PARASTA PÄÄLLE ti 14.11.

Tiesitkö, että tekstiili- ja muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala? Iso osa vaatteiden ilmasto-ongelmista olisi ratkaistavissa paremmilla valinnoilla.

Aktivistimummot kutsuvat keskustelemaan vastuullisista vaatevalinnoista PARASTA PÄÄLLE -tilaisuuteen tiistaina 14.11. klo 16–18.
Paikka Helsingin Kampin Eurooppa-sali (Malminkatu 16).

Puhumme siitä,

• miksi ja milloin vaate on ongelma?

• kuinka voimme vaikuttaa valinnoillamme?

• miten pukeutuisimme ilmaston kannalta paremmin?

• voiko vastuullinen olla muodikasta ja mukavaa?

Aktivistimummo Reetta Meriläisen vetämässä ylisukupolvisessa paneelissa pohdimme, mikä ohjaa vaatevalintojamme ja mitä ovat ilmaston kannalta parhaat valinnat. Puhujina tietokirjailija Aku Varamäki, tekstiilitaiteilja, emerita professori Helena Hyvönen ja toimitusjohtaja Timo Huhtamäki (Secondhand Emmy.fi). Paneelissa myös mm. toimittaja Laura Pörsti ja ilmastolääkäri Helena Kääriäinen.

Keskustelussa somessa voit käyttää tunnusta #ParastaPäälle
Katso myös aiheeseen liittyvä visa: Testaa tietosi vaatteiden vastuullisuudesta

TERVETULOA KUULEMAAN JA KESKUSTELEMAAN!

Aktivistimummojen lahjatoive: Lahjoitus mummonmetsään

Jos haluat muistaa neljä vuotta täyttävää Aktivistimummot-liikettä ja pidät luontoa ja lastenlasten tulevaisuutta arvossa, lahjoita Luonnonperintösäätiön Mummonmetsään. 

Nyt puhutaan metsien suojelusta. Suojelu on yksi tärkeimmistä toimista luontokadon pysäyttämiseksi. Monet järjestöt tekevät työtä metsien arvon ymmärryksen lisäämiseksi. Lue lisää (greenpeace.org)
Myös me Aktivistimummot kannamme kortemme kekoon.  Aktivistimummot on nyt noin 10 000 hengen joukko, joka on huolestunut luonnon ja maailman lastenlasten tulevaisuudesta, mutta haluaa luoda teoillaan toivoa.

Muutama vuosi sitten loimme yhteiskampanjan Luonnonperintösäätiön kanssa. Tavoitteena on kerätä varoja nimikoituun, suojeltuun noin 10 hehtaarin ikimetsäpalstaan, Mummonmetsään. Nyt on koossa noin 27000 euroa. Sillä rahalla saamme suojeluun reilun viiden hehtaarin palstan.

Summa on syntynyt siitä, että moni mummo ja muutkin luonnon ystävät ovat lahjakrääsän sijaan sijoittaneet rahasumman Luonnonperintösäätiön keräykseen. Kiitos kaikille lahjoittajille!

Lahjoitus Luonnonperintösäätiön mummonmetsään sopii niin synttärilahjaksi, ylioppilaslahjaksi kuin kuin ammattiin valmistuvillekin. Se on mieluisa lahja myös isänpäivänä ja äiienpäivänä sekä jouluna. Se on hyvä lahja kaikenikäisille. 

Aktivistimummojen syntymisestä on nyt neljä vuotta (23.10.2023). Joka vuosi meillä on sama toive. Jos haluat muistaa meitä, konkreettinen tapa vaikuttaa on lahjoittaa roponen (5, 10, 15, 20 € tai minkä summan haluat) Mummonmetsään. Lahjoittaminen on helppoa. 

Lue lisää Luonnonperintösäätiön kampanjat-sivuilta.

KIITOS!

Lisätietoja

Luonnonperintösäätiö

info@luonnonperintosaatio.fi

Aktivistimummot

Seija Kurunmäki puh. 0400-460894

Seija.kurunmaki@kuule.fi

Aktivistimummot-liikkeen alkutaival kuvattu Pöytä puhtaaksi -kirjassa

Aktivistimummot Marja Kytömäki ja Eeva-Riitta Piispanen ovat kirjoittaneet kirjan nimeltä Pöytä puhtaaksi (Kustantamo ETC, 2023).  Kirja on esimerkki siitä, mitä ”hyvää” koko maailman pysäyttänyt korona sai aikaan. Kirja koostuu eläköityneiden entisen työkavereiden kirjeenvaihdosta, joka käytiin koronasulun aikana. Kirja kertoo myös Aktivistimummot-liikkeen syntyajoista vuosina 2019-2020.  Kirjan luettuaan lukija huomaa, miten paljon yhteiskunnassamme on edelleen ikään liittyviä vanhentuneita asenteita. Kirjan kirjoittajat vaativat yhteiskuntaan ikäymmärrystä. 

Lähes parikymmentä vuotta työparina toimineet sanankäytön ammattilaiset olivat suunnitelleet eläkepäiviensä aluksi tapaamisia museoissa, elokuvissa, muissa kulttuuririennoissa ja kaupungin parhaissa kahviloissa. Koronapandemia levisi nopeasti koko maailmaan ja kaikki edellä mainitut sulkivat ovensa. Tapaamiset vaihtuivat kirjeenvaihdoksi, josta lopulta tuli lähes kahden vuoden mittainen ratkaisu yhteydenpitoon ja keskinäisen eläkevalmennuksen mentorisuhde. Kahviloita kirjoittajat pääsivät testaamaan kaksi vuotta aiottua myöhemmin.

Koronapandemia vaikutti myös Aktivistimummot-liikkeen alkutaipaleeseen, vaikka se pystyikin toimimaan verkossa ja Facebookissa. Eeva-Riitta Piispanen on yksi Aktivistimummot-liikkeen perustajista ja Marja Kytömäki liikkeen varhainen jäsen. Aktivistimummojen synty on kuvattu Pöytä puhtaaksi -kirjassa ja aktivistimummouden arvot toivo ja kohtuus ovat vahvasti läsnä monissa kirjan luvuissa.

Samoin kuin Aktivistimummot, kirja Pöytä puhtaaksi muuttaa käsitystä myöhemmästä aikuisiästä. Kirjoittajat viittaavat useisiin tutkimuksiin, jotka todistavat käsityksen vanhuudesta vanhentuneeksi. Aktivistimummot, joka nykyään on noin 10 tuhannen henkilön kansanliike, rikkovat toiminnallaan vanhentuneiden asenteiden rajoja. Myöskään Pöytä puhtaaksi -kirjan tekijät eivät ole valmiita asettumaan vanhusrooleihin, joita entistä toimintakykyisemmille ja vireämmille eläkeläisille tarjotaan. He vaativat yhteiskuntaan ikäymmärrystä. 

Kytömäki ja Piispanen ovat koonneet kymmenkunta sivua käsittävän luettelon lähteistä, joita ovat kirjoittaessaan käyttäneet ja joihin kirjassaan viittaavat. Pöytä puhtaaksi koostuu 34 kirjeestä, jotka Kytömäki ja Piispanen vuoroin lähettivät toisilleen alkaen 17.6.2020 ja päättyen 10.2.2022. Viimeisen kirjeen jälkeen maailma muuttui jälleen järkyttävällä tavalla. Venäjän hyökkäys Ukrainaan antoi uuden merkityksen vuoden 2021 toukokuisen kirjeen yhdelle lauseelle "kun virusta pakenet, karhu tulee vastaan". Sota Euroopassa energiakriiseineen vaikutti myös Aktivistimummot-liikkeen toiminnan painopisteisiin.

