

Viime vuosina kiinnostus vastuullisuutta kohtaan on ollut kovassa kasvussa, ja tämä on näkynyt myös sijoittamisessa. Oman varallisuuden kasvattamisen lisäksi sijoittajia kiinnostaakin koko ajan enemmän, miten se tapahtuu. Millaisten yritysten toimintaa sijoittamalla tukee ja vastaako se omia arvoja ja sellaista maailmaa, jonka jälkipolville haluaa jättää.

Jokaisella sijoituksella on merkitystä

Niin omilla kulutusvalinnoilla kuin myös omilla sijoitusratkaisuilla jokainen voi vaikuttaa kestävään kehitykseen ja tulevaisuuteen.

Joka päivä on monia mahdollisuuksia tehdä vastuullisempia tekoja ja ohjata omalla panoksellaan maailmaa kohti vastuullisuutta.
Voi esimerkiksi jättää lapsityötä hyödyntävien yritysten tuotteet ostamatta ja sen sijaan suosia vastuullisempia brändejä, vaihtaa autonsa tai sähkösopimuksensa vihreämmäksi ja niin edespäin.

Sijoittamalla johonkin yritykseen, tapahtui se sitten suoraan osakkeita ostamalla tai vaikka rahaston kautta, tukee yrityksen toimintamahdollisuuksia. Eli loppupeleissä sitä mitä yritys tekee (esim. aseteollisuus vs. vihreämpi sähkö) ja miten se sitä tekee (onko työntekijöillä esim. turvalliset työolosuhteet). Sijoittamalla vastuullisesti toimiviin yrityksiin tukee siten nimenomaan vastuullisempaa yritystoimintaa ja tapaa toimia. Samalla antaa myös muille yrityksille painetta toimia vastuullisemmin, jotta ne eivät jää paitsi sijoittajien varoista.

Sijoituskohteiksi voi valita sellaisten yritysten osakkeita tai rahastoja, jotka erityisesti keskittyvät esimerkiksi uusiutuvaan energiaan tai muuten ympäristöä hyödyttäviin toimijoihin. Vastaavasti voi boikotoida yrityksiä tai kokonaisia toimialoja, joiden toimintaa ei halua tukea.

ESG - kokonaisvaltianen vastuullisuus!

Aktivistimummot ovat vahvasti ympäristön puolella ja myös vastuullisesta sijoittamisesta puhuttaessa korostuu usein ympäristö. Hiilijalanjäljeltään pieni tai hienoa kehitystyötä ympäristön kannalta tekevä yritys voi kutenkin muuten toimia vastuuttomasti. Se voi esimerkiksi kiertää veroja tai käyttää lapsityövoimaa. Siksi sijoittamisessa vastuullisuutta tarkastellaan ympäristön (Environment) lisäksi myös hallinnon (Governance) sekä sosiaalisesta (Social) näkökulmasta – tämän vuoksi vastuullisesta sijoittamisesta puhutaan usein ESG-sijoittamisena.

Tutki ja kysele

Kiinnostus vastuullisuutta kohtaan lisää vastuullisten tuotteiden ja palveluiden tarjontaa. Näin on käynyt myös vastuullisen sijoittamisen mahdollisuuksille. Vaihtoehtoja löytyy melkein runsauden pulaksi asti, oli sitten sijoitettavana kymppejä tai isompaa varallisuutta. Valitettavasti markkinoilla näkyy myös viherpesua. Siksi kehotankin vastuullisesta sijoittamisesta kiinnostunutta tutkimaan, millä perusteella jokin kohde tai rahasto on ilmoitettu vastuulliseksi. Vaihtoehtoja löytyy varmasti ja itselle uudenkin toimijan kanssa sijoittamisen aloittaminen on tehty nykyään niin helpoksi, ettei kannata tyytyä huonoon vaihtoehtoon.

Kehotan tutkimaan ja kyselemään aiheesta oman kiinnostuksen mukaan – kuka tietää, vaikka sijoituskärpänen purisi. Hyvä muistutus tässäkin asiassa on, että tyhmiä kysymyksiä ei ole ja sijoittamisen ammattilaiset auttavat mielellään.

Piia Latvala, rahastonhoitaja, Alli Paasikiven säätiö

Minun elämänsiivoukseni, Vaula Norrenan blogi

ELÄMÄNSIIVOUS - Mikä mahtava sana ja sisältö!
Sain tutustua elämänsiivoukseen, kun pääsin aktivistimummojen kanssa kahville.
Aktivistimummothan on vaikuttajaryhmä, joka kannustaa ihmisiä kohtuuden elämäntapaan ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Nyt he ovat keksineet elämänsiivouksen.
Elämänsiivous on kuulemma materiaalista ja henkistä roinan karsintaa.
Tilan antamista sille, mikä on oikeasti elämässä tärkeää. 
Ja sen vähentämistä, mikä on turhaa - ihmisenergiaa ja luonnonvaroja kuluttavaa touhotusta.
Se on harkittuja valintoja, miten elämä kannattaa elää niin että siitä on iloa paitsi itselle, myös jälkipolville.

ROINAN KARSINTAA

Innostuin tästä teemasta heti.
”Hei, minä olen harrastanut tätä koko elämäni”, riemastuin ja tunnustin saman tien ”olen kyllä usein siinä epäonnistunutkin”.

Sellaistahan se on.
Aina välillä sitä siivoaa koko elämänsä, tavaransa ja ihmissuhteensa putipuhtaiksi - ja sitten taas ajautuu tilanteeseen, jossa kaikkea on ihan liikaa, tursuaa ulos kaapeista, kalentereista ja korvien välistäkin.

 MIKÄHÄN SIINÄ ON NIIN VAIKEAA?

Jäi ikuisesti mieleeni, kun kerran, entisen kouluni 90-vuotisjuhlissa, vanha äidinkielenopettajani sanoi: ”Mikset sinäkin, älykäs ihminen, muuta jonnekin maalle ja ala elää yksinkertaista elämää.”
Olin vielä lapseton citysinkku, mutta laitoin viisauden korvan taakse.
Tiesin, että tätä kultaista lausetta tulisin vielä tarvitsemaan.

Katsokaas, kun kuluttamisen ja osallistumisen houkutukset tulevat silmille joka paikassa.
Ja sosiaaliset ryhmäpaineet yllyttävät meitä osallistumaan ja ostamaan.
Jotta pysyisi mukana maailman menossa, on seurattava muotia, aloitettava uusia harrastuksia, ostettava uusi auto - eli matkittava muita ihmisiä.

Muistan kyllä, miten periaatteellinen olin vielä 30-vuotiaana. En halunnut omistaa edes kahvinkeitintä, koska siitäkin olisi ollut vaivaa ja hoitamista. 

Helpompaa oli keittää kahvit äidin vanhalla emalipannulla. Vaatteeni ostin second hand shopeista - sellaisiksi niitä silloin kutsuttiin, kirpputorit tulivat muotiin vasta 1990-luvun laman myötä.
(Samaan aikaan olin töissä mainonnan suunnittelijana, mietin miten mikäkin brändi tehtäisiin houkuttelevammaksi. Joltinenkin ristiriita.)

PERHEELLISEN HAALINTA

'Vapaa kuin taivaan lintu’ -asenteeni muuttui heti kun sain ensimmäisen lapseni.
Herranen aika, tenavan tulevaisuudesta täytyy huolehtia! 
Silloin alkoi omaisuuden ja tavaran haaliminen, yhteiskuntaan osallistuminen ja kaikenkattava joka paikassa huseeraus.
Lapsiltani ei tosiaankaan puuttunut leluja, toppahaalareita eikä harrastuksia (joiden niukkuutta olin omassa lapsuudessani harmitellut).
Tämä emovietti oli toki hyödyllinen sekä perheeni että yhteiskunnan kannalta.
Ovathan keskiluokkaiset perheet yleensäkin yhteiskunnan tukipilareita. 
He hankkivat omakotitalot, maksavat verot, ostavat koko suvun joululahjat, pyörittävät lasten ja vanhusten synttärit, harrastukset ja pihatalkoot.
He osallistuvat työpaikan kehittämistiimeihin ja koulutuksiin, parhaimmillaan vielä järjestötoimintaankin.

Ei ihme, että silloin usein uuvutaan ja erotaan.

Voisiko uupumisen ehkäistä ottamalla alun perinkin rennommin ja kohtuullisemmin?
Miettimällä, mikä minulle on oikeasti tärkeää, välittämättä siitä, mitä kaikki muut tekevät.

Sen sentään osasin. Tiesin jaksamisen rajani ja pysyin etätöitä tekevänä free-lancerina koko lasteni lapsuuden ajan. Itse asiassa havaitsin sen niin hyväksi järjestelyksi, että en ikinä enää mennyt töihin muualle.
Laskin tyytyväisenä tunteja, jotka säästin tekemällä töitä kotona. Kaksi tuntia päivässä pois työmatkaliikenteestä säästi - uskokaa tai älkää - kokonaista 61 täyttä 7,5 tunnin työpäivää vuodessa!
Sain tavallaan kahden kuukauden ylimääräiset kesälomat pelkästään tekemällä etätöitä.
Käytin ne lasten futisjoukkueiden hyväksi toimimalla joukkueenjohtajana, huoltajana, kyytikuskina.
Se teki minut niin onnelliseksi! Sai olla ulkona ja touhuta kivojen ihmisten kanssa.

MAAILMA MUUTTUI YHTÄKKIÄ

Sitten tuli tämä aika, jota emme uskoneet tulevaksi vielä satoihin vuosiin.
Ilmastonmuutos yllätti meidät kuin talvi englantilaiset.
Periaatteessa tiesimme jo 30 vuotta sitten, emmekä kuitenkaan tarpeeksi uskoneet.

Muistan, kun pidin ensimmäisiä ekologisen kulutuksen trendikatsauksia 1990-luvun alussa.
Ekologiset tuotteet tulisivat muotiin ja ihmisille tulisi tarve ja hinku toimia ympäristöystävällisesti, selitin.
Sain markkinointialan vihat päälleni. Että ei todellakaan mikään pula-ajan räsymattojuttu tule enää takaisin, suksi kuuseen, semiootikko!

Vilkuttelen teille nyt täältä kuusesta, terve vaan!
30 vuoden aikana Suomeen on perustettu satoja kierrätyskeskuksia, jotka ovat myös muuttuneet sieviksi käytetyn tavaran tavarataloiksi.
Netissä käytettyä tavaraa ei enää niinkään myydä, vaan annetaan ilmaiseksi tuhansissa Roskalava-, Raksakimppa- ja Kirpputori -ryhmissä kautta maan.
On UFFin laatikot, SPR Kontit sun muut, minne viedään tavaraa ja muistetaan kertoa se kavereillekin, koska se on niin hienoa ja fiksun ihmisen merkki.

Tavaroiden karsinta ja kierrätys on sosiaalisesti valtavan arvostettua ja muodissa.
On konmaritusta, Älä osta mitään -päivää, jopa -vuotta, on 100 tavaran haastetta jne.
Kuukausimaksuperiaatteella toimivat vaate- ja tavaralainaamot yleistyvät. Stockmannkin avaa käytettyjen vaatteiden osaston.

Vanhojen tekstiilien kierrätys on suurinta huutoa myös kalliiden merkkivaatteiden tuotannossa.
Siinä teille räsymattojuttua, eipä mene muodista millään!

YHTEISKUNTA EKOLOGISOITUU

Suomen kunnissa tehdään nyt ’Resurssiviisauden tiekarttoja’, joiden avulla kunta ohjaa itseään ja asukkaitaan ilmastokestävään elämäntapaan.
Kouluihin ja päiväkoteihin tulee kasvisruokapäiviä ja ympäristökasvatusta, joukkoliikennettä lisätään, luonnon monimuotoisuutta hoidetaan, hiilinieluja kasvatetaan, puurakentamista lisätään.
Kiertotaloudessa pyritään kierrättämään kaikki mahdolliset raaka-aineet ja energiat: puu, betoni, asvaltti, muovi jne.
Jätteenpolttolaitokset tuottavat kaukolämpöä, joka sekin vielä varastoidaan valtaviin kuumavesivarastoihin maan alle.
Maalämpö, aurinkoenergia ja tuulivoima ovat tärkeimpiä tulevaisuuden energian lähteitä, vasta kehitteillä olevan vetytalouden ohella.
Autoala paitsi sähköistyy, muuttuu myös entistä enemmän palveluksi: netistä napattaviksi vuokra-autoiksi ja taloyhtiöiden yhteiskäyttöautoiksi. Kaupunkipyöräthän ovat jo opettaneet meille yhteiskäytön helppoutta.
Koko yhteiskunta pyörii nyt todellakin kierrätyksen ja kestävän kulutuksen ympärillä. 

KULUTUKSEN SOSIOLOGIA

Kuluttajan identiteettiin kuuluu tyypillisesti sekä ryhmämotivaatio että ryhmästä poikkeamismotivaatio.
”Haluan kuulua tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai luokkaan” - osoitan sen itselleni ja muille hankkimalla sen ryhmän kaltaista tavaraa ja palvelua.
”Haluan samalla kuitenkin myös poiketa massasta ja osoittaa yksilöllisyyttäni”- osoitan sen ostamalla tai tekemällä jotain erikoisempaa.
Näin muoti ja koko kulutuskulttuuri muuttuu dynaamisesti: aina uudet edelläkävijät, ryhmästä ensimmäisenä poikkeavat alkavat toimia toisin. 

Ja kun heillä on sosiaalista statusta, toiset seuraavat perässä.
Juuri nyt eniten ihailtuja edelläkävijöitä ovat ilmastokestävät kuluttajat.

ILMASTOKESTÄVÄT EDELLÄKÄVIJÄT

Keitä ovat ilmastokestävät edelläkävijät?
Kuten edelläkävijät usein, he ovat valtaosaltaan opiskelijoita. Kasvissyöjiä, pyöräilijöitä, minimalisteja, kirppiskantiksia.
Sen lisäksi heitä on paljon, paitsi aktivistimummoissa, ylipäätään vanhemmissa ikäpolvissa. Hehän ovat elämänsä mittaan jo ehtineet saada kaikenlaista, niin nyt ei ole enää niin kova hinku.
Heille tämä on myös turvallista, nostagista paluuta lapsuuden yksinkertaiseen elämään.
Ilmastokestäviä on paljon myös lapsiperheissä, jotka haluavat paitsi säästää rahaa, niin ennen kaikkea säästää elinkelpoisen tulevaisuuden lapsilleen.

Haluatko sinä kuulua ilmastokestävien edelläkävijöiden joukkoon?
Tuntisitko ylpeyttä tästä termistä?
Minä ainakin tuntisin, kun vain osaisin täyttää sen vaatimukset!

MYÖS RAHAKKAITA HYVISVALINTOJA

Ilmastokestävän kulutuksen ei tarvitse olla pelkkää piperrystä, kierrätystä ja köyhäilyä.
Jos rahaa tulee enemmän kuin sitä menee, sitä voi sijoittaa ilmastokestävästi ja nauttia tästä ’hyvisvalinnastaan’.

Voi vaikka ostaa kasan ilmasto-osakkeita jostakin ilmastonmuutosta torjuvasta yrityksestä.
Tai voi hankkia vanhaa metsää Luonnonperintösäätiöltä tai metsämarkkinoilta. 
Luonnonperintösäätiöltä sitä saa pieninäkin, 100 m2 kokoisina, 100 euron hintaisina palasina. Vanha metsä ehkäisee luontokatoa ja kasvattaa hiilinielua lapsenlapsille ja tuleville sukupolville. 

Minulle tämä metsäjuttu on ollut pitkäaikainen haave, jonka pandemia vihdoin sai realisoitumaan.
Ette ole koskaan nähneet minua Savoyssa syömässä tai Kämpissä drinkeillä, ettekä näe vastakaan - ne rahat menevät minulla 90 vuotta vanhaan metsään, hiilinieluun lapsille ja heidän jälkeensä tuleville.

Se on osa minun elämänsiivoustani: itselleni merkityksellisten asioiden valitsemista ja ei-niin- merkityksellisten asioiden pois jättämistä.

Itselleni merkityksellisten asioiden valitsemista ja ei-niin- merkityksellisten asioiden pois jättämistä.

Pohditaanpa elämänsiivousta yhdessä lisää Aktivistimummojen tilaisuudessa 23.9.21! Tulkaa mukaan, minäkin olen siellä.

Vaula Norrena
semiootikko, kulutuskulttuurin tutkija
vihreä kaupunginvaltuutettu, Vantaa

Antaako IPCC:n raportti toivoa?

Aktivistimummo ja ilmastoasiantuntija FT Anu Harkki seuraa ilmastonmuutosta ja sen ympärillä tehtävää kansainvälistä tutkimusta verkostoissaan tarkasti. Hän on huolissaan, mutta vielä toiveikas. Pari viikkoa sitten ilmestynyt kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti kertoo, että ilmastonmuutos on edennyt ennustettuakin nopeammin. Hyvä uutinen on, että keinoja hillintään on olemassa. Toivoa on, kunhan ihmiskunta ottaa päästöjen hillinnän keinoja laajasti käyttöönsä. Aikaa muutoksiin on vielä, vaikka sitä on vähemmän kuin on aiemmin luultu.

Kuudennen IPCC:n arviointiraportin ensimmäinen osaraportti ilmestyi 9.8. Ensimmäinen osa käsittelee ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa ja se kokoaa yhteen tiedot ilmastojärjestelmän muutoksista esiteollisesta ajasta nykyisyyteen.

Oliko IPCC:n raportissa mitään uutta? KYLLÄ!

Maapallon keskilämpötila on nyt noussut 1,1 astetta ja raportti osoittaa, että 1,5 asteen lämpenemisen taso saavutetaan näillä näkymin jo 2030-luvun alussa, siis vain kymmenen vuoden kuluttua. Nyt tiedetään, että vain voimakkaalla päästöjen rajoittamisella voimme estää lämpötilan nousun yli tuon 1,5 - 2 asteen rajan, joka asetettiin tavoitteeksi Pariisin sopimuksessa.

Ehkä parasta tässä raportissa on se, että saimme selvän suunnan – raportti kertoo selkein esimerkein kuinka paljon globaaleja kasvihuonekaasupäästöjä voimme vielä aiheuttaa?  Raportissa on esitetty eri skenaarioita tulevista päästömääristä ja niiden aiheuttamasta lämpötilan noususta.  Näistä skenaarioista ja niiden todennäköisyyksistä voi vetää selkeän johtopäätöksen: seuraavan kymmenen vuoden aikana globaalien päästöjen on laskettava radikaalisti, mieluiten puoleen. 

Onko syytä huoleen? KYLLÄ!

Jos ihmiskunnan tavoite on pitää lämpeneminen noin puolessatoista asteessa, Pariisin sopimuksen mukaisesti, voimme globaalisti päästää vielä noin 400 miljardia tonnia kasvihuonekaasuja ilmakehään.  Tällä hetkellä joka vuosi päästöt ovat noin 40 miljardia tonnia.  Eli kymmenessä vuodessa päästökiintiömme on käytetty ja sen jälkeen päästöjen tulisi vastata hiilinielujen kokoa.  

Maailman maiden jo lupaamat päästövähennykset johtavat siihen, että globaalit päästöt tulevat puolittumaan vuoteen 2050 mennessä, mutta raportin mukaan se ei riitä.  Päästöjen tulisi puolittua 10-20 vuodessa.  Näin toimien ilmasto tulisi lämpenemään 1,5 – 2 astetta ja jo siinäkin tapauksessa meidän on toteutettava merkittäviä sopeutustoimia, jotta elämä voisi jatkua ennallaan. Eli voi sanoa, että meillä on syytä huoleen.  

Vieläkö on toivoa? KYLLÄ!

Me tiedämme jo, mitä tulisi tehdä.  Jokseenkin kaikki teknologiatkin ovat valmiita päästöjen riittävään vähentämiseen.  Nyt ei enää tarvitse kiistellä siitä, kenen pitää tehdä muutoksia – meidän kaikkien täytyy, kaikkien maiden ja kaikkien yhteiskuntaluokkien, ihan jokaisen.

Jos luovumme fossiilisista ja muutamme ajatuksemme ruoasta, se vie jo pitkälle.  Kaikki muu, liikenne, asuminen ym. tulee vähitellen perässä uusien teknologioiden avulla.

Fossiilisista luopuminen ei muuta elämäämme epämukavaksi, meillä on edelleen lämpöä, sähköä ja energiaa.  Tämä muutos on jo tapahtumassa.  Isot yritykset ovat suorastaan pakotettuja muutokseen koska suuret institutionaaliset sijoittajat ovat vauhdilla edellyttämässä uusiutuviin investoimista eikä hiilivoimaloille enää riitä rahoitusta.

Voiko jokainen meistä vaikuttaa? KYLLÄ!

Yritysmaailma on jo muuttumassa, koska rahoitusmarkkinat sitä edellyttävät, mutta kuinka saisimme meidän jokaisen oman käytöksen muuttumaan.  Kulutustottumuksemme pyörittävät valtavaa, globaalia krääsämarkkinaa, joka tuottaa käsittämättömiä määriä halpaa ja huonolaatuista vaatetta ja tavaraa.  Ostamisen ja kuluttamisen merkittävä vähentäminen on kuitenkin mahdollista, korona-aikakin on sen osoittanut. Meillä mummoilla on hyvä mahdollisuus näyttää tietä kriittisinä asiakkaina ja vaatia päättäjiltä vaikuttavampia ja nopeampia toimia ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi.

Tärkeimmät yksittäisen kuluttajan toimet olisivatkin kulutustottumusten muuttaminen kestävyyttä suosivaksi ja ruokavalion muuttaminen kasvispainotteisemmaksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.  Ruokavaliomuutoksilla parannamme myös terveyttämme. Makutottumuksien hidas muuttaminen ja lihan vähentäminen on täysin mahdollista. 

Anu Harkki
EU Climate-pact Ambassador
Climate Reality Leader
Aktivistimummo
Emerita Tutkimusjohtaja, FT, MBA

Luonnon pyhyyden ja kohtuuden ylistys

Pauliina Kainulainen kirjoittaa kauniisti luonnon pyhyydestä ja kohtuudesta. Julkaisimme blogin sivuillamme kesäkuussa nimellä Armaat aallot. Kuuman kesän ja luonnon ääri-ilmiöiden jälkeen tämä kirjoitus on entistäkin ajankohtaisempi. Pauliina on ekoteologi, kansalaisaktivisti ja tietokirjailija. Hän kirjoittaa modernin maailman vallitsevasta mekanistisesta maailmakäsityksestä, jossa maailma ymmärretään koneenkaltaisena ja luonto luonnonvaroina, suurena tarvikevarastona, jota ihminen käyttää rajoituksetta hyödykseen. Tällainen maailmankatsomus on syövyttänyt hyvän tulevaisuuden perustuksia pirstomalla metsiämme ja ajamalla lukemattomia lajeja sukupuuttoon. Olemme muutoksen edessä.

Menneenä kesänä helle hehkui ja hiki valui. Parhaita hetkiä olivat pulahtamiset joko Pielisen tai Höytiäisen vielä viileisiin vesiin. Mikä nautinto! Märät hiukset viilentävät oloa hyvän tovin uimatuokion jälkeenkin.

Kesä 2021 on ollut melkoinen. Välillä muutaman päivän tukala helle päättyi väkevään ukkosmyrskyyn. Aamun viileä ilma tuntuu nyt suloiselta iholla. Mielessä pyörii kysymyksiä sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä ja kaikista niistä tavoista, joilla ihmiskuntana olemme häirinneet luonnon tasapainoa.

“Ilmastonmuutos on oire moraalisesta ja hengellisestä häiriötilasta”

Jo vuosia sitten ortodoksisen maailman johtaja, Vihreäksi patriarkaksikin kutsuttu Bartolomeos Konstantinopolista, kiteytti tilanteemme: ”Ilmastonmuutos on oire moraalisesta ja hengellisestä häiriötilasta”. Kyse on siis siitä, että ajattelumme ja elämäntapamme syvätasolla tarvitaan muutos. Tässä filosofiasta ja teologiastakin voi olla iloa.

Filosofian näkökulmasta elämänmuotomme perusteita kutsutaan maailmankatsomukseksi. Omaa maailmankatsomustaan on aika vaikea hahmottaa – vähän kuin Pielisen ahven koettaisi tajuta vettä. Mutta eri puolilla maailmaa ajattelijat ovat tarttuneet haasteeseen. 

Luonto mielletään luonnonvaroina, suurena tarvikevarastona ihmisen käyttää rajoituksetta hyödykseen.

Läntisen, modernin maailman vallitseva maailmankatsomus on useiden vuosisatojen ajan ollut erittäin mekanistinen eli maailma ymmärretään koneenkaltaisena. Luonto mielletään luonnonvaroina, suurena tarvikevarastona ihmisen käyttää rajoituksetta hyödykseen. Tällainen maailmankatsomus on tuonut meille paljon hyvääkin, kuten kehittyneen lääketieteen. Mutta se on syövyttänyt hyvän tulevaisuuden perustuksia pirstomalla metsiämme ja ajamalla lukemattomia lajeja sukupuuttoon. 

Tällainen on myös nykysuomalaisen vallitseva maailmankatsomus. Mutta omassa kulttuurissamme on toisenlaisiakin elementtejä. Ne juontavat juurensa mielenmaisemamme syväkerrostumaan, kotoperäiseen itämerensuomalaisuuteemme. Siis sielunpohjamme metsästäjä-keräilijämenneisyyteen, jolloin ihminen koki yhteytensä muuhun luontoon aivan eri tavalla intensiivisesti. Jotain tuntumaa tuohon ulottuvuuteen saan itse joka kesä, kun marjat kypsyvät. Keräilijä minussa herää ja nauttii, kun saa lähteä elpymään mustikkamättäille ja keittää hilloja talven varalle.

Kotoperäisen ajattelumme ihanteena ei ollut jatkuva, rajaton kasvu vaan tasapaino. Ihanteena oli myös kohtuus. Ihmisen on otettava (tarkemmin sanottuna ”pyydettävä”) luonnosta välttämätön elantonsa, mutta se tulee tehdä kohtuudella, kunnioittaen ja käyttäen tarkasti hyväksi sen mitä maa on antanut. 

Tarkoitus ei ole romantisoida toisenlaista maailmankatsomusta, jolla silläkin on omat heikkoutensa. Mutta ei voi olla huomaamatta, miten tuo kokonaisvaltaisempi kotoperäisyytemme on ekologisesti todella viisasta ja mitä ajankohtaisinta. Vaikka sen juuret ovat syvällä menneisyydessämme, jotain siitä elää meissä yhä. Vaalitaan ja arvostetaan sitä! Jokainen sienireissu ja saunahetki voi olla sen vaalimista. Jokainen valinta kaupan hyllyjen välissä, joka osoittaa arvostusta eläimille ja tukee mahdollisimman luonnonmukaista ravinnontuotantoa, ilmentää tällaista viisautta.

Käsityksen luomakunnan pyhyydestä on aika palata ajatteluumme

Kotoperäiseen maailmankatsomukseemme sisältyi taju luonnon pyhyydestä. Kun katselen mökin ikkunasta Pielisen yli Kolille, näen yhden vaikuttavan maiseman, joka on ollut lukemattomille sukupolville pyhä. Pyhyys merkitsi myös tiettyä koskemattomuutta. Aiemmille sukupolville Koli oli pelonsekaista kunnioitusta herättävä paikka, jonne ei tuosta vaan kiivetty.

Käsityksen luomakunnan pyhyydestä on aika palata ajatteluumme. Se voi antaa voimaa mielenmuutokseen, joka palauttaa rajan tajun. Se antaa sykäyksen rakentaa kohtuuden kulttuuria. Täällä Kolin maisemissa syntyi vuosikymmen sitten Kohtuus Vaarassa -kansalaisliike, jossa edelleen ammennamme luonnosta voimaa kulttuurimme muutokseen.

Myös kristinuskoon sisältyy ajatus luomakunnan pyhyydestä. Ei siinä mielessä, että luonto itsessään olisi jumalallinen vaan niin että Jumalan läheinen läsnäolo kaikessa on perusta luonnon pyhyydelle. Tällainen jumalakäsitys mahtui Martti Lutherinkin ajatteluun, hän on kirjoittanut muun muassa, että “Jumala on läsnä jokaisessa pienimmässäkin puun lehdessä”. 