Kirja on nyt saatavilla kirjakaupoista ja kirjastoista.
Kirjan julkistamistilaisuus Helsingissä 4.10. klo 17.

Lisätietoja:

www.aktivistimummot.fi
Seija Kurunmäki, 0400-460894 (Aktivistimummojen yhteyshenkilö)
Eeva-Riitta Piispanen 0400-478016 (Pöytä puhaaksi -kirjan toinen kirjoittaja)

Kuva: Vesku Lanki

Kuvassa vas: Eeva-Riitta Piispanen, oik: Marja Kytömäki.

Järvivesien uudistuminen

Aktivistimummojen kesän 2023 #rantakuntoon-kampanja huipentuu tähän kymmenteen blogiin, jossa emeritusprofessorit Timo Huttula ja Matti Leppäranta kertovat kansanomaisesti järvien vesien uudistumisesta. He antavat blogissa neuvoja miten jokainen voi seurata “oman järvensä” vedenkorkeutta vuosien varrella. Rantakuntoon -kampanjassa on tehty yhteistyötä Suomen Vesistösäätiön kanssa. Kuva Suomen ympäristökeskus.

Vesi on hallitseva osa järvialueiden asukkaiden ja mökkiläisten luontoympäristöä. Vesimaisema elää sään ja valon vaihteluissa, ja järven vesi myös vaihtuu jatkuvasti osana veden suurta kiertoa. Järvialueilla seurataan tiiviisti veden kulkua, laatua ja vedenpinnan korkeutta, sillä ne vaikuttavat monin tavoin oman rannan tilaan ja käytännön elämään. Järven pinnankorkeuden vuotuinen kulku on säännöllistä, mutta poikkeavat sääolot voivat tuoda siihen yllätyksiä.

Vesi käy maapallolla ikuista kiertokulkua

Vesi käy maapallolla ikuista kiertokulkua. Sitä haihtuu maapallon pinnalta vesihöyrynä ilmakehään, kulkeutuu tuulten mukana, höyryn tiivistyessä vesipisaroiksi muodostuu pilviä, joista vesi ennen pitkää palautuu sateena takaisin. Maapallon pinnalla ja maaperässä vesi valuu jokia ja pohjavesiverkostoja pitkin kohti merta, jolloin sitä matkalta ja lopulta mereltä taas pääsee haihtumaan ilmaan. Kylmillä ilmastoalueilla vesi muodostaa jäätyneenä tilapäisiä varastoja, joista jäätä voi poistua sulamalla ja haihtumalla. Voidaan sanoa, että ihmisen historian aikana veden määrä on maapallolla pysynyt vakiona, mutta veden jakautuminen on ollut epätasaista ja muuttuvaista. Haihtuessaan vesi vapauttaa siinä olevat vieraat ainekset, joten ilmakehää voidaan pitää maapallon veden tislaamona, toisin sanoen vesi puhdistuu käydessään ilmakehässä.

 Järvet toimivat veden kierrossa tilapäisinä veden varastoina

Järvet toimivat veden kierrossa tilapäisinä veden varastoina. Järveen vesi saapuu sateena, jokien ja purojen mukana sekä valuntana järven vesistöalueelta latvavesiltä asti. Tämä vesistöalue rajoittuu vedenjakajaan, joka voidaan maastokartan korkeuskäyrien avulla määrittää. Kanta-Hämeen Vanajavesi saa suurimman osan vedestään etelästä Lepaanvirrasta, ja Nurmijärven kirkasvetinen Sääksjärvi uudistuu pohjaveden kautta. Runsaiden sateiden jälkeen veden pinta nousee seuraavien päivien kuluessa, kun valumavedet ennättävät järveen asti. Vesi poistuu järvestä virtaamalla laskujokeen sekä haihtumalla. Haihdunta voi kesäpäivänä olla korkeintaan kymmenkunta millimetriä, joten sitä ei pysty silmin havaitsemaan, kun vedenkorkeus yleensäkin heilahtelee rannalla enemmän. Kaikilla Suomen järvillä on laskujoki, mutta maapallon kuivilla vyöhykkeillä on laskujoettomia järviä, kuten Araljärvi, joista vesi poistuu vain haihtumalla. Poikkeuksellisesti niin sanotuilla bifurkaatiojärvillä, kuten Padasjoen Vesijako-järvellä, on kaksi laskujokea.

Järven vesi vaihtuu sitä mukaa, kun uutta vettä tulee sisään ja vanhaa poistuu. Koko vesimäärän uudistuminen kestää järvestä riippuen muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Esimerkiksi Vanajaveden veden vaihtoaika on yksi vuosi ja Tuusulanjärven kahdeksan kuukautta. Jokivarsien järvissä jokivesi voi vaihtua paljon nopeamminkin oikaistessaan läpi järven. Järviveden laatu määräytyy siitä, mitä siihen tulee valuma-alueelta. Niinpä esimerkiksi veden kemiallinen puhdistaminen vaikuttaa veden laatuun vain järviveden uudistumisajan verran, mutta valuma-alueella tehtävät toimenpiteet – veden laadun puolesta tai vastaan – aiheuttavat pysyviä muutoksia. Monilla järvillä, kuten Hollolan Vesijärvellä, on kuitenkin pohjaan kerrostunut ravinteita, jotka voivat vapautua veteen niin sanottuna sisäisenä kuormituksena ja ylläpitää järven rehevyyttä vielä pitkään.

Suomen järvet ovat suurelta osin säännösteltyjä, toisin sanoen säännöstelyluvan haltijat, kuten voimayhtiöt, pitävät patojen ja juoksutusten avulla veden korkeuden tietyissä rajoissa, esimerkiksi korkeintaan puoli metriä keskivedestä. Säännöstelyyn on alettu uiton, tulvasuojelun ja voimaloiden vedenkäytön takia. Luonnollinen veden kierto heijastuu järvien vedenkorkeudessa, mutta säännöstelyn avulla huippuja ja minimejä voidaan tasoittaa. Suurin järvien vedenkorkeus, noin kaksi metriä keskivedestä, on mitattu kesällä 1899, minkä aiheuttivat runsaiden lumimassojen sulaminen ja rankat kesäsateet.

Seuraatko “oman järvesi” veden korkeutta?

 Talvella vedenkorkeus on alimmillaan, sillä talven sadanta varastoituu lumipeitteeseen ja maaperä on roudassa, joten uutta vettä tulee vähän. Järven jäätyminen ei vaikuta vedenkorkeuteen, kun vain jää kelluu veden pinnalla. Lumien sulaminen aiheuttaa vedenkorkeuden huipun alkukesällä, jolloin vesi voi olla juhannuksena puoli metriä keskiveden yläpuolella. Korkea vesi kasvattaa ulosvirtausta, ja huipun jälkeen veden pinta vähitellen laskee loppukesän minimiin asti. Tämän jälkeen ulosvirtauksen heikettyä syyssateet alkavat hiljalleen nostaa veden tasoa, kunnes talvi tulee vastaan ja veden syöttö järveen hiljenee. Näin järven vedenkorkeuden vuosikierrossa on kaksi maksimia – alkukesä ja loppusyksy – sekä kaksi minimiä – talvi ja loppukesä.