Valitettavasti kristinusko on historiansa mittaan ollut hampaaton estämään luonnolle tuhoisien maailmankatsomusten valtaannousua. Mutta parannusta tehdään. Niin kutsuttu ekoteologia etsii uskonperinnöstä sen luontomyönteisimpiä elementtejä ja nostaa niitä valtavirtaan. Itse olen viritellyt suomalaista ekoteologiaa, jota kutsun metsän teologiaksi. Myös rakkaat itäiset suurjärveni inspiroivat minua tässä työssäni. Suomalainen versio kristinuskosta lähestyy monessa suhteessa vanhaa luontokeskeistä mielenmaisemaamme.

Myös viileisiin aaltoihin sukeltaminen on minulle hengellinen kokemus. Helteen ahdistaessa se on armon hetki, jotain mikä palauttaa elinvoimaani ja tulevaisuudenuskoani. 

Kirjoittaja
Pauliina Kainulainen, ekoteologi, kansalaisaktivisti, pappi ja tietokirjailij
Lue lisää Pauliinasta

Kuva Kolilta: Irmeli Koskenoja, Pixabay

Lukuvinkkejä riippumatossa mietiskelijöille:
Pauliina Kainulainen: Metsän teologia
Pauliina Kainulainen: Suuren järven syvä hengitys. Luontosuhde ja kokonainen mieli
Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelun taito. Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä
Tõnu Õnnepalu: Paratiisi

Kunnilla iso vastuu kouluruokailusta

Maksuton kouluruokailu on suomalainen sosiaalinen innovaatio, jonka viisaat päättäjät loivat sotavuosien jälkeen yli 70 vuotta sitten. Se mahdollisti, että köyhä maamme pystyi kouluttamaan suuren osan kansastaan. Tätä nykyä jokainen esi- ja peruskoulun oppilas sekä lukion ja ammatillisen perusasteen opiskelija on lakiin perustuen oikeutettu maksuttomaan kouluateriaan. Joka päivä noin 830 000 lasta ja nuorta nauttii kouluruoan.

Kouluruokailun järjestämisestä ja kustannuksista vastaa jokainen kunta. Erot kuntien välillä on suuria.  Kouluruoka on edelleen tärkeä osa lapsen päivittäistä ravinnonsaantia.  Kouluruoalla on myös tärkeä kasvatustehtävä ja sillä on suuri vaikutus suomalaisten hiilijalanjälkeen. Kouluruoan kehittymiseen vaikuttavat sekä opettajat ja rehtorit, ruokapalvelun ammattilaiset että kuntapäättäjätkin. Tärkeää on, että kunnan tavoitteet ovat yhteiset ja yhteistyö kunnissa toimii.

Kouluruokailu on myös ilmastoasia, johon kuntapäättäjät voivat vaikuttaa.

Kouluruokailua järjestämistä varten on tehty valtakunnalliset kouluruokasuositukset. Kuten kaikissa ruokasuosituksissa, myös näissä korostetaan monipuolisuutta ja siirtymistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon.

Koululaiset ovat myös itse aktivoituneet vaatimaan kasvispainotteisempaa ruokaa. Vantaan Ruusuvuoren koulun oppilaat vaativat muutosta kouluruokaan:

”Mitä järkeä on siinä, että just kun bilsan tunnilla on puhuttu ihmisen ruokavalion vaikutuksesta ilmastonmuutokseen niin seuraavaksi kävellään ruokalaan syömään lihaa riisillä?”

Nyt koulun oppilaat ja rehtori ovat yhdessä käynnistäneet hankkeen kouluruoan muuttamiseksi ilmastoystävällisemmäksi. https://sites.google.com/eduvantaa.fi/korsovalittaa/muutos-kouluruokaan

Turun kaupunki selvitti kaupungin ruokapalvelujen hiilijalanjälkeen vaikuttavia tekijöitä.  Suurimmiksi kasvihuonekaasujen päästölähteiksi paljastuivat tavallisen sekaruoan tuotanto ja ruokahävikki. Tietoa käytetään hyväksi kehitettäessä ruokapalveluja Turun tavoitellessa hiilineutraaliutta vuoteen 2029 mennessä. Lue lisää: https://www.turku.fi/uutinen/2019-04-10_turun-ruokapalvelut-kehittyvat-kohti-hiilineutraaliutta?fbclid=IwAR0MjdzEgUKsUcwHqkL4G-fomn8HK_oyLOYGSrPoOW9EV2GsbUtVldWNvqo 

Opetushallituksen sivuilta löytyy lisää esimerkkejä ympäristöteoista, joita kunnat ovat tehneet kouluruokailuun liittyen: https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/kestava-kehitys-ja-ilmastovastuu-kouluruokailussa

Kysy kuntavaaliehdokkaaltasi kouluruokailusta

• Miten kotikuntasi tekee pienentääkseen kouluruokailun hiilijalanjälkeä?

• Voitasiinko meidän kunnassa toteuttaa oppilaiden ja opettajien yhteinen projekti kouluruoan muuttamiseksi ympäristöystävällisemmäksi?

Suomessa tehtiin merkittävä sosiaalinen innovaatio 70 vuotta sitten. Nyt on Suomella edelläkävijämaana mahdollisuus tehdä uusi kestävää kehitystä edistävä innovaatio:

Maailman paras koulutusjärjestelmä, jossa opitaan ilmastoystävällinen ruokailu.

Kirjoittajat:

Tarja Kujala, aktivistimummo ja tekn.lis.
Seija Kurunmäki, aktivistimummo ja ruokavaikuttaja

Kuva: Opetushallitus

Nyt katse vesistöihin!

Vapaa-ajan Kalastaja -lehti totesi 2/2021 numeron pääkirjoituksessa, että ”Vaikka vettä ja rantoja Suomen kunnissa riittää, ei niille pääseminen ole aina itsestään selvää. Rannat ovat usein elinkeinoelämän ja liikenteen käytössä. Lisäksi asuntorakentaminen ja loma-asutus ovat vallanneet leijonan osan kuntien parhaista rannoista. Rannoille ja vesille pääseminen voi, etenkin taajama-alueilla, olla hankalaa tai jopa mahdotonta.” Tilanne ymmärrettävästi huolestuttaa vapaa-ajan kalastajia, joita Suomessa arvioidaan olevan 1,5 miljoonaa. Se huolestuttaa myös mummoja; lähes jokaisen suomalaisen sielunmaisemassa on jokin oma rakas ranta, ehkä lapsuuden mummolassa, ehkä leirikesien muistona ja usein omalla kesämökillä. Aamu-uinnit, kävelyt rantateillä tai kalaretket ovat merkittävä osa vapaa-ajanviettoamme.

Kaavoituksessa nähtävä monipuolisesti kuntalaisten tarpeet

Tähän huoleen voidaan vastata kaavoituksella, joka ei lähde taloudellisista lähtökohdista, vaan ottaa aidosti huomioon kansalaisten toiveet, niin rantatiekävelijöiden, kalastajien kuin uimarienkin. Erityisesti taajamien lähellä pitää olla rantoja, jotka ovat kaikkien käytössä esimerkiksi retkeilyyn, souteluun, uimareissuihin ja toki myös kalastukseen.

Yhteiseen käyttöön jätettyjen rantojen niukkuus ei ole ainoa huoli. Itämeri ja monet järvet kärsivät ravinnekuormista, joita erityisesti maatalouden päästöt ovat aiheuttaneet. Seurauksena on jopa täysin saastuneita vesialueita, mutta puhtaammillakin seuduilla leväkukinnot pilaavat vedet juuri parhaaseen loma-aikaan. Nämä päästöt pitäisi saada viimeistään nyt kuriin ja silti vesistöjen toipuminen tulee viemään vuosia. 

Mitä äänestäjän kannattaa huomioida?

John Nurmisen säätiö listaa sivuillaan ( https://johnnurmisensaatio.fi/kuntavaalit2021/ ) vesistöjen kannalta tärkeitä tavoitteita, jotka äänestäjän kannattaa huomioida ehdokasta valitessaan. Ehdokkaan tulisi valtuustossa vaatia, että alueen jätevedet puhdistetaan tehokkaasti. Hänen tulee myös huolehtia, että puhdistamoiden jätevesilietteestä ja kunnan tuottamasta biojätteestä valmistetaan biokaasuttamalla ilmastoystävällistä energiaa. Kunnallisissa ruokahankinnoissa tulee lihan käyttöä korvata lähikalalla, sillä suurin osa vesistöjen ravinnekuormasta liittyy ravitsemukseen. Kaavoituksessa tulee muistaa rannikon arvokas luonto ja ranta-alueiden virkistyskäyttö, sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Lisäksi tulee kaikin keinoin torjua ilmastomuutosta, joka tulee olemaan tuhoisa myös vesistöjemme kannalta. Ja kunta voisi kunnianhimoisesti pyrkiä vaikuttamaan jopa koko Itämeren alueen politiikkaan näiltä osin.

Aktivistimummot ovat aktiivisia myös äänestäjinä. Me mummot valitsemme ehdokkaita, joiden tiedämme pitävän ympäristöarvoja tärkeänä prioriteettinaan. Ja mummoja (ja pappoja) on paljon; muistetaan äänestää vesistöystävällisesti! 

Kirjoittaja Helena Kääriäinen

Piirros Anne Leppänen

Lähimatkailua pyöräillen

Pyöräily on juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Voit edetä leppoisasti katsellen ja  levähdellen tai vauhdikkaasti itseä haastaen. Joka tapauksessa pyöräily on terveellistä ja virkistävää mielelle ja keholle. Turvallistakin se on näin korona-aikana. Toinen suunnittelee matkansa yksityiskohtia myöten jo ennakkoon. Toinen lähtee seikkailemaan ilman tiettyä päämäärää.  Halutessaan voi vinkkejä kysellä muilta, tutustua eri paikkakuntien tarjontaan, etsiä pysähtymiskohteita ja vierailupaikkoja jo ennakkoon. Tai sitten voi vain lähteä matkaan, antaa tien viedä. 

Edessä on varsinainen pyöräilyn kesä. Jo viime vuonna pyörien myynti ja vuokraus tekivät ennätyksiä ympäri Suomen. Erityisesti Lapissa maastopyörät kannatti varata jo ennakkoon, jos halusi päästä tuntureille sähköisen maastopyörän selässä.  Viime vuonna Suomeen perustettiin Pyörämatkailukeskus ja sen uusia verkkosivuja viimeistellään parhaillaan. Sinne ollaan keräämässä monenlaisia vinkkejä pyörämatkailuun. Olit sitten kiinnostunut retkeilystä, lyhyemmistä seikkailuista, pyöräilystä maastossa tai maanteillä, jatkossa tietoja löytyy heidän sivuiltaan. 

Koska sivuja ei vielä ole, keräsimme yhdessä hämäläisten pyöräilijöiden kanssa jo ennakkoon vinkkejä ja ehdotuksia pyöräilyyn Kanta-Hämeessä. Kooste monipuolisesta tarjonnasta on kerätty “Hämeen pyöräreitit  - vinkkejä ja ehdotuksia” Trello-taululle. Taulua täydennetään vielä touko-kesäkuulla ja jatkossakin kommenttien ja ehdotusten perusteella.

Perinteisiä vanhoja reittejä 

Hämeen härkätiellä on vaellettu jo vuosisatoja. Matkan Turusta Hämeenlinnaan voi kulkea pyöräillen ja viipyillen. Äskettäin oli VisitFinlandin Matka itseen -verkkoseminaari, jossa kerrottiin pyhiinvaelluksista kautta aikojen. Harva tietää, että vanha Hämeen härkätie on osa kuuluisaa vanhaa Santiago de Compostela -reittiä. Matkan varrelta ja tien läheisyydestä löytyy monenlaista kulttuuri- ja luontokohdetta. Ahvenanmaa ja Saariston rengasreitti ovat kutsuneet pyöräilijöitä jo vuosikymmenten ajan.  Tampereen suunnalla pyöräilyn mahdollisuuksia ja palveluita on kerätty hienolle Pyhä-Näsi Järvien reitti  -sivustolle. Saimaan pyöräilyreitit kulkevat myös kauniissa järvimaisemissa.

Junalla lähemmäksi
Lähijuniin pyörän saa ilmaiseksi mukaan. Junalla pääsee suoraan pienille paikkakunnille pyöräilemään maalaismaisemaan ja rauhallisimmille teille.  Ryttylän seisakkeelta pääsee Hausjärven peltomaisemiin. Halutessaan voi osallistua vaikka kesäkuun Kyläpyöräilyyn, jolloin tarjolla on kartat ja mehutarjoilua kylätaloilla. Mommilan kyläpuoti on myös viehättävän nostalginen kesäkohde. Puoti tarjoaa matkan menneeseen aikaan. Turengin asemalta on hyvä reitti Laurinmäen torpparimuseoon ja vanhalle kulttuuri- ja luontoalueelle. Mansikka-aikaan voi vaikka kahvitella Ison-Hiiden mansikkatilan pienessä tunnelmallisessa kahvilassa. Parolan asemalta pääsee kiertämään Lehijärven ympäri ja poikkeamaan Mierolan silta Cafen terassille Vanajaveden kansallismaisemaan. Iittalan naivistiselta taideasemalta on lyhyt matka Lasimäelle taidenäyttelyyn ja Kultasuklaan tehtaanmyymälään, ja sieltä voi jatkaa matkaansa pyöräillen kohti vanhaa Sääksmäen kansallismaisemaa - Visavuorta ja Rapolan harjua. Osan matkaa voi kulkea myös Hopealinjan vesibusseilla. 

Tapahtumia vai omia reittejä?
Oman pyöräretken voi suunnitella pyöräilytapahtumien yhteyteen, jolloin tarjolla on karttoja, opastettuja reittejä ja tarjoilua. Kesällä Hämeessä pyöräillään Sandran yörinkiä Hauholla, Valajärven ympäri Renkoviikolla ja Suvi-illan pyöräilyssä Forssassa. Maastopyöräilyjä on perinteisesti ollut Aulangolla, Kiipulassa, poronpolulla Lopella ja Evolla. Niistä löytyy myös merkittyjä reittejä maastopyöräilyyn.

Jos taas haluaa suunnistaa ja seikkailla itsekseen, monet erilaiset mobiiliapplikaatiot tarjoavat apua omien reittien suunnitteluun, suunnistamiseen, kauniiden maisemakohteiden ja paikallisten palveluiden löytämiseen. Käteväksi ennen matkaa ja matkan varrella ovat osoittautuneet mm.Google & Google Maps  (pyörätiet & kohteet), Komoot (muiden vinkit kauniista kohteista), TrailMap (maastopyöräilyn polut), Jälki.fi  (monenlaisia reittejä maastoon ja maantielle) ja OSM - OpenStreetMap (pyörätiet ja kohteet). 

Toiset suunnistavat pyöräillessään edelleen paperikarttojen kanssa ja onneksi niitäkin löytyy. Etelä- Suomen retkeily GT karttaan (2019) on merkitty pyöräilyreitit päällystetietoineen sekä haja-asutusalueen kauppoja ja ravintoloita.

Matkalla pyöräillen ja pyöräilyä matkaillen 

Yhä useammat hotellit tarjoavat pyöriä lainaan tai vuokralle. Monessa kaupungissa pääsee kaupunkiin tutustumaan nykyään myös kaupunkipyörällä. Pyörällä on hyvä kierrellä museoita, kahviloita, näyttelyitä, puistoja ja puutarhoja. Riihimäellä museoalue - Suomen lasimuseo ja metsästysmuseo ovat muutaman kilometrin päässä keskustasta ja sinne matka taittuu mukavasti pyörällä. 

Pyöräilit sitten lähelle tai kauas, kutsu ja kannusta mukaan muitakin. Pyöräily lähimatkaillen on myös ilmastoteko. Lähiretki leppoisasti pyöräillen uimarannalle ja jäätelökioskille tai luontokohteen laavulle piknikretkelle voi olla kesän ikimuistoinen elämys.

Hyviä kesän pyöräretkiä toivotellen,

Minna Takala
Aktivistimummo

Tawast Cycling Club puheenjohtaja &
Hämeen liiton aluekehitysasiantuntija
Kuva: Hämeenlinnan Uutiset

Linkkejä 

Pyörämatkailukeskus FB sivut - 

https://www.facebook.com/Py%C3%B6r%C3%A4matkailukeskus-112401873911015

Hämeen pyöräreitit - vinkkejä ja ehdotuksia

https://trello.com/b/lhAtKijh/h%C3%A4meen-py%C3%B6r%C3%A4reittit-vinkkej%C3%A4-ja-ehdotuksia

Hämeen härkätie

https://www.harkatie.com/

Pyhä-Näsi järvien reitit 

https://pyhanasi.fi

Mobiliipalvelut ja kartat

Google Maps

https://www.google.fi/maps

Komoot

https://www.komoot.com/

Trailmap

https://trailmap.fi/

OpenStreetMap

https://www.openstreetmap.org/

Etelä-suomen Retkeily GT kartta (2019)

https://karttakauppa.fi/fi/retkeily-gt-etela-suomi-1-250-000-2019/F205040/dp

Kuntien työkalut päästöjen vähentämiseen

Kunnilla on merkittävä rooli Suomen päästövähennystavoitteiden kannalta. Monet suomalaiset kaupungit ovat asettaneet kunnianhimoiset tavoitteet. Niin myös Imatra, jossa tämän blogin kirjoittaja Eetu Ahlberg aloitti viime vuonna hankevetäjänä Imatran kaupungissa, joka pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Joillakin kaupungeilla on vieläkin kunnianhimoisempia tavoitteita. Esimerkiksi Turun ja Joensuun kaupungit tähtäävät hiilineutraaliksi jo vuoteen 2025 mennessä.  Kirjoittaja innostaa ihmisiä tutustumaan oman kunnan verkkosivuihin ja selvittämään millaista ilmastotyötä kotikunnassa tehdään.

Kuntastrategialla kohti vähähiilisyyttä – Kunnat tekevät ilmastostrategiansa tai -ohjelmansa joko itsenäisesti tai hyödyntäen seudullista tai verkostoissa tapahtuvaa yhteistyötä. Ilmastostrategia kytkeytyy aina kuntastrategiaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että vasta strategioiden toimeenpano vähentää ilmastopäästöjä ja luo edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja varautumiselle. 

Energiatehokas on kustannustehokas – Vaikuttava ilmastotyö näkyy vähentyneinä päästöinä ja kustannussäästöinä. Esimerkiksi energia on kuntien toimitiloissa, katuvalaistuksessa ja kuntateknisissä toiminnoissa merkittävä kustannustekijä, ja tästä syystä energiankäytön tehostaminen tuo kunnan kassaan säästöjä yleensä varsin nopeasti. 

Puhdasta energiantuotantoa - Energian tuotannon osalta kunnat ovat keskeisiä kaukolämpöpalveluiden toimittajia ja järjestäjiä, ja ne ovat merkittäviä toimijoita myös lämmön ja sähkön yhteistuotannossa. Imatran päästöt ovat laskeneet vuoden 2007 tasosta -41 %. Merkittävin tekijä on kaupunkikonserniin kuuluvan kaukolämpö- ja maakaasutoiminnasta vastaavan Imatran Lämpö Oy:n siirtyminen kaukolämmön tuotannossa maakaasusta bioenergiaan. Vuonna 2020 kaukolämmön tuotannon CO2-ominaispäästö olikin 0 g/kWh biokaasun sertifikaattien käytön ansiosta eli kaukolämpö oli täysin hiilineutraalia.

Vaikuttavat hankinnat - Kunnat vaikuttavat uusien elinkeinojen ja liiketoiminnan kehittymiseen myös hankintapäätöksillään. Kuntien on mahdollista kehittää elinvoimaisuuttaan ilmasto-osaamisen, puhtaan ja ”vihreän” teknologian sekä energia- ja resurssitehokkaiden ratkaisujen varaan.

Kestävää kaavoitusta – Kuntien on mahdollista vaikuttaa alueiden ilmastopäästöihin merkittävästi pitkäjänteisen kaavoitus- ja maapolitiikan avulla. Keskeinen tekijä tässä on yhdyskuntarakenne, eli työssäkäyntialueen, kaupunkiseudun, kaupungin, kaupunginosan tai muun taajaman sisäinen rakenne.
Kunnat siis ohjaavat, miten liikkuminen ja asuminen kunnassaan toteutuvat.

Yhdessä kohti tavoitteita – Merkittävä osa Suomen kunnista kuuluu Hinku-kuntiin, eli hiilineutraaleihin kuntiin, joiden tavoitteena on 80 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Samalla yhteistyötä tehdään kumppanuusverkostoissa yritysten läpi Suomen.

Tavoitteellisesta ilmastotyöstä hyötyvät monet muut osa-alueet, kuten vaikkapa vähentyneet kustannukset energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön johdosta tai kaupunkipyörien tuoma kansanterveydellinen hyöty.

Kunnat pystyvät moneen vaikeassa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Suosittelen tutustumaan oman kunnan tekemään ilmastotyöhön kuntien verkkosivuilla.

 
Eetu Ahlberg
Hankevetäjä – Ilmastoviisaat ja Ilmastokumppani
Imatra
eetu.ahlberg@imatra.fi

puh. 020 617 4665

Kuntavaaleissa jokainen mummo voi vaikuttaa

Imatralainen aktivistimummo Leena Hinkkanen selvitti, miten paljon ilmastopäätöksiä kunnissa tehdään. Kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina ja heidän päätöksensä vaikuttavat vielä lastenlastemmekin elämään. Hän aikoo selvittää, miten kuntavaaliehdokkaat lupaavat puuttua ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Leena haastaa muutkin mummot äänestämään ja vaikuttamaan omissa kunnissaan.

Tulevat kuntavaalit saivat minut miettimään kotikuntani Imatran ilmastotekoja.

Olen intohimoinen uutisten seuraaja, joten tiedän, että Imatralla siirryttiin kaukolämmön tuoannossa maakaasusta bioenergiaan jo vuonna 2015 - meillähän on täällä metsäteollisuutta, jonka sivutuotteena syntyvää kuorta ja puuhaketta uudet biolämpökeskukset käyttävät.

Vastikään luin uutisista, että ensi syksynä kaikki joukkoliikenteen bussit Imatralla alkavat kulkea sähköllä ja kaupunkipyörät tulevat käyttöön jo neljäntenä kesänä peräkkäin.

Eikä kukaan varmaan ole voinut olla huomaamatta, että Imatra rakensi Suomen suurimman puukoulun. Ensin oli unelma, sitten päätös. Kaikille lapsille haluttiin tarjota takuuvarmasti terveelliset oppimisympäristöt, joten Imatran kaupungin päättäjät tekivät ison päätöksen lokakuussa 2016 luopua kaikista koulujen riskikiinteistöistä. Yhdeksästä koulusta luovuttiin ja kaikki opetus keskitettiin kolmeen isompaan koulukeskukseen. Nyt Mansikkalan puukoulu ja Vuoksenniskan koulukeskus ovat jo toiminnassa ja Kosken koulu otetaan käyttöön syksyllä - sen katolle tulee aurinkovoimala, jonka tuottamasta sähköstä 94 prosenttia menee koulun omaan käyttöön, loput myydään verkkoon.

Oletko sinä ilmastoviisas, tiedätkö mikä on Hinku?

Nuo kaikki edellä mainitut ovat upeita juttuja, mutta minua mietitytti miten kaupungissa ylipäätään suhtaudutaan ilmastonmuutokseen, onko sillä kuinka suuri painoarvo päätöksenteossa ja kulkeeko se punaisena lankana kaikessa tekemisessä. Joten keksin mennä imatra.fi -sivulle.

“Keksin mennä imatra.fi -sivulle.”

Ja minusta tuli ”ilmastoviisas” kertaheitolla! Sieltä löytyi vähähiilinen Imatra ja Imatran ilmasto-ohjelma - tavoitteena on hiilineutraali Imatra vuoteen 2030 mennessä! Keskeisimmät kuusi tavoitetta on purettu auki toimenpide-esimerkkeineen. Niihin tutustumalla oma tietous sekä ylpeys kotikunnasta karttui. Tällä ohjelmalla aktivoidaan koko kaupungin toimijoita ja asukkaita ehkäisemään ilmastonmuutosta omilla valinnoillaan.

Imatra kuuluu myös vuonna 2008 perustettuun ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijöiden Hinku-verkostoon, joka kokoaa yhteen kunnianhimoisiin päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat.

Kuuluuko sinun kotikuntasi jo Hinkuun?

Ihastuin ilmastomittariin!

Aivan erityisesti minuun teki vaikutuksen ilmastomittari. Sinne on kerätty 39 toimenpidettä, joihin Imatran kaupunki on sitoutunut kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Suurin osa toimenpiteistä on jatkuvia tai vuodelle 2021 sijoittuvia ja niiden toteutumista voi jokainen kuntalainen seurata ilmastomittarista.

Toimenpiteet ovat hyväksytty kaupunginvaltuustossa lokakuussa 2020 ja ne on valittu siten, että niihin voidaan vaikuttaa ja niitä pystytään seuraamaan. Näiden toimenpiteiden

avulla pyritään asiat järjestämään niin, että ilmastoystävällinen elämä olisi imatralaisille ja Imatralla vieraileville mahdollisimman helppoa. Kaupunki pystyy tekemään paljon, mutta loppujen lopuksi imatralaisten valinnat ratkaisevat.

Kesäkuussa meillä on vaikuttamisen paikka

Kesäkuun 13. päivä meillä on mahdollisuus valita omaan kuntaamme päättäjät seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Aktivistimummoina haluamme tietysti päättäjät, jotka haluavat eroon kasvihuonepäästöistä ja ovat valmiita ilmastonmuutosta hillitseviin tekoihin.

“Nyt tiedän, mihin asioihin kiinnitän huomiota kuntavaaliehdokkaiden ulostuloissa.”

Nyt viimeistään kannattaa käydä tutustumassa oman kunnan verkkosivuihin ja katsoa mitä ja miten siellä kerrotaan kunnan ilmastoteoista. Minä ainakin opin aivan valtavasti ja nyt tiedän, mihin asioihin kiinnitän huomiota kuntavaaliehdokkaiden ulostuloissa. Ja jos vaikka pääsen kasvokkain tapaamaan, niin voin tentata kuinka hyvin hän tuntee ilmastotavoitteet - aloitan vaikka kysymällä miltä oman kunnan ilmastomittari näyttää - jos sellainen on! 

#mummotäänestää #kuntavaalit 2021

Kirjoittaja

Leena Hinkkanen
Aktivistimummo, kaksi lastenlasta
pankinjohtaja (eläkkeellä) “arvomeklari”
Imatra

Kuva Uutisvuoksi

Vuosi koronaa takana: mummot jaksavat

Vuodet ovat yleensä aika samanlaisia niin työikäisillä kuin meillä mummoilla. Joitain selvästi mieleen painuvia tapahtumia osuu silloin tällöin: uusi lapsenlapsi, unohtumaton Sorrenton matka, poikkeuksellinen herkkutattivuosi. Mutta tämä koronavuosi piirtyy muistiin erilaisena ja unohtumattomana.

Osaa meistä tauti on kurittanut ankarasti: vaikea sairaus itsellä tai läheisellä, jopa kuolema, ovat saattaneet sattua kohdalle. Meille muille vuosi on ollut jotenkin hiljainen ja yksinäinen. Läheisiä on tavattu lähinnä ulkoilmassa, puhelin ja erilaiset e-tapaamiset ovat saaneet tärkeä roolin arjessa ja ehkä me mummot emme ole loikanneet vaan astuneet rauhalliseen tyyliimme pidemmälle digimaailmaan. Ja tietysti kirjoille ja luonnolle on ollut tavallista enemmän aikaa.

Nyt osalla meistä on jo ensimmäinen rokotus tai rokotusaika kalenteriin merkittynä. Kun olemme malttaneet antaa vastustuskyvyn kehittyä vielä pari viikkoa rokotuksen jälkeen, uskallamme lähteä ulos avaraan maailmaan. Samanaikaisesti, näin rohkenen toivoa, epidemiakin hiukan rauhoittuu rajoitusten nujertamana. Ja kaiken kukkuraksi tulee kevät!