Suuret vuodenaikaiset poikkeamat sääoloissa vaikuttavat säännösteltyjenkin vesien vedenkorkeuteen. Esimerkiksi hyvin leutona talvena 2020 sateet tulivat Etelä-Suomessa vetenä ja veden pinta oli talvellakin korkealla. Kuivuuskin voi ääritapauksissa painaa järviä, esimerkiksi kesällä 1942 Saimaan vesi oli puolitoista metriä keskivettä alempana. Oman rannan vedenkorkeuden seuraamiseksi voi asentaa rantaan kiinteän mitta-asteikon ja pitää sen avulla kirjaa vedenkorkeuden muutoksista. Vähitellen muodostuu kuva veden kierrosta omassa järvessä, vedenkorkeuden vuodenaikojen mukaisesta kulusta sekä poikkeavien sääolojen vaikutuksista siihen.

Lisätietoa:

M. Leppäranta, J. Virta & T. Huttula (2017) Hydrologian perusteet. Unigrafia, Helsinki. Ladattavissa vapaasti: https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/c85e235b-3b47-4243-9aa2-3e399ada2dcd/content

M. Leppäranta, L. Arvola & T. Huttula (2021) Suomalainen järvikirja. Minerva.

Kuva. Kallavedellä on taltioitu vedenkorkeuden historiaa rantakallioon. Vuoden 1899 suurtulva on selvästi ylin. Lähde: Esko Kuusisto, toim. (2008) Veden kierto. Hydrologinen palvelu Suomessa 1908–2008. © Suomen ympäristökeskus

Aktivistimummo ja EU-ilmastolähettiläs Anu Harkki

Katso video: Climate action across generations and nations: meet Anu & Carlos | European Parliament Multimedia Centre (europa.eu)

Aktivistimummo Anu Harkki on toiminut myös EU:n Ilmastolähettiläänä vuodesta 2021.  EU-Ilmastolähettiläät eli European Climate Pact Ambassador -organisaatio on yhteensä lähes 600 lähettilään joukko. Heidän tavoitteenaan on EU:n hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Suomalainen Aktivistimummo ja ilmastolähettiläs Anu Harkki oli kesällä EU-lähettiläsorganisaation kuvaamana. Nyt korkeatasoinen pääosin Espoon Nuuksiossa kuvattu video on jaossa EU:n somekanavissa.

- Aktivistimummojen ja EU-ilmastolähettiläiden työn yhteinen piirre on se, että molemmissa verkostoissa tukeudutaan vahvasti tutkittuun tietoon ja sen levittämiseen eri keinoin, FT Anu Harkki kertoo.

Ilmastolähettiläiden tärkein tavoite on luoda kestävämpää Eurooppaa ja tukea Euroopan yhteistä Ilmastosopimusta, joka on osa Euroopan Vihreän kehityksen ohjelmaa. Aktivistimummojen tärkein työ on turvata lapsenlapsille maailma, jossa voi elää.

Ilmastolähettiläitä on kaikissa EU-maissa yhteensä jo 558 ja Suomessa lähettiläitä on kymmenen (10). Pääset tutustumaan Suomen lähettiläisiin täällä. Meet our Ambassadors (europa.eu)

Vuonna 2024 pidetään Euroopan parlamenttivaalit. Sen vuoksi parlamentti haluaa kertoa Ilmastosopimuksen tavoitteista ja aikaansaannoksista entistä tiiviimmin. Sitä tukemaan parlamentti teetti viime kesänä ensimmäisen Ilmastolähettiläiden esittelyvideon: Meet Anu & Carlos. Videota julkaistaan nyt Euroopan Parlamentin some-kanavilla.  Suomalainen ilmastolähettiläs ja aktivistimummo Anu Harkki on videon päätähti. Lisää kiinnostavuutta esittelyyn on saatu leikkaamalla samaan videoon suomalaista kesämaisemaa ja Anun ajatuksia sekä Kanarian Saarten maisemia ja lähettiläs Carloksen ajatuksia. 

Lisätietoa EU-ilmastolähettiläistä
Meet our Ambassadors (europa.eu)
Anu Harkki
European Climate Pact Ambassador
anu.harkki1@gmail.com

Lisätietoa Aktivistimummojen toiminnasta
www.aktivistimummot.fi
Seija Kurunmäki
seija.kurunmaki@kuule.fi
puh. 0400460894

Video Block

Double-click here to add a video by URL or embed code. Learn more

Tule tutustumaan tavaran lajitteluun ja Kierrätyskeskuksen koulutus- ja korjaustoimintaan

Kierrätyskeskus Nihtisilta (Kutojantie 3, Espoo) kutsuu Aktivistimummoja tutustumaan tavaran lajitteluun ja Kierrätyskeskuksen koulutus- ja korjaustoimintaan 21.9. klo 10-12.

Oppaanamme:
neuvonantaja Tuovi Kurttio
tuotehallinnon päällikkö Miia Podworsky
ympäristökasvatuksen palveluiden päällikkö Leena Nukari

Kokoontuminen klo 10 Kierrätyskeskuksen Lahjoitukset-luukulla. Ilmaiskaa kiinnostuksenne Facebookin tapahtumasivuilla, jotta voimme arvioida tulijoiden määrää.

Lisätietoja: Seija 0400460894 

Järvihavainnot omaksi ja tieteelliseksi hyödyksi

Tässä Aktivistimummojen #rantakuntoon-kampanjan yhdeksännessä blogissa emeritusprofessorit Timo Huttula ja Matti Leppäranta antavat tavalliselle luontoharrastajille ja rannoilla liikkujalle vinkkejä ympäristön havainnointiin. Innokkaimat ja pitkäjänteisimmät luontoharrastajat pääsevät tämän blogin neuvoin perehtymään vähän tieteellisempäänkin havainnointiin. Hyvä mahdollisuus on myös tietojen tallentaminen esimerkiksi Järviwikiä hyödyntäen.

Järvilä ja rannoilla liikkuja havainnoi ympäristöään. Yleisimmin huomio kiinnittyy maisemalliseen näkymään, eläimiin ja kasveihin. Vesimaisema elää voimakkaasti ajan ja sään mukana. Vesilintuja ja niiden elämää on kiinnostavaa seurata. Joskus pääsee näkemään vesirajassa jopa saukon. Myös lumpeet ja ulpukat kaunistavat järven pintaa.

Järven fysikaaliset ominaisuudet, kuten aallot, pinnan heijastelut ja värisävyt, vedenkorkeus sekä vedenpinnan lämpötila, kiinnittävät myös helposti huomiota. Vedenkorkeuden vaihtelua voi seurata esimerkiksi rantakivestä tai laiturin tolpasta ja lämpötilan saa veden pinnalta helposti lämpömittarilla. Veden kirkkautta voidaan tarkastella sillä, kuinka syvältä pohja vielänäkyy.

Luontoharrastaja voi käyttää tieteellisempiäkin keinoja havainnoinnissaan

Luontoharrastaja voi täsmentää havainnointiaan astetta syvempään, jolloin pienetkin järven tilan muutokset alkavat näkyä havaintojen aikasarjojen kertyessä. Vedenkorkeuden voi mitata laiturin tolppaan kiinnitetystä senttimetriasteikosta. Tällöin on hyvä seurata veden tasoa useamman minuutin ajan ja arvioida sen keskiarvo, jolloin aaltoilun vaikutus tasoittuu pois. Pintalämpötilaa mitattaessa on tärkeää suojata mittari auringolta (viranomaisten antamat pintalämpötilat on mitattu 20 senttimetrin syvyydessä). Veden kirkkaus riippuu veden humuksen ja kiintoaineen pitoisuuksista sekä levistä ja se ilmaistaan niin sanottuna näkösyvyytenä. Tämä tarkoittaa sitä syvyyttä, josta valkoinen, halkaisijaltaan 30-senttinen levy juuri ja juuri häviää havaitsijan näkyvistä. Tällainen levy on yksinkertainen valmistaa itse esimerkiksi valkoiseksi maalatusta metallipurkin kannesta, sen alle kiinnitetystä painosta ja narusta. Järven pinnan ilmiöistä, kuten nopeista virroista, kuplinnasta, levien esiintymisestä ja voimakkaista laikuista voidaan pitää kirjaa, ja aallokon korkeutta voidaan silmämääräisesti arvioida kiinteästä paikasta, esimerkiksi laiturilta. Myös levien runsautta on helppo seurata. Näkösyvyys kertoo jo paljon tilanteesta. Lisäksi rantaan virtausten kuljettama ja kasaama vihreänkirjava "mössö" on hyvä seurantakohde.