Mitä haluamme tehdä ihan ensimmäiseksi koronan jälkeen?

Mitä haluamme tehdä ihan ensimmäiseksi? Minä ainakin haluan saada päiväkoti-ikäiset lapsenlapseni samalle sohvalle kanssani, jotta voimme lukea zoom-tapaamisissa jo täysin loppuun luetun muumikirjan ihan livenä. Haluan tehdä ihanan illallisen ja istua syömään ystävän kanssa. Haluan mennä taidegalleriaan, kirjastoon ja kirjakauppaan toki maski naamalla (siltä varalta että ehkä tartuttaisin oireettomana kantajana koronaa), mutta pelkäämättä. Ja tietysti haluan olla mukana houkuttelevissa mummotapahtumissa Oodissa tai muualla. Sen sijaan en ollenkaan ikävoi ale-ruuhkaa kauppakeskuksessa tai kello 5 aamulla soivaa herätyskelloa, että ehtisin ajoissa lentokentän jonoihin. 

”Jos kohtelemme luontoa yhtä huonosti kuin tähän saakka, huonosti käy”.

Olemmeko oppineet jotakin, minkä voisimme pysyvästi liittää osaksi mummoviisauttamme? Ainakin sen, että viimekädessä luonto on ihmistä voimakkaampi ja miten viisaita ikinä olemmekaan, sattumien summana kehittynyt virus saa koko maailman polvilleen. Pohjois-Amerikan intiaanien, saamelaisten ja monien muiden alkuperäiskansojen maailmakuvassa ihmisen ja luonnon välinen suhde oli nykyistä kunnioittavampi ja ihmisen ja eläinkunnan välinen raja oli häilyvä. He eivät olleet luomakunnan herroja vaan osa luontoa. Arkkiatri Risto Pelkonen totesi hiljattain Apu-lehden haastattelussa pandemian olevan hälytysmerkki: ”Jos kohtelemme luontoa yhtä huonosti kuin tähän saakka, huonosti käy”. Tähän arkkiatrin mummoviisaaseen ajatukseen me mummot voimme sydämestämme yhtyä ja jatkaa koronan aikana  patoutuneella energialla, lasten tähden, taisteluamme ilmastonmuutosta vastaan.

Kirjoittaja: Helena Kääriäinen
aktivistimummo ja perinnöllisyyslääkäri

Kuntavaalit lähestyvät – ne ovat aktivistimummon vaikuttamisen paikka

Kunnissa tehdään lukuisia ilmastoon vaikuttavia päätöksiä. Siksi äänestäminen tulevissa kuntavaaleissa on tärkeää. Tutkimalla puolueiden ohjelmia ja ehdokkaitten vaalikoneita voi löytää ehdokkaan, joka haluaa valtuustossa toimia niiden asioiden puolesta, joita juuri sinä pidät tärkeinä.

 Monilla Suomen kunnilla on jo omat hiilineutraaliustavoitteensa – osalla tiukempiakin kuin valtakunnallinen tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2035. Näihin voit helposti tutustua oman kuntasi verkkosivulla. Monet kunnat ovat huomanneet, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on myös hyvää kuntataloutta. Jo 77 kuntaa on liittynyt Hinku-verkostoon, jossa tavoitteena on 80 % päästövähennykset vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Asiat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään. Tässä blogissa kuvaan joitakin aktivistimummoille tärkeitä asioita, joista kunnanvaltuustoissa päätetään. Ota nämä huomioon, kun valitset ehdokkaan!

MILLAISTA LÄMMÖNTUOTANTOA EHDOKKAASI EDISTÄÄ?

Suomen kasvihuonepäästöistä 74% oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 peräisin energiasektorilta, eli erilaisten polttoaineiden käytöstä niin sähkön tuotannossa, lämpölaitoksissa, liikenteessä kuin rakennuksissa. Etenkin kaukolämpöä tuottavat laitokset ovat usein kuntien omistuksessa – ja niissä poltetaan edelleen paljon hiiltä ja turvetta. Kaukolämmön tuotantoon on jo olemassa paljon ratkaisuja, jotka eivät perustu polttamiseen – esimerkiksi lämpöpumput ja hukkalämpöjen hyödyntäminen. Niiden edistäminen tukee ilmastonmuutoksen hillintää. 

LISÄÄKÖ EHDOKKAASI RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUTTA?

Lämmitysenergian tuotantoa voidaan vähentää parantamalla rakennusten energiatehokkuutta. Tähän on olemassa monia ratkaisuja, esimerkiksi älykäs lämmityksen säätö tai oma energiantuotanto aurinkopaneeleilla tai lämpöpumpuilla. Tämä ei ole pikkujuttu, koska energiastamme suuri osa käytetään juuri rakennusten lämmitykseen. Kuntien omistuksessa on paljon rakennuksia, joiden energiatehokkuuden parantamisesta kuntapäättäjien olisi helppo aloittaa. Sen lisäksi kuntapäättäjät voivat helpottaa rakennusten omistajien energiatehokkuushankkeita mm. neuvonnalla ja lupamenettelyjä helpottamalla.

MIKÄ ON EHDOKKAALLESI TÄRKEÄÄ KAAVOITUKSESSA?

Erilaiset maankäyttöön liittyvät päätökset ovat kuntapäättäjien pöydillä – onhan kunnilla kaavoitusmonopoli. Näillä voidaan vaikuttaa mm. liikenteeseen, jossa ainakin hyvät kevyen liikenteen väylät, sujuva julkinen liikenne ja hallittu pysäköinti ovat suuria mahdollisuuksia vähentää yksityisautoilun kasvihuonepäästöjä etenkin kaupunkiseuduilla. Maankäyttöpäätöksillä vaikutetaan myös virkistys- ja suojelualueisiin kunnan alueella. Lähiluonnon suojelu on sekä monimuotoisuuden turvaamista että hyvien ulkoilumahdollisuuksien tarjoamista.

ONKO EHDOKKAASI VALMIS SIIRTYMÄÄN SÄHKÖAJONEUVOIHIN?

Kuntien käytössä on myös lukuisia ajoneuvoja henkilöautoista raskaisiin ajoneuvoihin esimerkiksi hoivapalveluissa ja jätehuollossa. Vaihtoehtoina ovat esimerkiksi sähköautot etenkin henkilöautoissa ja biopolttoaineet raskaissa kuljetuksissa. Bussiliikenteessä sähköbussit ovat jo kovaa vauhtia yleistymässä – usein kannustimena on ollut kunnallisen liikennelaitoksen vaatimus yksityiselle liikennöitsijälle. 

TUKEEKO EHDOKKAASI KIERRÄTYSTÄ JA HÄVIKIN VÄHENTÄMISTÄ?

Jätehuollon järjestäminen on myös kuntien tehtävä. Hyvän lajittelun ja kierrätyksen edistämisen merkitys on useimmilla alueilla jo itsestäänselvyys, mutta työtä on vielä tehtävänä. Lajittelun tukeminen ja hävikin vähentäminen niin kodeissa kuin kuntien omissa toiminnoissa, kuten kouluissa ja terveydenhuollossa vaatii systemaattisia ponnisteluja – mutta tuo varmasti myös kustannussäästöjä kunnille.

Nämä ovat eräitä ilmastotoimia, joihin kunnat vaikuttavat suoraan ja yhteistyössä yksityisten palveluntarjoajien kanssa. Aktivistimummojen kevätkauden keskustelussa tuodaan esille käytännön esimerkkejä eri kunnista. Olet myös tervetullut tuomaan keskusteluun muita itsellesi tärkeitä kuntien ilmastoasioita.

Hyvä ilmastotyö on myös hyvää asumismukavuutta, hyvää kuntataloutta sekä mahdollisuutta terveelliseen liikuntaan ja luonnossa kulkemiseen.

Vaikutetaan kaikki kuntavaaleissa!

Kirjoittaja
Armi Temmes, aktivistimummo, professori (kestävä kehitys), Aalto-yliopisto

Riittävän paras joulu

Tänä vuonna Aktivistimummot, Climate Move ja Ilmastovaikuttaminen ovat yhdistäneet voimansa riittävän parhaan joulun puolesta. Kampanjan kasvona toimii Aktivistimummojen riveihin liittynyt Joulumuori. Häntä ovat jo pitkään surettaneet halvat ja hajoavat joulunviettotavat, jotka kuluttavat merkittävästi sekä luonnon että meidän ihmisten voimavaroja. Siksi Joulumuori tahtoo aktivoitua tärkeän asian puolesta – ja aktivoida myös meitä muita joulun juhlijoita.

Riittävän paras joulu -kampanjassa Joulumuori tahtoo kannustaa kaikkia viettämään kohtuullista ja armollista joulunaikaa. On hyvä muistaa, ettei joulua tarvitse suorittaa. Joulun ytimessä eivät ole lahjavuoret, kirkkaiksi puunatut pinnat tai stressaava tavoite ideaalista joulusta. Sen sijaan Joulumuori toivoisi näkevänsä joulunviettäjien keskittyvän kohtuullisuuteen ja harkintaan. Niihin perustuvat teot ovat välittämistä, joka ulottuu sekä itseen, toisiin että myös maapallomme tilaan. 

Joulun juhlimiseen voi liittyä paljon erilaista kuormittavuutta: kiihtyvä kulutuskäyttäytyminen merkitsee raskaan joulun toivotusta sekä meille ihmisille että maapallolle. Pidättäytymällä parhaamme mukaan joulunajan kulutushysteriaan tempautumisesta, voimme hidastaa osaltamme ilmasto- ja ympäristökriisejä. Kaiken lisäksi ajatuksella ostettu kohtuullinen lahja on myös saajalleen merkityksellinen, verrattuna silkan ostamisen takia hankittuun, nopeasti unohtuvaan tavarapaljouteen. Näin oma harkinta ja kohtuus korostavat sekä henkilökohtaisia ilmastotekoja että joulunajalle tärkeää lähimmäisten huomioimista.

Joulumuori muistuttaa, että harkintaa ja kohtuullisuutta voi soveltaa myös joulukiireisiin. Tänä vuonna hiljentymistä on hyvä harjoitella - kaupoissa kun ei muutenkaan tulisi sankoin joukoin kokoontua. Kun karsii stressaavia siivous- ja ostosaikatauluja, ehtii pysähtyä pohtimaan joulun ulottuvuuksia rauhan ja rakkauden juhlana. Mitä jos joulusiivous tarkoittaisikin puhtaiden ja ehjien vaatteiden eteenpäin lahjoittamista? Tai pitäisikö sinun tänä vuonna herätellä perheesi ja ystäviesi kanssa keskustelua lahjan antamisen merkityksestä, myös lasten perspektiivistä? 

Reiluutta Joulumuori on pohtinut paljon, näkyyhän ilmasto- ja ympäristökriisi kotimaisemissakin. Kriisien hidastaminen vaatii niin kulutuksen kuin politiikankin muutosta. Joulumuorilla on vahva usko joukkoistamisen voimaan: toimimalla yhdessä, edistämällä oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta pystymme vauhdittamaan muutosta.

Kun muistaa olla lempeä itseään kohtaan, voi huomata, että joulunajan hyvää tahtoa on helpompi ulottaa myös muihin – ja koko elonkirjoon. Kaikkein paras joulu on juuri sellainen, joka sinulle riittää. Ja luonto kiittää.

Lue lisää Riittävän paras joulu -kampanjasta:
Aktivistimummot
Climate Move
Ilmastovaikuttaminen

Lapsen oikeus huomiseen

On menossa YK:n lapsen oikeuksien viikko, jonka teemana on lapsen oikeus tulevaisuuteen. Teema on erityisen ajankohtainen nyt, kun kamppailemme maailmanlaajuisen pandemian ratkaisemiseksi muiden kestävään kehitykseen liittyvien ongelmien lisäksi. 

Lapsen oikeus tulevaisuuteen vaatii meiltä aikuisilta konkreettisia toimenpiteitä kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Tilanne vaatii myös kasvatuksellista pohdintaa: kuinka kasvatetaan lapsista toisaalta tietoisia siitä huolestuttavasta tosiasiasta, että meillä on suuria ongelmia ratkaistavana, ja toisaalta tietoisuutta siitä, ihmiskunnalla on vakuuttava historia keksiä ongelmiin ratkaisuja? 

Lapsille tietoisuutta sekä ongelmista että ratkaisuista

Jos tämä pandemia on jotakin meille opettanut, niin tämän: yksilöllisillä, paikallisilla ja kansallisilla toimenpiteillä on merkitystä. Pandemia on koskettanut koko maailmaa, mutta hyvin eri tavoin, riippuen siitä, miten haasteisiin on vastattu. Paradoksaalisesti tämä voi luoda meille toivoa. Liika tietoisuus käsillä olevista ongelmista voi olla musertavaa lapselle, ja johtaa passiivisuuteen tai kyynisyyteen. Mutta tietoisuus siitä, että jokaisella teolla on merkitystä, luo toivoa. 

Nyt tarvitaan toivon pedagogiikkaa

Toivon pedagogiikka tarkoittaa, että lapsella on oikeus paitsi tulevaisuuteen myös huomiseen. Lapsen aikaperspektiivi on erilainen kuin aikuisen, ja kun elämme epätietoisuudessa siitä, miltä maailma näyttää helmikuussa, arkeen kannattaa rakentaa myönteisiä asioita, joita lapsi voi odottaa ilolla, kuten huomista luontoretkeä tai kakun leipomista lauantaina. Kun arjessa on iloa tuottavia rutiineja, elämään syntyy optimistinen pohjavire, joka auttaa uskomaan valoisaan tulevaisuuteen. 

Lapsen osallisuus

Keskeistä toivon pedagogiikassa on myös lapsen osallisuus. Kun lapsi saa olla mukana suunnittelemassa uusia tapoja toimia, hänelle muodostuu ymmärrys. Kun lapsi saa viettää mukavia hetkiä luonnossa vaikkapa metsässä samoilemassa, lapsessa herää rakkaus luontoon. Kun lapsen avuliaisuutta tuetaan ja hän oppii toimimaan myönteisesti ryhmässä, hänestä tulee empaattinen. Kun lapsella vahvistuu kokemus siitä, että asioille kannattaa ja voi tehdä jotakin, se luo merkityksellisyyttä ja toivoa.

Lapsella on oikeus unelmoida valoisasta tulevaisuudesta ja hänellä on oikeus huomisen iloon.  

Mirjam Kalland
varhaiskasvatuksen professori, Helsingin yliopisto
Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja

Kuva: Maarit Kytöharju, Helsingin yliopiston nettisivut

Mikä vuosi!

Me Aktivistimummot vietämme tällä viikolla 1-vuotisjuhlaviikkoa. Avasimme Aktivistimummot-nettisivut ja Facebookin 23.10.2019. Toki liikettä oli suunniteltu perustajamummojen piirissä normaalin odotusajan verran. Manifestia ja arvojamme pohdimme joukolla perusteellisesti. Historiaan voi kirjoittaa, että ensimmäiset #aktivistimummot -hashtagit on päivätty 29.1.2019.

Mikä on Sinulle Aktivistimummot-liikkeessä tärkeintä?

Tein pienen kyselyn 12 mummon perustajamummot-ryhmässä. Mikä on ollut liikkeessä tärkeintä? Vastauksissa korostui kaksi asiaa: on hienoa tehdä merkityksellistä työtä yhdessä muiden mummojen kanssa, ja saada jopa uusia ystäviä. Monille tärkeä asia oli myös toivon tuominen, sekä itselle että ympäristölle, erityisesti lapsenlapsille.

On kiinnostavaa kuulla millaisia ajatuksia asiasta on meidän 5500 mummon Facebook-ryhmässämme.

Itselleni ryhmän yhteyshenkilönä toimiminen on ollut niin antoisaa, että olen jopa miettinyt, mitä kaikkea vaille olisin jäänyt, jos näitä kontakteja ei olisi syntynyt. Uskomatonta on ollut kohdata mummoja, jotka täydellä sydämellä antavat osaamisensa ja vuosikymmenien verkostonsa hyvän asian käyttöön. Ihanaa on se, että jokainen tekee tätä työtä 100% vapaaehtoispohjalta. Tekijöitä on monia! Kiitos kaikille aktiivisille tekijöille ja kommentoijille. Teissä on tämän liikkeen voima!

Mummot saivat hyvän lähdön

Aktivismi (eli aktiivinen tekeminen) ja mummot (eli empaattinen ote) näytti voimansa heti, kun tulimme julkisuuteen. Olemme iloisia, että myös media kiinnostui meistä. Näkyminen ensin Hesarissa ja sitten Ylen uutisissa, kasvatti Facebook-ryhmäämme roimasti. Meistä on kirjoitettu myös esimerkiksi Blue Wings ja IsoNumero-lehdissä. Podcastit ovat myös innostaneet uusia mummoja joukkoomme. Nyt on aika esitellä tapahtumia ja aktivistimummoja maakunnista ja maailmalta.

Kun ryhmän koko kasvoi, myös ilmastokeskusteluiden kirjo laajeni. Tietoa ja mielipiteitäkin on kuultu paljon. Kiitos kaikille osallistujille tänä ensimmäisenä vuonna. Olemme iloisia, että keskustelu on pysynyt Aktivistimummojen arvojen mukaisena. Vihapuheilta on vältytty. Puhe kulkee kohteliaana ja empaattisena, myös asioissa, joissa kuullaan monia näkökulmia. Kun Aktivistimummot-twitter aloitti keväällä 2020 toimintansa, pääsimme keskusteluyhteyteen monien ilmastovaikuttajien kanssa. Sillä on merkitystä. Tänään ympäristöministeri Krista Mikkosta tavatessamme, kuulimme, että hänkin löysi meidät twitteristä.

Tärkeä osa toimintaamme ovat tapahtumat, joissa levitämme faktoja ilmastonmuutoksesta ja sen hillinnästä. Viime keväälle oli suunniteltu kolme Oodi-tapahtumaa, tälle syksylle toiset kolme. Ehdimme toteuttaa ilmastoahdistusta käsittelleen tapahtuman 20.1. 20. Mummot istuivat rinta rinnan Oodin Kuutiossa. Totesimme, että ympäristöahdistukseen auttaa pyrkiminen yhdessä hyvään. Me perustajamummot olimme innoissamme kohdatessamme liikkeeseemme liittyneitä mummoja. Vuosi alkoi loistavasti.

Ja sitten tuli koronavirus

Maaliskuussa 2020 oli kulunut noin viisi kuukautta synnystämme, vuoden 2020 suunnitelmat olivat valmiina, ja jouduimme peruutusten tielle. Yhdessä JustFoodin kanssa oli valmisteltu Oodiin Reilu ruokamurros -tapahtuma 16.3.20. Se peruuntui. Myös huhtikuulle varattu Vastuullinen vaate -keskustelutilaisuus siirtyi. Tavoite oli toteuttaa ne syksyllä, “kun korona on ohi”. Syksyn ensimmäinen tilaisuus: Terveys ja ilmasto saatiin onneksi toteutettua.. Siitä on iloa pitkään, koska webinaarin tallenne löytyy yhteistyökumppanimme Duodecimin sivuilta. Joko katsoit, miten voit toteuttaa samoilla keinoilla ja yhtä aikaa sekä terveellistä että ilmastoystävällistä elämää.

Tänään arvioimme, että koronan leviäminen rajoittaa kokoontumisia myös tänä loppuvuonna. Totesimme, että emme yritä toteuttaa syksyksi suunniteltuja vaate- ja ruokatilaisuuksia pelkkinä webinaareina. Säästämme tärkeät asiat ja hyvät puhujat kevääseen, tai aikaan, kun korona on hallinnassa! Nyt teemme asioita, joita korona mahdollistaa.

Koronaturvallinen kehittäminen, yhteistyö, blogit, tiedotteet ja kampanjat

En tiedä, miten hyvin lukijat ovat löytäneet Aktivistimummot-blogit nettisivuiltamme. Tämä blogi on nyt 11. blogi sivuillamme. Niitä jatkamme myös näinä korona-aikoina. Meillä on ollut onni löytää sparrareita (kiitos Phoenix!) toimintamme tueksi. Tänä vuonna on ollut myös aikaa kuunnella ja keskustella. Aktiivisen vuorovaikutuksen, tiedottamisen ja blogien avulla opimme koko ajan voimme pitää esillä tärkeitä asioita. Myös ulkoilmatempauksia on suunnitteilla. Pysy kanavalla www.aktivistimummot.fi

Hämmennyksestä eteenpäin.

Lokakuun alussa toteutunut Elokapina nosti esiin ilmastoasioiden kiireellisyyden. Ilmaisimme tukemme nuorille, jotka kapinoivat lisätäkseen ymmärrystä ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyydestä. ELokapinan ja poliisin käyttämät keinot puhuttivat myös meidän sivuillamme.
Keskustelu aktivoi meitä tuomaan esiin Aktivistimummojen omat periaatteet, jotka ovat kohtuus, toivo ja empatia.
Pohdimme, miten päästä hämmennyksestä eteenpäin. Käy lukemassa sivuiltamme.

Lahjatoiveena Taimiteko

Viime viikolla julkaisimme Aktivistimummojen ja 4H-nuorten yhteisen Taimiteko-kampanjan.
Aktivistimummojen tavoite on kerätä kokoon 25 000 euroa, jolla saadaan istutettua 10 000 tainta. Niiden avulla sidotaan 2347 tonnia hiiltä ja perustetaan 5 hehtaaria uutta metsää. Jokainen lahjoitus merkitsee. Olemme iloisia, jos käyt lahjoittamassa ja innostat kaverisikin mukaan. Keräämme myös vastuullisten yritysten lahjoituksia. Pienin mahdollinen lahjoitus on 4 tainta, eli 10 euroa. Muista kirjoittaa kuponkikoodi aktivistimummot, jotta voimme seurata tavoitteen täyttymistä. Linkki lahjoitukseen tässä.

Antoisa vuosi! Kiitos!

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.

Kirjoittaja:

Seija Kurunmäki
Aktivistimummojen perustajamummo
Ruokavaikuttaja
seija.kurunmaki@kuule.fi
0400-460894

Kuva otettu 19.10.20, kun Aktivistimummot-joukko oli menossa ympäristöministeiriöön Krista Mikkosen vieraaksi.

Yhteinen huoli: Ympäristömyrkyt siittiöitä tuhoamassa

Aktivistimummojen ja Duodecimin Terveys ja ympäristö -tapahtuma innosti professori Jorma Topparin kirjoittamaan siemennesteen laadun heikkenemistä. Katoava kansa-blogi on julkaistu myös Duodecimin sivuilla. Suomalaismiehillä siemennesteen laatu on nopeasti huonontunut tällä vuosituhannella. Muuttuva ympäristömme lukuisine uusine kemikaaleineen lienee yksi syyllinen, jota nyt tutkitaan.
Asia huolestuttaa myös mummoja.

Jos lapsia ei synny, katoavat myös mummot maailmasta!
Helena Kääriäinen, aktivistimummo, perinnöllisyyslääkäri

Katoava kansa - siemennesteen laatu heikentynyt

Syntyvyys on vähentynyt 25 % kymmenen vuoden aikana. Pitkään Suomessa syntyi n. 60000 lasta vuodessa, viime vuonna vain runsaat 45000. Lapsilukua kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna enää hiukan yli 1,3, kaukana 2,1:stä, joka vaadittaisiin siihen, että väkiluku pysyisi ennallaan. Jos kokonaishedelmällisyysluku säilyy nykyisellään eikä maahanmuutto korvaa väkiluvun pienenemistä, väestömme vähenee kolmen sukupolven aikana neljännekseen nykyisestä. Samanlainen kehitys on käynnissä Japanissa, Singaporessa ja monessa muussa kehittyneessä maassa. Ainoastaan Afrikassa väestö edelleen lisääntyy. 

Päähuomio on kiinnittynyt sosioekonimisiin ja kulttuurisiin syihin.

Syntyvyyden vähenemisen syitä pohdittaessa päähuomio on kiinnittynyt sosioekonimisiin ja kulttuurisiin syihin. Hyvin vähän on keskusteltu siitä, onko lapsia haluavilla mahdollisuutta saada niitä. Lähes kaikki tietävät, että naisen hedelmällisyys heikkenee 30 ikävuoden jälkeen, erityisen jyrkästi yli 35-vuotiaana. Huonommin tiedetään se, että iän vaikutus koskee myös avusteisia lisääntymistekniikoita, kuten ns. koeputkihedelmöitystä (IVF) ja mikroinjektiohedelmöitystä (ICSI). Ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä on lähellä 30:tä, mikä väistämättä merkitsee sitä, että on usein vaikea saada toista tai useampaa lasta esikoisen jälkeen. Miesten hedelmällisyys on vähemmän kiinni iästä kuin naisilla, mutta ongelmana on huono siemennesteen laatu. Vielä viime vuosituhannella suomalaismiesten siittiömäärät olivat kansainvälisissä vertailuissa huippuluokkaa, mutta tälle vuosituhannelle siirryttäessä tapahtui yllättävän nopea muutos huonompaan suuntaan. Tällä hetkellä suomalaismiesten siemenneste on laadultaan yhtä huonoa kuin muuallakin maailmassa. Suomalaismiesten siemennesteen siittiöpitoisuuden keskiluku on 49 miljoonaa/mL, kokonaismäärä 148 miljoonaa, joista normaalirakenteisia 6,9 %. Mitä nämä luvut merkitsevät käytännössä? Mitattaessa aikaa raskauden alkuun, kun pariskunta yrittää hankkia lasta, odotus alkaa pidentyä, kun miehen siittiömäärä on pienempi kuin 55 miljoonaa/mL.

Mitä pienempi siittiöpitoisuus on, sitä pitempi aika kuluu raskauden alkuun.

Yli puolella nuorista suomalaismiehistä siittiöpitoisuudet ovat siis pienempiä kuin tuo ’kynnysluku’. Kun sekä miehen että naisen hedelmällisyys on niin ja näin, lapsen saanti on vaikeaa. Miten tämä heijastuu avusteisen lisääntymistekniikan käytössä? Sen avulla syntyy noin viisi prosenttia suomalaisista ja aloitettujen hedelmöityshoitojen määrä on pysynyt melko samanlaisena useita vuosia, noin 10 000 hoitoa vuodessa, joista syntyy n. 2500 lasta. Lisääntyvä osa hoidoista tehdään pakastetuilla alkioilla. Julkinen terveydenhuolto korvaa hedelmöityshoidon ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta suureen lapsilukuun tarvitaan omaa rahaa niin paljon, että voidaan joutua kerjuulle lapsenlapsia toivovien omien vanhempien luokse. Tulevien isovanhempien varallisuudesta ja toiveista sitten riippuu se, kuka voi lapsia saada tai edes yrittää sitä.

On pidettävä huolta siitä, että naiset voivat halutessaan saada lapsia riittävän nuorina

Thomas Adams totesi jo yli 400 vuotta sitten, että ’on parempi ehkäistä tauti kuin parantaa se, koska se säästää sairastamisen vaivoilta’. Sitä voi hyvin soveltaa lisääntymisterveyteenkin. Miten siis voisimme ehkäistä hedelmättömyyttä, että olisi edes biologiset mahdollisuudet saada lapsia, kun niitä toivotaan? On pidettävä huolta siitä, että naiset voivat halutessaan saada lapsia riittävän nuorina. Siinä sosioekonomiset ja psykososiaaliset kysymykset ovat päällimmäisinä. Ne koskevat niin miehiä kuin naisia. Entä miten voimme pitää huolta siitä, että miesten siemenneste pysyy hedelmöityskykyisenä? Tähän kysymykseen on vielä vähemmän vastauksia. Siemennesteen laatu määräytyy sikiö- ja lapsuusaikana ja tiedämme altisteita, kuten raskaudenaikainen tupakka-altistus, jotka heikentävät sitä.

Ympäristön kemikaalien vaikutuksia tutkitaan

Epäselvää on, mikä merkitys on kymmenillä tuhansilla uusilla kemikaaleilla, jotka on tuotu markkinoille viime vuosikymmeninä. Koe-eläintutkimuksista tietoa kertyy, mutta epidemiologisia ihmistutkimuksia on edelleen aivan liian vähän.

Jorma Toppari, LT
Fysiologian professori, ylilääkäri
Turun yliopisto
Lasten ja nuorten klinikka

Kuva : Mummotaidetta by Helena Kääriäinen

Mikä tuo ja vie toivoa?