Säähavaintojen kerääminen täydentää järvistä kerättyä tietoja

Säähavaintojen kerääminen täydentää järvistä kerättyä tietoja. Tärkeimpiä säämuuttujia ovat ilman lämpötila ja kosteus, tuulen nopeus ja suunta, pilvisyys sekä ilmanpaine, ja ne kerätään päivittäin samaan kellonaikaan.  Nykyisin on myös saatavana edullisia sähköisiä piensääasemia, joiden mittaustiedot saa kerättyä langattomasti keskusyksikköön ja sen kautta kotitietokoneelle. Talvella voidaan seurata järven jään ja lumen paksuutta sekä maastosta lumen vesiarvoa (lumipeitettä vastaava vesimäärä millimetreinä), joka kertoo, kuinka paljon lumipeitteestä tulee sen sulaessa vettä. Vesiarvosta tiedotetaan Suomen ympäristökeskuksen sivustolla, ja sen perusteella voidaan arvioida kevään vedenpinnan korkeutta ja tulvariskiä. Se kertoo myös lumen painosta, sillä 100 millimetriä vesiarvoa vastaa 100 kiloa lunta neliömetrillä. Se voidaan määrittää ottamalla luminäyte pohjalliseen lieriöön lumipeitteen läpi ja antamalla näytteen sulaa lieriössä. Läpinäkyvään lieriöön piirretty millimetriasteikko antaa vesiarvon suoraan.

Luontoharrastaja voi tallentaa havaintojaan kaikkien hyödyksi Järviwiki-palveluun

Kaiken kaikkiaan havaintojen kerääminen ja kirjaaminen on hyvä ja erittäin suositeltava mahdollisuus oppia järviluonnon toiminnasta ja vuorovaikutuksista sen piirissä.  Kun seurantaa jatkaa samasta havaintopaikasta useita vuosia, oppii vedenlaadun luontaisen vaihtelun ja huomaa helpommin myös muutoksia. Luontoharrastaja voi myös tulla mukaan kansalaisten yhteiseen havaintotyöhön viemällä havaintojaan virallisiin rekistereihin. Järviluonnon osalta tähän on tarjolla www.jarviwiki.fi -palvelu. Tällöin tiedot tulevat myös tieteellisen tutkimuksen käyttöön.

Timo Huttula kertoo, että hän on vienyt Järviwikiin lumen syvyys- ja painohavaintoja oman kesämökin tontilta jo viitenä talvena. ”On erittäin mielenkiintoista seurata lumihangen kehitystä talven aikana”, hän sanoo. ”Lisäksi vesiarvosta eli painotiedosta on suoranaista hyötyä, kun arvioin sitä, milloin katoilta lunta on pudotettava. Kevättalvella 2022 lumenpaino nousikin havaintopaikallani jo arvoon 246 kiloa neliömetriä kohti, ja jouduin pudottamaan lumet iäkkään loma-asuntomme katolta”.

Kansalaishavainnot eivät aina vastaa mittaustarkkuudeltaan virallisten tahojen, kuten ympäristöhallinnon, keräämiä havaintoja. Havainnot auttavat kuitenkin kokonaiskuvan täydentämisessä, kun niitä on tarpeeksi paljon ja useasta paikasta, sillä viranomaistietoa on koko maasta sangen rajoitetusti. Järviwikin Havaintolähetti-osan kautta voi nykyisin tallentaa 15 erilaista suuretta aina alueen roskaisuudesta sinileviin ja sitä voi käyttää tietokoneella ja älypuhelimella. Omia ja virallisia havaintoja voi katsoa karttapohjalla ja niitä voi tulostaa myös aikasarjoina. Järviwiki sisältää paljon hyödyllistä tietoa Suomen järvistä ja merialueilta. Se sisältää muun muassa tiedot kaikista kalalajeista ja ravuista sekä järvien pinta-alat

Teksti: Timo Huttula, prof. ja tietokirjailija sekä Matti Leppäranta, prof. ja tietokirjailija 

Aktivistimummot tekevät yhteistyötä Suomen Vesistösäätiön “Vesi vanhin voitehista” -hankkeen kanssa. Samassa hankkeessa toimivat myös professorit T.Huttula ja M.Leppäranta.

Kuva: Yrjö Kivinen
Kuvateksti: Hyrdologi Yrjö Kivinen käyttämässä näkösyvyyslevyä Nurmijärven Sääksjärvellä 11.7. 2023. Näkösyvyys oli peräti 5 m 30 cm.

Monimuotoisuus on rikkaus, vieraslajit vitsaus

Aktivistimummojen Ranta kuntoon -blogisarjan kahdeksannessa blogissa ympäristötutkimuksen emeritusprofessori Lauri Arvola kertoo rannoillamme lymyilevistä vieraslajeista. Hän valottaa, miksi ne ovat lisääntyneet, miten ne vaikuttavat rantoihimme ja mitä vaikkapa mummot voivat asian parantamiseksi tehdä. Blogin luettuasi tiedät myös, mikä ero on käsitteillä vieraslaji ja tulokaslaji.

Kuolleet supikoirat ovat tuttu näky teiden varsilla ja valkohäntäkauriit tienvarsipelloilla. Molemmat ovat vieraslajeja, kuten lupiini, kurttulehtiruusu, jättipalsami ja monet muut luontoon karanneet kasvit. Myös vesistöissämme elää monilukuinen joukko vieraslajeja. Esimerkkejä on monia: vesirutto, akvaarioiden myötä Pohjois-Amerikasta Eurooppaan levinnyt kasvi, on levittäytynyt miltei koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Runsaana esiintyessään se vaikeuttaa etenkin vesistöjen virkistyskäyttöä, kuten kalastusta ja veneilyä. Toinen hankala vieraslaji on isosorsimo, joka on tuotu Suomeen alun perin karjan rehuksi. Nykyään lajia tavataan jo Oulun korkeudelle asti. Hyvänä kilpailijana isosorsimo on syrjäyttänyt korte- ja sarakasvustoja. Isosorsimon torjunta on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi.

Osa vieraslajeista on ihmisen tuomia, osa levinnyt omatoimisesti

Vesistöjen rannoilla tavataan myös muita ihmisen toimesta levinneitä vieraslajeja; edellä mainitut jättipalsamikasvustot ovat yleisiä järvien ja jokien rannoilla eteläisimmässä Suomessa. Hiukan kauempana vesirajasta voi tavata myös jättiputkikasvustoja, jotka tiheinä esiintyessään estävät tehokkaasti alueen virkistyskäytön. Vesistöihimme on istutettu myös täplärapu, joka on syrjäyttänyt jokiravun lähes tyystin Lapin eteläpuoleisista vesitöistä. Lisäksi sisävesissämme elää jo pitkälti toistakymmentä vierasta kalalajia, joista pääosa on istutettuja. Muutama on kulkeutunut maahamme myös vahingossa ihmisen toimesta tai onnistunut vaeltamaan merestä, kuten kyttyrä- ja koiralohi, jotka nousevat kudulle Tenoon ja Paatsjokeen. Nekin ihminen on siirtänyt luontaisilta esiintymisalueiltaan Eurooppaan. Vesistöissämme elävistä vieraslajinisäkkäistä piisami ja amerikanmajava ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, samoin rannoilla viihtyvä minkki.