Nuorten Agenda2030 -ryhmän puheenjohtajat Sofia Salonen ja Laura Hildén kertovat blogissaan toivosta ja tulevaisuudesta.  2017 perustettu ryhmä muistuttaa, että ainoa oikea tapa rakentaa tulevaisuutta on sellainen, joka huomioi kestävyyskysymykset laajasti. Laura ja Sofia ovat puhujina Aktivistimummojen ja Duodecimin yhteisessä keskustelutilaisuudessa 14.9., jossa luodataan keinoja parantaa terveyttä ja ympäristöä samaan aikaan.

Toivo ja tulevaisuus ovat tiiviisti toisiinsa sidottu pari. Toivoa voi olla vain, jos mielessä on kuva paremmasta tulevaisuudesta, ja tulevaisuus on päämäärä jonka rakentamisessa toivo on tärkeä työkalu. Ilman toivoa paremmasta ihminenkään olisi tuskin keksinyt puhelinta tai kirjoittanut kirjoja - ilman toivoa paranemisesta modernia lääketiedettä tuskin olisi olemassa.

Toivo kiinnostaa ihmisiä edelleen jatkuvasti. Sen takia tehdään mittauksia ja kyselyitä siitä mitä kukin sukupolvi ajattelee tulevaisuudestaan, ja kuinka toiveikkaasti etenkin nuoret suhtautuvat tulevaisuuteensa. 

Ilmastonmuutoksella on merkittävä rooli tulevaisuuden epävarmuuden kannalta.

Viime vuosien kuuma aihe on ollut kysymys siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa nuorten ajatuksiin tulevaisuudesta ja toivosta. Ilmastonmuutoksella on merkittävä rooli tulevaisuuden epävarmuuden kannalta. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on omiaan uhkaamaan ihmisten terveyttä niin ruokaturvan kuin uusien ja laajemmalle levittyvien sairauksien kuin loistenkin kautta, puhumattakaan äärimmäisistä sääolosuhteista tai henkiseen terveyteen liittyvistä aspekteista, kuten ilmastoahdistuksesta ja ilmastopakolaisuuden aiheuttamista traumoista. Jos ilmasto lämpenee liikaa, käynnistyy ketjureaktio, jonka seuraukset ja niiden mittakaava ovat vielä hämärän peitossa. 

Vähättely ja välinpitämättömyys tuhoaa toivoa. 

On kuitenkin tärkeä muistaa, että ilmastonmuutos on vain yksi seikka vaikuttamassa nuorten tulevaisuudenkuviin. Meistä monet ovat kasvaneet keskellä historiallisia talouskriisejä ja pandemioita, seuraten vierestä ekokatastrofeja niin Suomessa kuin ulkomailla. Tunne siitä, että kerta toisensa jälkeen on yksinkertaisesti voimaton tekemään mitään niin monille asioille, joilla on suuri negatiivinen vaikutus omaan elämään ja tulevaisuuteen, on omiaan nakertamaan toivoa paremmasta. Massaliikkeet kuten ilmastolakot ja mielenosoitukset, vaatimukset kestävämmästä politiikasta ja nuorten ilmastoahdistus ovat merkkejä, jotka tulee ottaa vakavasti. Toivo ja tulevaisuususko vaativat tekoja. Ne vaativat mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa, tunnetta osallisuudesta ja siitä, että huolet tulevat kuulluksi ja niihin reagoidaan. Vähättely ja välinpitämättömyys tuhoaa toivoa. 

 Ainoa oikea tapa rakentaa tulevaisuutta on sellainen, joka huomioi kestävyyskysymykset laajasti.

 Ainoa oikea tapa rakentaa tulevaisuutta on sellainen, joka huomioi kestävyyskysymykset laajasti.  Tämä vaatii, että näemme metsän puilta ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymisen sijaan alamme kohdella kestävää kehitystä, ilmastonmuutosta ja muita aiheita kokonaisvaltaisesti. Terveys on olennainen osa tätä kokonaisuutta. Terveys ja turvallisuus ovat ihmisoikeuskysymyksiä - jokaisella tulee olla niihin oikeus.  Vaikka yksittäiset teot ja päätökset saattavat herätellä yksittäisiä toivon kipinöitä, nämä kipinät sammuvat, mikäli kokonaisvaltaisia ratkaisuja ei saada aikaiseksi.

Sofia Savonen & Laura Hildén
Nuorten Agenda2030-ryhmän puheenjohtajat

Nuorten Agenda2030-ryhmällä on kaksi tavoitetta: edistää kestävän kehityksen tietoisuuden lisääntymistä ja tavoitteiden toteutumista eri puolilla Suomea sekä osallistua kansalliseen keskusteluun kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi Suomessa ja globaalisti, erityisesti osana Suomen kestävän kehityksen toimikunnan työtä.

Mummot ja lääkärit terveyden, ilmaston ja ympäristön asialla

Aktivistimummo ja lääkäri Helena Kääriäinen kertoo blogissaan, mitä yhteistä on terveydellä ja ilmastonmuutoksella. Hän listaa keinoja suojella terveyttä ja ilmastoa yhtä aikaa. Lisää aiheesta Aktivistimummojen ja lääkäriseura Duodecimin yhteisessä keskustelutilaisuudessa 14.9. klo 17 Oodissa. Tilaisuutta voi seurata myös webinaarina. Ilmottautumislinkki tässä.

Mummovaiheeseen tullessa terveys alkaa yhä enemmän kiinnostaa. Sen tärkeydestä muistuttavat vähintäänkin päivittäiset kolotukset ja osaa mummoista vuodet ovat jo kuormittaneet erilaisilla sairauksilla. Myös lasten ja lastenlasten terveys huolettaa: voiko tässä kummallisessa maailmassa säilyä terveenä ihan vanhuuteen asti?

Ympäristö vaikuttaa terveyteemme joka päivä, hyvässä ja pahassa. Liikkuminen Suomen puhtaassa luonnossa kohentaa mielialan lisäksi kuntoa ja terveyttäkin; esimerkiksi metsässä liikkuminen alentaa tutkimusten mukaan verenpainetta ja vähentää allergioita. Uiminen meressä ja järvissä on loistavaa kuntoilua, joka ei kuormita kuluneitakaan polvia. Ja metsissämme kasvaa jokamummonoikeudella poimittavissa olevia marja- ja sieniaarteita terveyttä tukemaan.

Terveyttä on etsitty muistakin ympäristöistä. Etelän aurinkolomat ehkä tuovat valollaan hyvää oloa talvikuukausina, mutta olemme jo oppineet, että aurinko on ilmakehän muuttuessa tullut aikaisempaa aggressiivisemmaksi ja aurinkoa ei tulisi ”ottaa” vaan varoa.

Mutta mutta… Kun kaupunkilainen suuntaa metsäkävelylle, joutuu hän kulkemaan pakokaasujen ja pienhiukkasten lävitse. Kun meri lopulta lämpenee mummoa helliväksi, ovat levälautat rantautuneet uimalaiturin viereen. Pörriäiskato tai kuumat ja kuivat kesät saattavat olla uhkaamassa metsiemme aarteita. Ja etelän lomat voivat karata tavoittamattomiin, jos lentämistä suosiva vinoutunut verotus korjataan.

Duodecim ja Aktivistimummot Oodissa ja verkossa

Muuttuva ilmasto, ympäristön muutokset ja terveyden edistäminen ovat Duodecimin ja Aktivistimummojen yhteisen keskustelutilaisuuden teemoja 14. syyskuuta.

Luennoilla ja keskustelussa etsitään erityisesti konkreettisia keinoja, joilla tavallinen lääkäri tai tavallinen mummo voisi osaltaan vaikuttaa terveyttä edistävästi ja haitallisia ympäristömuutoksia jarruttaen. Kaupunkilaismummona näen autoilun vähentämisen todella tärkeänä. Kun mummo kävelee ja pyöräilee tai pukee maskin naamalleen ja kiipeää bussiin, saa hän aina enemmän liikuntaa kuin jos hän olisi ajanut autollaan ovelta ovelle. Näin liikenteessä on yksi auto vähemmän. Ja jos mummo kotoa lähtiessään on hissin asemesta käyttänyt portaita, on hän saanut lisäksi ilmaisen steppijumpan ja, ihan hiukan, säästänyt sähköä. Toki on mummoja, joilta kaikki tämä ei terveyssyistä enää suju, mutta me muut voisimme kohentaa terveyttämme esimerkiksi näillä keinoilla. 

Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen esitti Helsingin Sanomissa muutama kuukausi sitten syvän huolensa ilmastosta ja ympäristöstä.  ”On lohdutonta, miten huonosti rakasta luontoa kohdellaan. Nyt on viimeinen hetki korjata tilannetta. Kohta on liian myöhäistä.” Terveyden edistämisen keinoista hän on tuonut vahvasti esiin kulttuurin merkityksen: kirjat, teatteri tai konsertit kuormittavat luontoa vain vähän esimerkiksi matkailuun verrattuna ja tuovat tutkitusti terveyshyötyä.

”On lohdutonta, miten huonosti rakasta luontoa kohdellaan. Nyt on viimeinen hetki korjata tilannetta. Kohta on liian myöhäistä.” Risto Pelkonen, arkkiatri

Keskustelutilaisuudessa kuulemme kaikkien puheenvuoron pitäjien, vanhojen ja nuorten, keinoja yhdistää terveyden edistäminen ilmaston ja ympäristön kohentamiseen. Vaikutukset voivat olla käänteentekeviä yhden ihmisen terveydelle ja vaikka ne globaalisti ajatellen kuulostavat pieniltä, summautuu niistä ja koko muuttuneesta asenteestamme merkittäviä asioita. 

Tulkaa siis kaikki mummot kuuntelemaan tätä keskustelua Oodissa tai webinaarina; jälkipuheita Facebookissa riittää varmaan pitkälle syksyyn. Mukaan joko paikan päälle tai webinaariin voi ilmoittautua tästä linkistä.

Helena Kääriäinen

Helena Kääriäinen on eläkkeellä oleva perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri, THL:n tutkimusprofessori ja Aktivistimummot-liikkeen perustajajäseniä.

 Tämä blogi on julkaistu myös Duodecimin sivuilla.  

Aktivistimummo ilman omia lapsia

Sinikka Lindewall-Rusama osallistuu innokkaasti keskusteluihin Aktivistimummot-facebook-sivuilla. Aktivistimummona hän haluaa toimia sekä läheisten että kaikkien lastenlasten tulevaisuuden puolesta, vaikka omia lapsia ei olekaan siunaantunut. Sinikka kertoo blogissa omasta mummoudestaan.

Kaikki lapset ovat olleet minulle elämän ilo, valo, toivo ja suuri rakkaus.

Seurasin Aktivistimummojen toimintaa muutaman kuukauden ja haikailin mukaan ryhmään, mutta en tohtinut. Tutun aktivistimummon kannustamana sitten liityin aktivistimummoihin, vaikka minulla ei valitettavasti omia lapsia ole, eikä siten tietenkään lapsenlapsiakaan. Aikanaan lapsettomuus oli minulle suuri pettymys ja murhe. Katkeroitua en sen myötä kuitenkaan halunnut, vaan päätin "omia" sisarusteni lapset ja lapsenlapset myös itselleni, toki heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa täydellä suostumuksella.

Aikanaan lapsettomuus oli minulle suuri pettymys ja murhe.

Näitä läheisiä, nyt jo nuoria ihmisiä, minulla on viisi: kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Olen saanut olla mukana jokaisen elämänmatkalla aivan vauvasta asti. Olen tehnyt paljon työtä, että olen pystynyt pitämään heihin kuhunkin yhteyttä ja välimme läheisinä ja lämpiminä, vaikka toisinaan olen ollut heistä fyysisesti etäällä. Olen saanut olla kutakin hoitamassa, tukemassa, kannustamassa, olla mukana iloissa ja murheissa. Se on suuri rikkaus.

Olen saanut olla "mummo" ainakin omasta mielestäni sanan varsinaisessa merkityksessä. Tällä hetkellä vanhin "lapsenlapsistani", nuori nainen opiskelee energiateknologiaa ja aloittelee kandityötään. Toiseksi vanhimmalla pojalla oli eilen Reserviupseerikoulussa kurssijuhla. Yksi nuorukainen on juuri muuttanut omaan kotiin kissansa kanssa ja etsii vielä omaa tietään tulevaisuuteen tarviten läheisten kannustusta ja elämänuskon luomista. Teinineitonen täyttää pian 14 vuotta ja pohtii aikuiseksi kasvamiseen liittyviä asioita ja 11-vuotias nuorimmainen elelee vilkasta pojanviikarin elämää, jossa kaveripiiri on nyt se tärkein maailman napa.

Olen saanut osallistua lähipiirin nuorten kasvamiseen ja kasvatukseen.

Kaikilla näillä nuorilla on ollut omat murheensa ja kasvukipunsa ja tietysti ilonsa, joita on ollut hyvä jakaa heidän kanssaan. Varamummon tuki on monessa ollut tarpeen ja tuonut helpotusta pohdintoihin. Kaikessa pyrin heitä omien kykyjeni mukaan kannustamaan kiittämällä ja myönteisesti. Olen saanut osallistua nuorten kasvamiseen ja kasvatukseen, tietysti heidän vanhempiensa linjaa noudattaen. Uskon, että minulla on edessäni monia elämää täynnä olevia hetkiä ja osallisuutta näiden "lastenlasten" kanssa. Sen lisäksi, että minulla on nämä viisi nuorta lähelläni, iloitsen ja elän mahdollisuuksien mukaan sukulaisten ja ystävien lasten ja lastenlasten matkassa mukana. Jokainen lapsi, jonka kohtaan täyttää mieleni ja sieluni iloisilla ajatuksilla ja toiveikkuudella. Haluan heille kaikille hyvän elämän ja tulevaisuuden ja pyrin omalta osaltani siihen, että jätämme jälkipolville elinkelpoisen maapallon.

Pyrin omalta osaltani siihen, että jätämme jälkipolville elinkelpoisen maapallon.