Monimuotoinen ympäristö on ainoa tae elämälle maapallolla.

Luonnon monimuotoisuus, jota myös elonkirjoksi kutsutaan, on käsite, jolla kuvataan elinympäristöjen, eliöiden ja niiden perimän vaihtelua. Elinympäristöjen moninaisuus ja vaihtelu johtavat ajan myötä lajien erilaistumiseen ja lopulta uusien lajien kehittymiseen. Tätä kutsutaan evoluutioksi. Elinympäristöjen monimuotoisuus on siten evoluution ja elonkirjon perusta. Elinkelpoinen ja monimuotoinen ympäristö on paras ja itse asiassa ainoa tae elämälle maapallolla.

Yksi maapallon eliölaji on aiheuttamassa katastrofin. Se eliölaji on ihminen.

Toisin kuin usein ajatellaan biologinen monimuotoisuus ei ole pysyvä olotila tai ominaisuus. Monimuotoisuus on kehittynyt vajaan neljän miljardin vuoden aikana ja kokenut monia muutoksia maapallon lukuisissa kehitysvaiheissa. Elämme paraikaa biologisen monimuotoisuuden kautta aikain yhtä nopeinta muutosajanjaksoa. Tällä kertaa on käynnissä monimuotoisuuden eli elonkirjon kutistuminen, joka on mittasuhteiltaan maapallon laajuinen. Se hakee vertaistaan ja toisin kuin aiemmat sukupuuttoaallot, jotka ovat olleet eliölajeista riippumattomia, tällä kertaa on kyse yhden ainoan eliölajin aiheuttamasta katastrofista. Eliölaji on ihminen. Olemme itse vastuussa kehityskulusta.

Vieraslajit ovat vaaraksi biologiselle monimuotoisuudelle. Vieraslaji-käsite tarkoittaa lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Tulokaslajiksi sen sijaan kutsutaan lajia, joka on levinnyt uudelle alueelle omatoimisesti. Usein käsitteet sekoitetaan keskenään. Vieraslajeille on tyypillistä, että ne vievät elintilaa alkuperäiseltä lajistolta. Näin ne voivat vaikuttaa kokonaisiin ekosysteemeihin.

Monimuotoisuus KYLLÄ, vieraslajit EI.

Monimuotoisuuden vaalimisen ja edistämisen merkitystä ei voi yliarvioida. Jokainen voi tehdä oman osansa. Jo hyvinkin pieneltä tuntuva teko voi osoittautua merkitykselliseksi niin hyvässä kuin pahassa. Mottona tulisi olla: Monimuotoisuus KYLLÄ, vieraslajit EI.

Mummot voivat opastaa lapsenlapsiaan tunnistamaan vieraslajeja ja näyttämään esimerkkiä monimuotoisuuden vaalimisessa. Jokaisen lähiympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia tähän.

Teksti Lauri Arvola, professori
Kuva vieraslajista täplärapu, Lauri Arvola

Oma ranta - osa vesistöä

Tänä kesänä Aktivistimummot-liike on puhunut rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Tässä seitsemännessä “Ranta kuntoon”-kampanjan blogissa aktivistimummo MMT Marja-Liisa Tapio-Biström muistuttaa, että jokainen ranta on osa isompaa vesistöä. Hänellä on kokemusta myös yhteistyön merkityksestä vesien suojelussa.

Oma ranta on rakas. Oma järvi tai merimaisema samoin. Veneilyn myötä monet meistä pääsevät tutustumaan laajemminkin lähivesiin.

Kaikki vesi tulee jostakin ja menee jonnekin, ja vie monen moisia asioita mukanaan. Veden mukana kulkee ravinteita, humusta ja roskiakin.. Kun haluaa parantaa veden laatua ja lähiympäristöä, pitää miettiä mistä vesi tulee ja millaisten ympäristöjen läpi se kulkee. Ojitetut metsät ja pellot sekä mökkiasutus vaikuttavat vesiin. Lopulta kaikki päätyy mereen. Eipä ihme, että herkkä Itämeri, erityisesti Saaristomeri oireilee ravinnekuorman alla.

Haluatko vaikuttaa oman mökkirantasi veden laatuun?

Kannattaa katsella laajemmalle. Järvien ympärille on luotu osakaskuntia, joiden kautta myös mökkiläisillä on osuus yhteisiin vesialueisiin ja kalastukseen. Paikkakunnallasi voi olla vesiensuojeluyhdistys, joka saattaa aktiivisesti parantaa lähivesien tilannetta esimerkiksi puroja ennallistamalla, järviruokoa niittämällä tai järjestämällä yhdessä viranomaisten kanssa särkikalojen poistokalastuksia. Poistokalastukset ovat tehokas keino huonosti voivien järvien elvyttämiseen, kalojen mukana poistuu iso määrä fosforia, joka ylläpitää rehevöitymistä ja leväkukintoja.

Usein tarvitaan toimia järveen tulevien ojien veden laadun parantamiseksi. Kun suorat ojat muutetaan luonnonmukaisesti suikerteleviksi ja sopiviin paikkoihin kaivetaan kosteikkoja, veden kulku hidastuu ja ravinteet ehtivät laskeutua. Luonnonmukaiseen ojitukseen kuuluu leveämmät ojien reunat, tulvavesille tehdään tilaa uomaa muotoilemalla. Ojien leveämmät reunat luovat kasvupaikan monille niitty- ja rantalajeille sekä elinympäristön monipuoliselle eliöstölle aina vesilinnuista sammakoihin. Ojien luonnonmukainen kunnostus on hyvä mahdollisuus vaikuttaa järviveden laatuun, mutta vaatii taitoa, kärsivällisyyttä ja resursseja. Lopputulos on kuitenkin hieno. Tämän linkin kautta pääset katsomaan yhtä esimerkkiä ja esimerkillisesti toimivaa viljelijää (https://www.aitosuvi.fi/ajankohtaista/vesienhoito-kestavyyslaji-rautajarven-kosteikkohanke-vei-viisi-vuotta).

Turvemaiden metsien ojiin voidaan tehdä pohjapatoja ja risupatoja, jotka vähentävät turpeen sisältämien humusaineiden kulkeutumista järviin. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009711128.html

Järvien ja merenlahtien tervehdyttäminen vaatii yhteistyötä

Järvien ja merenlahtien tervehdyttäminen ei ole yhden ihmisen hommaa vaan siihen tarvitaan isompi joukko vesistöjen tervehdyttämisestä innostuneita. Usein taustalta löytyy yksi tai muutama tulisielu, jotka saavat muutkin mukaan. Mutta onko parempaa tapaa tutustua naapureihin, kuin yhteisillä vesienkunnostustalkoilla. Ja kuinka paljon syvyyttä saakaan sekä mökkiolemiseen että omaan rantarakkauteensa osallistumalla hyvien asioiden tekemiseen. Tämä mummo ajattelee tietysti ensisijaisesti lapsenlapsiaan, joille haluan terveet ja hyvin voivat vesistöt. Samalla varmasti myös terveemmät ja hyvinvoivemmat lapsenlapset ja heidän lapsensa. Vesienkunnostus on kärsivällisyyslaji, jossa sinnikkäällä työllä saadaan aikaan hienoja tuloksia.

Otapa selvää oman rantapaikkakuntasi vesiensuojelu-, luonnonsuojelu- tai kyläyhdistyksistä, alla olevista linkeistä pääset eteenpäin. Mene mukaan tekemään omasta rannastasi ja omasta järvestäsi vielä ihanampi.

Vesistökunnostusverkosto | Vesi.fi

Rantojen kunnostus | Vesi.fi

YO_2010_Rehevoityneen_jarven_kunnostus_ja_hoito.pdf (helsinki.fi)

Teksti
Marja-Liisa Tapio-Biström, aktivistimummo, MMT
tapio.bistrom@gmail.com 

Kuva kertoo, että kosteikot pidättävät ravinteita, madaltavat tulvahuippuja ja toimivat luonnon monimuotoisuuden aarreaittoina
Marja-Liisa Tapio-Biström

Aktivistimummo haastaa kohtuuteen - veneilyssäkin

Elokuu on vielä aktiivista ranta-aikaa. Tänä kesänä Aktivistimummot-liike on puhunut rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Tässä kuudennessa “Ranta kuntoon”-kampanjan blogissa aktivistimummo ja ilmastolääkäri Helena Kääriäinen haastaa mökkiläisiä veneilyn kohtuuteen. Se on osa rantojen suojelua. Hän veneillyt ja seurannut veneliikennettä mökkisaaressaan Bärösundin rannoilla lähes 70 vuotta.

Kesäinen veneily on ihanaa! Parhaimmillaan meri ja taivas ovat siniset, lintupoikueet lipuvat rantakaislikon tuntumassa ja lapsia polskuttelee rantavesissä. Mutta on sateessa ja kovassa tuulessakin outo nautintonsa, kun voi kokea olevansa luonnon voimien armoilla. Merimatka rannasta kesäsaareeni kestää kymmenisen minuuttia ja viimeistään sen aikana mieli irrottautuu arjen huolista ja virittyy mökkitunnelmaan.

Olen viettänyt kesäni tuolla saarella jo lähes seitsemänkymmentä vuotta. Kun olin lapsi, saaristossa liikkui veneitä harvakseltaan. Julkista liikennettä hoiti maitomoottori Saga, joka aamuseitsemältä keräsi lähisaarista maitotonkkia mantereelle vietäväksi ja Post-Kallen ajama Rea, joka lähti saaristosta kymmenen nurkilla hakemaan päivän postia ja tuomaan kauppaan tuoreen leivän. Näiden kyydissä mekin kuljimme noin kymmenen kilometrin päässä olevaan satamaan, sillä tie ja silta lähemmäs saartamme valmistuivat paljon myöhemmin. Meillä oli kauppamatkoja varten pikkuinen alumiinivene ja sen perässä 2,5 hevosvoiman moottori. Nykyistä, paljon isompaa alumiinivenettäni kuljettaa 50 hevosvoiman moottori. Niin isoja perämoottoreita ei lapsuudessani näkynyt lainkaan, mutta nykyään se kuuluu pikkumoottorien sarjaan. Saareni edessä kulkevalla väylällä liikenne on keskikesällä vilkasta. Isoja veneitä, melkein laivoiksi kutsuttavia, on joskus niin paljon, että väylän ylittäminen soutaen tai kanootilla on suorastaan vaikeaa. Aallonkieltomerkki pitää veneitä enimmäkseen aisoissa, mutta tietysti joukkoon mahtuu myös kaahailijoita. Osa kulkijoista on purjehtijoita tai muita venematkailijoita, osa on huviajelulla ja jotkut kulkevat mökiltään saaristokaupalle. Oma lukunsa ovat meluisat vesiskootterit.

Lisääntyvä äänekäs veneily haittaa luontoa ja eläimiä niin vedessä kuin rannoillakin

On haikeaa ajatella, että lapsuuteni hiljaista saaristoa ei enää ole. Me lomalaiset huomaamme sen, mutta vesilinnutkin ovat sen huomanneet; en ole nähnyt koko kesänä silkkiuikkuja tai meriharakoita. Miksi nuo kaikki veneet tunkeutuvat lapsuuteni saaristoon?

Olisi tietysti ihanaa, jos me saariston alkuperäiset mökkiläiset olisimme saaneet pitää kesärauhamme. Mutta eihän se olisi reilua; tietysti muidenkin pitää saada nauttia veneilystä. Ihmettelen kuitenkin, muuttuuko kokemus merestä ja saaristosta jotenkin ihanammaksi, kun sen kokee yli 15-metrisen veneen kakkoskerroksesta kaukana lähtösatamasta? Ja jos ympärillä pörrää kymmeniä ja kymmeniä veneitä? Suomessa oli vuoden 2022 alussa Traficomin mukaan 231 599 rekisteröityä (eli vähintään 5,5 metrin pituista ja/tai yli 20 hevosvoimaista) venettä. Jos ne kaikki ovat omilla ehdoillaan liikkeellä heinäkuussa ollaan jo lähellä rajaa, jolloin veneily ei ole enää kenellekään nautinto, ei saariston asukkaille, mökkiläisille, veneilijöille ja muille läpikulkijoille eikä tietenkään Itämerelle ja muille vesistöille.

Millaista on veneilyn kohtuus?

Olisiko veneilyssä, sen määrässä, vauhdissa ja melussa, löydettävissä kaikkia palveleva kohtuus? Ja millainen se voisi olla? Minulla on muutama ehdotus.

1)     Ylisuuret moottoriveneet ja kovat vauhdit ehkä sopivat avovesille, mutta ainakin sisäsaaristossa ja rantojen lähellä melutason ja nopeuksien pitäisi olla kaikkialla matalat. Voitaisiinko vilkkaimmilla vesillä ottaa käyttöön samantapainen automaattinen nopeusvalvonta kuin maanteillä? Ja siihen voisi varmaan yhdistää melutason valvonnan.

2)     Jos vesiskootterit ylipäätään sallitaan, pitäisi niillä olla omat ajoratansa ja niiden käyttö muualla kiellettäisiin. Ei maallakaan saa ajaa niin meluisilla kulkuvälineillä ja vesillä ääni kantautuu kauemmaksi kuin maalla.

3)     Polttoaineen hinnan tulisi ohjata käyttämään kohtuullisen kokoisia veneitä ja kohtuullisia nopeuksia. Sähköisiä pieniä perämoottoreita on jo, ehkä tulevaisuudessa ne yleistyvät ja veneilystä tulee hiljaisempaa ja vähemmän saastuttavaa.

4)     Veneilyn promilleraja pitäisi laskea samalle tasolle kuin autoillessa.

Joka tapauksessa huviveneillä liikkujien pitäisi oppia ajattelemaan veneilevän serkkuni tavoin: kun pakkaudutaan veneeseen ja lähdetään liikkeelle, ollaan perillä eli veneilemässä. Ei ole kiirettä mihinkään, eikä nopeasti ja pitkälle matkaaminen ole mikään erityinen arvo: vene ja meri riittävät.

“ Kun pakkaudutaan veneeseen ja lähdetään liikkeelle, ollaan perillä eli veneilemässä. Ei siis ole kiirettä.” 

Teksti ja kuva:
Helena Kääriäinen
Aktivistimummo, ilmastolääkäri
Tutkimusprofessori

Aktivistimummot rantojen asialla ET-lehdessä

Heinäkuun ET-lehti (14/23) julkaisi haastattelut kolmesta Aktivistimummosta, Päivi Salpakivestä, Liisa Viheriälästä ja Helena Kääriäisestä, jotka muistelivat lapsuutensa kesiä ja vesiä. Kiitos Susanna Viljanen hyvästä jutusta ja Tommi Mattila ja Susanna Kekkonen hyvistä kuvista.

Lue ET-lehti diginä Sanoman sivustolla (vaatii Sanoma-tilauksen)

Lue artikkeli Paluu lapsuuden kesiin (pdf).