Aktivistimummoissa mukana ollen kartutan tietojani, koska ryhmään kuuluu viisaita ihmisiä, joilta kaiken aikaa opin uusia asioita. Tiedon lisääntyminen, viisaus ja muiden kokemukset kehittävät minua toimimaan omassa elämässäni entistä vastuullisemmin myös kaikkien rakkaitten lasten ja nuorten eduksi.

Omien kokemusten perusteella kannustan myös lapsettomia mummoja mukaan Aktivistimummoihin. Mukanaolo on kiinnostavaa ja tarpeellisia sekä itselleni että kaikille lapsenlapsille.

Sinikka Lindewall-Rusama

Ilmastokriisi on kohdattava - yhdessä

Greta Thunberg on innostanut maailman nuorison mukaan ilmastotyöhön. Sinnikyydellään sekä tutkimukseen ja faktaan tukeutuvilla viesteillään hän on saanut myös päättäjien huomion. Me Aktivistimummot allekirjoitimme Greta Thunbergin ja kumppaneiden avoimen kirjeen globaaleille ja EU-päättäjille. Onhan asiamme yhteinen. Kuukauden blogissa aktivistimummo Anu Harkki tekee yhteenvedon Gretan kirjeestä pohtii eri ikäluokkien vaikutuskeinoja ilmastokriisin uhkan alla.

Greta Thunberg aloitti kirjeensä vetoavalla lauseella:
”Emme voi enää teeskennellä, että pystymme ratkaisemaan ilmasto- ja ekologisen -kriisin, jos emme kohtele sitä kriisinä.”

Greta kirjoittaa vahvan tunteellisesti tässäkin kirjeessä, mutta hänen vihansa tuntuu oikeutetulta.  Hän on nuori, niin nuori, että kun hän on mummo saattaa merien pinta olla jopa kymmenen metriä korkeammalla kuin nyt.  Aavikoituminen on edennyt, ruoantuotannolle soveltuva maa-ala merkittävästi pienempi ja sekä maa-, että merieläinten sukupuuttoaalto on edennyt luonnontilaisen pinta-alan vähentyessä ja elinolosuhteiden huonontuessa.  On vaikea nähdä kuinka yhteiskunnat ja demokratia selviävät muuttuneissa olosuhteissa.

On oikein ja rohkeaa taistella tällaisen tulevaisuuden estämiseksi.  Gretan saavutukset ovat eittämättä merkittävät.  Hän on päässyt viemään viestiänsä Davosiin, YK:n yleiskokoukseen ja monelle muulle areenalle, jossa kuulijat ovat hämmästellen seuranneet nuoren puhetta.  Hän on myös saanut liikkeelle miljoonat nuoret ympäri maailmaa osoittamaan mieltään ilmaston puolesta.  Tällä on varmasti ollut vaikutusta.  Greta ja nuoret ovat saaneet näkyvyyttä ja näkyvyys on herättänyt keskusteluja ja parhaimmillaan se on vaikuttanut päätöksien sisältöön tai nopeuttanut päätöksiä, jotka koskevat eri maiden päästövähennys- ja ilmastoratkaisuja.

On hyvä, että kansalaistoiminnalla tuodaan ongelmia esiin ja vaaditaan päättäjiä etenemään.  

Olemme kaikki olleet liian hitaita, liian haluttomia muutokseen ja myöntämään ilmastokriisin vakavuuden.  Olemme kuvitelleet, että nyt tuntemamme maailma voisi jatkua saman kaltaisena, mutta niin ei ole.  Greta Thunberg on oikeassa siinä, että lähes kaiken täytyy muuttua.  

Me Aktivistimummot uskomme myös tutkijoiden esittämiin faktoihin ja siksi on helppo olla samaa mieltä tämän kirjeen esiintuomista faktoista.. Mutta on hyvä muistaa, että ilmastokriisin ratkaisujen luominen ei ole helppoa.  Energian kulutus, ruoan tuotanto, materiaalien käyttö ja tuotanto ja työllisyys ja ihmisten toimeentulo ovat kaikki osana toimintaverkostoa, jossa ne ovat monin tavoin keskinäisriippuvaisia. Nopeat, yksinkertaiselta tuntuvat päätökset, kuten fossiilisen energian tuotannon lopettaminen heti ei ole mahdollista ennen kuin uusiutuvan energian lähteisiin on investoitu riittävästi ja joka puolella niin, että kaikkialla yhteiskunnat säilyttävät toimintakykynsä.  Siirtymäaikana ovat myös investoinnit fossiiliseen energiaan joskus välttämättömiä.  Tästä hyvä esimerkki on Fortumin ostaman Uniperin Datteln´in hiilivoimala, johon investoitiin, jotta saastuttavampia ja tehottomampia vanhoja hiilivoimaloita voidaan sulkea.

Kuten Gretakin kirjeessä tuo esiin, ratkaisujen tulee pohjata tutkittuun tietoon, tieteeseen.  Ratkaisujen tulee olla myös oikeudenmukaisia, kansalaisten tulee olla yhdenvertaisia muutosten toteutuksessa.

Kirjeessä mainitaan myös COVID-19 pandemia ja kuinka monet valtioiden päättäjät toimivat yhteisen hyvän puolesta taistelussa taudin nujertamiseksi.  On ollutkin merkillistä seurata, kuinka valtavia rahamääriä tämän kriisin hoitamiseen on löytynyt.  

 On ollut merkillistä seurata, kuinka valtavia rahamääriä koronakriisin hoitamiseen on löytynyt.

Muutamassa kuukaudessa EU näyttää panostavan lähes tuhat miljardia pandemian vaurioiden hoitoon. Hyvä niin, mutta tämä myös paljastaa, että ilmastonmuutosta ei vieläkään nähdä kriisinä, potentiaalisena katastrofina.  Nuo sadat miljardit, joita nyt löytyy lähes joka nurkasta, olisivat olleet todella tarpeen esimerkiksi uusiutuvan energian investoinneissa, metsien suojelussa, merten suojelussa, materiaalien kierrätyksen tehostamisessa ja liikenteen uudistamisessa päästöttömäksi.  Ja jos näitä investointeja olisi tehty vuosia aiemmin, kymmenen vuotta aiemmin, tilanteemme ei näyttäisi niin uhkaavalta.

Greta on tässäkin huomiossa oikeassa.  Voimakkaat ja nopeat päätökset COVID-pandemian hoitamiseksi ja taloudellisten seurausten vähentämiseksi kertovat, että päättäjämme eivät vieläkään tiedosta ilmastonmuutoksen uhkaavan ihmiskuntaa ennennäkemättömällä tavalla, monin verroin viruspandemiaa vakavammin.  Tämä saa miettimään puuttuuko päättäjiltä tietoa, poliittista rohkeutta vai onko vain helpompi sivuuttaa liian vaikeat asiat? 

Päättäjämme eivät vieläkään tiedosta ilmastonmuutoksen uhkaavan ihmiskuntaa ennennäkemättömällä tavalla.

Meillä kotimaassa näyttää siltä, että konsensuksen löytäminen eri puolueiden kesken näyttää etenevän ja nyt ei enää yksikään puolue kiistä ilmastonmuutosta ja ihmisen vaikutusta siihen, mutta sen myöntäminen, että pienen viisi miljoonaisen kansankin tulisi leikata päästöjään on vielä osalle politiikan toimijoista vaikeaa.  

Jos tulevaisuudessa, toivottavasti mahdollisimman pian, yhteisesti myönnämme, että meidän on toimittava kaikilla areenoilla, vaikein muutoksista lienee käsityksemme toimivasta talousjärjestelmästä.  Nyt näyttää siltä, että riittävät ratkaisut eivät löydy pelkästään teknologisen kehityksen avulla.  Tarvitaan uudenlaista yhteiskuntaa, uudenlaista arvomaailmaa, jossa ainoa arvon määrittäjä ei ole valuutta.

Nykyiset valtioiden päästövähennystavoitteet toteutettuina johtaisivat ilmaston lämpenemiseen 3-4 °C.  Seuraukset olisivat varsin kohtalokkaat ihmiskunnalle ja onkin selvää, että Pariisin sopimuksen tavoitteet ovat aivan liian vähäiset ja tavoitteiden aikaikkunaa tulee lyhentää.  Tämäkin huomio Gretan kirjeessä pohjaa tutkittuun tietoon.  Gretan toiminta on ansiokasta.  Nuoren ihmisen vahvasti tunnepitoiset, tuskaisetkin puheet ovat vetoavia vähintään jokaiselle lasten vanhemmalle ja isovanhemmalle.

Me Aktivistimummot etsimme sellaista keinoa herätellä toimijoita ja keskustella ilmastokriisistä, joka johtaa laajaan faktojen tunnistamiseen, yhteiseen ymmärrykseen ja konsensukseen ja päätöksiin toimia.  Se saa voimansa tutkitusta tiedosta, tieteestä ja se vaikuttaa ihmisiin argumentoinnilla, joka ei etsi syyllisiä vaan hakee yhteistä hyvää, yhdessä.  Tämä on tie, jota aktivistimummot pyrkivät kulkemaan, yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat maailman lapsille hyvän tulevaisuuden.

Olemmeko me Aktivistimummot sanoilla linjoilla Gretan ja muiden nuorten ympäristöaktivistien kanssa? Kyllä!

Elämänkokemuksemme ohjaamina haluamme, nuorten ehdottoman viestin rinnalla korostaa jokaisen kansalaisen osallistumista talkoisiin kohtuullistamalla elämäntapojaan ja ohjaamalla niitä ympäristöä kunnioittavaan suuntaan. Uskomme että kohtuullisuuden hyveen korostaminen hiljentää mahdollisia muutoksen vastustajia ja antaa meille kaikille toivoa.

Anu Harkki 
Climate Reality Leader, FT
Aktivistimummo

Resilienssin aika

Tunnustan, että joku aika sitten googlasin sanan resilienssi merkityksen, kun huomasin, että siitä alettiin enenevästi kirjoittaa niin mielen, työelämän kuin luonnonkin hyvinvointia käsittelevissä jutuissa, enkä ihan ollut selvillä sanan koko sisällöstä.

Resilienssi on selviytymiskykyä muuttuvissa tilanteissa

Tykkäsin kovasti tavasta, jolla Riikka Suominen Vihreässä langan artikkelissaan asiaa pohjusti:

Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Taidosta on viime vuosina puhuttu entistä enemmän. Resilienssi on pinnalla, koska ihmisiltä odotetaan työelämässä sietokykyä ja vahvuutta. Myös ilmastonmuutos lisää todennäköisesti arkielämän vastoinkäymisiä: sähkökatkoja ja äärisäitä.

Resilienssin merkitys tuli esiin, kun 90-luvulla tutkittiin, miksi osa Lontoon slummien lapsista selviytyi  kovista oloista huolimatta. Tutkimus osoitti, että selviämiseen vaikuttaa kolme asiaa:  ihmisen oma harjoittelu, yhteisön toiminta ympärillä ja koko yhteiskunnan rakenteet.

Ilmastonmuutos ja resilienssi

Nyt koronan aikana on koeteltu paitsi yksilöiden, myös yhteiskunnan resilienssiä. Yhteiskunnan resilienssin sanotaankin näkyvän parhaiten kriiseissä.  Korona loi uskoa siihen, että sekä yksilö että yhteiskunta voivat tehdä nopeitakin muutoksia toimintatavoissaan, kun on pakko. Koronan luoma pakko ymmärrettiin. Nyt käydään paljon keskustelua siitä, miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä.

Miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä?

Hyvän kysymyksen aiheesta esitti Hesarissa Valtteri Parikka:  Miksi koronavirusta vastaan taisteltiin, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on vain hössötystä ja piiperrystä? Hänen omaan vastaukseensa on helppo yhtyä: ”Ehkä juuri nyt etenevä pandemia on helpompi hahmottaa kuin vähitellen tapahtuva ilmastonmuutos.”

Jotta yhä suurempi joukko hahmottaa että ilmastonmuutos on iso  kriisi, tarvitaan yhä enemmän paitsi tietoa, myös monia, erilaisia asiaa eteenpäin vieviä voimia. Näin yhteiskuntaan saadaan ilmapiiri ja rakenteet, jotka tukevat muutoksia, joita nyt on pakko tehdä.
Nyt tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät, että muutoksissa ei kyse ole elämän kurjistumisesta vaan siitä, että muutoksin mahdollistamme hyvää elämää sekä nykyisille että tuleville sukupolville.  Ilman muutoksia sitä hyvää elämää ei ole luvassa. Hienoa, että nuoret ovat aktiivisia. Olisi järjenvastaista, jos tätä isoa kriisiä eivät olisi ratkaisemassa myös suuret ikäluokat elämänkokemuksineen.

Aktivistimummot ja resilienssi

Resilienssin on todettu kasvavan iän myötä. Elämänkokemus auttaa käsitelemään myös vaikeita tunteita ja tilanteita. Ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi kasvavat iän myötä. (Lue lisää Mieli-lehden artikkelista)

Kun loimme Aktivistimummot-liikkeen manifestiä, emme käyttäneet sanaa resilienssi, vaikka sitähän siinä tarvitaan, mummoviisaudessakin. Haluamme luoda maailmaa, jossa yksilöt ovat valmiista muuttumaan käytöstapojaan ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat kestävää elämää suosiviksi. Manifestissämme sanotaan:

Rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, jossa kohtuus säätelee  elämänlaatua, oikeudenmukaisuuden merkitys ymmärretään ja empatia on perusarvo.

Ilahduin lukiessani ympäristöetiikasta väitelleen Suvielise Nurmen haastattelua.

”Mahdollisuus valita oikea ja hyvä silloinkin, kun se on vastoin omaa etua ja vaistoja, erottaa ihmisen muista lajeista. Moraali on ihmisen taito suojella hyvää elämää.”

Vaikka sanat moraali, empatia ja toivo, saattavat tuntua yleviltä sanoilta, ne ovat juuri niitä asioita, joita tarvitaan muuttumiskyvyn ja -halun (eli resilienssin) rinnalla, jotta voimme varmistaa tulevaisuuden hyvän elämän.

Empatia on ihmisen taito suojella hyvää elämää.  Monia asioita voidaan korvata tekoälyllä. Emptiaa ei voi. Muun muassa siksi mummot ovat olemassa.

Teksti:
Seija Kurunmäki, Ruokavaikuttaja
Aktivistimummojen perustajamummo

Kuva: Kati Pankka