Juttu liittyy Aktivistimummojen kesän #rantakuntoon -kampanjaan, joka tähtää siihen, että jokainen meistä tietää miten paljon voimme omilla toimilla tehdä rantojemme hyväksi. Olemme keränneet faktat seitsemäksi teesiksi ja kesän aikana julkaisemme blogin laajentamaan jokaista aihetta.  Meillä on yhteinen tavoite. Säilyttää lapsenlapsille maailma, jossa voi elää. Vesien ja rantojen suojelu on tärkeä osa sitä työtä.

Ranta kuntoon - lue Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi

Mökille kukkaniitty nurmikon sijaan

Aktivistimummojen viides Ranta kuntoon -kampanjan blogi muistuttaa kukkaniittyjen merkityksestä. Kirjoittaja MMT, aktivistimummo Armi Temmes kertoo ratkaisuistaan omalla päijäthämäläisellä mökillään. Kukkaniitty nurmikon sijaan ilahduttaa niin pölyttäjiä, järveä kuin mökin työleiriläisiäkin.

Ennen torpan rehevään päijäthämäläiseen notkoon perustettu pelto ulottui järven rantaan asti. Viimeiseksi pellolta kerättiin luonnonheinää kuivaheinäksi naapurin parille lehmälle. Syyskesällä lehmät laidunsivat muutaman viikon pellolla pitäen syyskasvun vähäisenä. Kun lehmien pito loppui eikä heinää enää tarvittu, alkoi pelto pusikoitua.

Torppa on perheemme kesäparatiisi ja maisema haluttiin pitää avoimena, joten vaihtoehtoja oli kolme: hankkia iso ruohonleikkuri ja pitää koko rantapelto nurmikkona, ruveta vuokraamaan lampaita kesäksi tai perustaa kukkaniitty.

Ruohonleikkkuri hylättiin pian. Koko pellon ajaminen olisi työlästä ja sitä paitsi lannoittamattomastakin luonnonnurmikosta valuu ravinteita järveen. Monet suosittelivat lampaita, mutta vuokralampaistakin pitää huolehtia kesän ajan. Päädyimme vähän vahingossa kukkaniittyyn emmekä ole katuneet.

Kerran kesässä niitetään

Niittyä ei erityisemmin perustettu, vaan luonnonniityn maaperässä on lukemattomien kasvien siemeniä. Se on siemenpankki. Aluksi niitettiin kahdesti kesässä, mikä vähentää vahvojen heinien ja esimerkiksi vuohenputkien kasvustoja. Jo vuosien ajan pelto on niitetty kerran kesässä, heinäkuun jälkipuolella. Koska alue on melko iso, käytämme työnnettävää niittokonetta – sisätyöläisten selät eivät ole enää sopeutuneet niittämiseen viikatteella ja kasvusto on rehevää. Kaadettu heinä saa olla maassa mielellään useita päiviä, jotta siemenet varisevat, mutta aika vaihtelee vuosittain – aina ei ehdi asioita tehdä kovin oikeaoppisesti.

Heinän korjuu on kovin homma. Sen teemme vuosittain koko perheen talkoilla, jossa työtä keventää rupattelu ja huulenheitto sisarusten ja serkkujen kanssa. Heinälle meillä ei ole käyttöä ja laatukin on kelvoton rehukäyttöön. Niinpä se ajetaan peräkärryllä metsän reunaan maatumaan vaihdellen paikkoja eri vuosina. Muutamien vuosien kuluttua näille paikoille saattaa yhtäkkiä ilmestyä hurja määrä päivänkakkaroita.

Kulleroita, kurjenpolvia, niittyleinikkejä, harakankelloja, päivänkakkaroita, ojakellukkoita, peurankelloja, huopaohdakkeita ja ahdekaunokkeja.

Rannan kannalta niityn etu nurmikkoon nähden on se, että niityn hoito vähentää maasta ravinteita ja sitä kautta niiden huuhtoutumista järveen rehevöittämään vesistöjä. Niityn kasvusto onkin vuosi vuodelta ohentunut, jolloin kukkakasvit pääsevät hyvin esille. Tätä kirjoitettaessa kesäkuun alussa valtalajeina kukkivat kullerot keltaisenaan ja metsäkurjenpolvet violettina pilvenä. Niittyleinikkien keltaisuus säilyy pitkään. Keskikesällä alkaa harakankellojen ja päivänkakkaroiden valta-aika. Seassa on apilaa, ojakellukkaa, nätkelmiä ja monia muita. Juuri ennen niittoa ilmestyvät peurankellot, violetit huopaohdakkeet ja ahdekaunokit.

Meidän niittymme on suuri, mutta kukkaniityn voi hyvin perustaa pienellekin tontille jättämällä nurmikon osittain ajamatta, mahdollisesti kylvämällä niittykukkien siemeniä ja ennen muuta korjaamalla kasvuston pois loppukesästä. Kukkaniityt ovat uhanalaisia elinympäristöjä – ne ovat muuttuneet joko pelloiksi ja nurmikoiksi tai pusikoiksi ja metsiksi. Niityn kukat tarjoavat ruokaa lukemattomille erilaisille pölyttäjille. Kimalaisia lentelee keväisin ja monenlaiset perhoset ilahduttavat läpi kesän. Ja ennen kaikkea kukkaniitty on kuvankaunis, erilaiset niittykukat seuraavat toisiaan, ihasteltavaa riittää pitkin kesää.

Kirjoittaja
Armi Temmes, MMT, aktivistimummo
armi.temmes@gmail.com

Kuva: Armi Temmes

Aktivistimummot palkitsivat VR:n ilmastotyön Pelargonia-tunnustuksella

Aktivistimummojen Pelargonia-tunnustuksen sai tänä vuonna VR. Neljättä kertaa jaetulla tunnustuksella Aktivistimummot-liike nostaa esiin edelläkävijöitä, jotka tekevät töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja monimuotoisen luonnon puolesta. VR:n valintaan vaikuttivat kestävään matkailuun kannustava sovellus, uusi junayhteys Repoveden kansallispuistoon sekä ravintolavaunun vastuulliset valinnat. Tunnustus jaettiin 2.6. junassa Hki-Kuopio, jonka yksi pysäkki on Hillosensalmella, josta pieni bussimatka Repoveden kansallispuistoon (jonne mummojoukko palkinnon jaon jälkeen suuntasi)

Aktivistimummot-liike tänä valitsi tunnustuksen saajaksi VR:n kolmella perusteella:

1.     Helppokäyttöinen ja informatiivinen VR Matkalla -sovellus rohkaisee vähäpäästöiseen junamatkailuun: sovelluksen hiilijalanjälkilaskuri kertoo konkreettisesti, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä matkustaja säästää, kun hän taittaa matkan junalla auton sijaan.

2.     VR tarjoaa jo toista kesää peräkkäin päivittäiset junayhteydet Hillosensalmelle, jolloin Repoveden kansallispuistossa on helppo vierailla hiilineutraalisti junalla.

3.     VR:n ravintolavaunuissa on jo vaihdettu muovisia pakkausmateriaaleja ilmastoystävällisempiin, ja ruoka-annoksissa on tarjolla paljon kotimaisia raaka-aineita ja pientuottajien valmistamia tuotteita. Tuotevalinnoissa huomioidaan tuotteille annetut sertifioinnit. 

”Junailevat Aktivistimummot ovat ilolla huomanneet nämä seikat, joilla VR tekee matkailusta yhä vähäpäästöisempää ja pyrkii hillitsemään ilmastonmuutosta. Eräs aktivistimummo tarkisti juuri junamatkansa 12 kk ajalta: junassa vietetty aika 28 h 38 min ja hiilidioksidipäästöt 98 % pienemmät kuin samat matkat autolla matkustaen”, kertoo Aktivistimummojen  Seija Kurunmäki.

VR on yhdessä Metsähallituksen kanssa koonnut reittiehdotuksia, miten kansallispuistoon pääsee matkustamaan yksityisautoilua välttäen. Viime kesäkauden uusi junayhteys Hillosensalmelle jatkuu myös tänä vuonna syksyyn saakka, mikä mahdollistaa kätevästi myös ruskaretkeilijälle päivävierailun Helsingistä Repoveden kansallispuistoon.

 VR on tunnustuksesta iloinen ja otettu

”Olemme todella ilahtuneita Aktivistimummojen myöntämästä tunnustuksesta. Haluamme tehdä ilmastoystävällisestä junamatkailusta kaikkein houkuttelevimman kulkumuodon ja suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät yhdessä asiakkaidemme kanssa. Mitä useampi matkustaja valitsee kulkea hiilineutraalisti junalla, sitä suuremman ilmastohyödyn saamme yhdessä aikaan”, kuvailee VR:n vastuullisuusjohtaja Maria Kuivaniemi.

Aiemmin Aktivistimummojen Pelargonia-tunnustuksen saajiksi on valittu:
2020 Varma Eläkevakuutusyhtiö 
2021 Kouvolan kaupunki
2022 Mika Vanhanen, ENO-verkkokoulu

Kuvateksti: Palkinto jaettiin aamujunassa Helsingistä Hillosensalmelle, Repovedelle 2.6. klo klo 8.19. 

Lisätietoja
Aktivistimummot 
www.aktivistimummot.fi
Seija Kurunmäki 0400 460894, seija.kurunmaki@kuule.fi
aktivistimummot@gmail.com

Facebook-ryhmä https://www.facebook.com/groups/827681817574647

VR:n viestintä
puh. 029 434 7123
viestinta@vr.fi

Ruovikkojen niittäminen ja kerääminen

Aktivistimummot-liike tempaisee kesän aikana rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Ohjeet ja niihin liittyvät blogit on laadittu yhteistyössä Suomen Vesistösäätiön kanssa, jonka asiantuntijoina toimivat Timo Huttula, Matti Leppäranta ja Lauri Arvola, jotka ovat kirjoittaneet mm. Suomalaisen Järvikirjan. Tämä ruovikkoja käsittelevä “Ranta kuntoon”-kampanjan neljäs blogi on hydrologi ja tietokirjailja Timo Huttulan käsialaa. Hänen viestistä on: Kun niität rehevöittävät ruovikot, kerää kaisla kompostiin. Älä jätä sitä veteen tai rantaan.

Edellisessä rantablogissa käsiteltiin kalojen sisältämien ravinteiden poistoa vesistöstä.  Kaloissa onkin runsaasti ravinteita. Säkylän Pyhäjärvellä on arvioitu, että vuotuinen kalansaalis poistaa noin kolmanneksen järveen tulevasta fosforista. Tärkeää olisi siis kalastaa ja syödä kotojärven kalaa. Tässä blogissa tarkastelen ranta-asukkaiden ja mökkiläisten mahdollisuuksia vähentää vesikasvillisuuden sisältämiä ravinteita ja ottaa ne jopa hyötykäyttöön.

Katkaistu ruovikko on kerättävä pois

Rantakaislikot ja -ruovikot koetaan hankalina liikkumisen ja uimisen esteinä. Niinpä niitä poistetaan niittämällä ja myös konevoimin. Niittämiseen pitää liittää katkaistun kasvuston poiskerääminen. Niitä ei pidä jättää veteen kellumaan. Poiskerättyä varsistoa voi käyttää vaikkapa kompostin tai kasvimaan pohjana.

Jos ruovikon juuret jäävät paikoilleen, uusi kasvusto kehittyy pian taas uudestaan. Siksi on oleellista hoitaa rantaa säännöllisesti ja poistaa kasvusto juurineen. Käytännössä se kannattaa tehdä jopa reilun puolen metrin syvyyteen saakka. Hienon hajoamisaineksen, joka useimmiten koostuu kasvien lehdistä, ”siivilöinti” pohjalta estää kasvien juurtumista. Se onnistuu lehtiharavalla tyynellä kelillä.

Isäni oli Saimaan matalan hiekkarannan kasvuston ahkera haravoija. Hän haravoi kasvit juurineen. Kaisloista ja ruovikosta saatiin mainion pienen kasvimaan pohja. Rantaan ajautuneesta osittain jo hajonneesta kasvijätteestä saatiin hienompi aines karkeamman tavaran päälle. Yhtään multakuormaa tuolle kasvimaalle ei vuosikymmenien aikaan ole tarvinnut tuoda.

Sinilevässä voi olla hermomyrkkyjä

Kelluvien sinilevien siivilöinti vaikkapa halvalla perhoshaavilla on tarkkaa puuhaa. Sinilevien poisto omasta rannasta on ymmärrettävästi monen mielessä ja sinilevämassaa voikin melko helposti haavilla kerätä. Sinilevien poistaminen vaatii kuitenkin toimia koko järvellä ja rannanomistajan kannattaakin ajaa järvensä laajaa suojelua. Kerättyä sinilevämassaa ei tule viedä kasvimaalle, sillä sinilevissä on maksa- ja hermomyrkkyjä sisältäviä lajeja.

Vesialueen käyttäjät yhteistyöhön

Ravinteisen pohjasedimentin paikallisesta poistosta tai eristämisestä ei järven mittakaavassa ole myöskään hyötyä. Rannan omistajan kannattaa tässäkin suhteessa pohtia yhteisiä toimia muiden vesialueen käyttäjien kanssa. Jos pohjaa ruopataan vaikkapa veneväylän syventämiseksi, kannattaa sedimentti läjittää kauas rannasta niin, että ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan takaisin veteen.

Rannan avoimuuden lisääminen laajalla ruovikon ja kaislikon poistolla on iso työ ja sen tekemistä pitää harkita. Usein avoimuutta kannattaa lisätä tekemällä rantaan reilu venekanavaa leveämpi kanava, joka mahdollistaa aallokon huuhteluvaikutuksen perille asti. Laajasta vesikasvien poistosta on usein seurauksena levien runsastuminen ja jopa sinileväkukinnat, koska putkilokasvit eivät silloin enää sido ravinteita, vaan ravinteet ovat levien käytettävissä.

Pohjan penkominen on jossain määrin arveluttava asia, koska sedimentin ravinteita pääsee pöyhinnän yhteydessä takaisin levien ja muiden mikrobien käyttöön, mikä edistää niiden paluuta kiertoon

Luonnonvesiin joutuvien ravinteiden määrän vähentäminen ja poistaminen ei siis ole mitään rakettitiedettä. Ideoita syntyy ihan maalaisjärjellä, kun pysähtyy asiaa miettimään. Jokainen rannan käyttäjä voi tehdä jotain järven tilan parantamiseksi.

Timo Huttula
Professori H.C. (eläkkeellä)
Tietokirjailija

Kuva: Armi Temmes

Mökkikalastajan ravinteet kiertoon

Aktivistimummot-liikkeen kesän teemana ovat rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Tässä kolmannessa blogissa aktivistimummo, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström kertoo perheensä kalastusharrastuksesta ja ahkerasta kalan syönnistä. Hän kertoo myös, miten hoitaa välillä liiankin suuren särkikalasaaliin.

Mökkeilyn isoja iloja on oman ruuan pyytäminen. Meillä verkot pannaan veteen Kemiön saaren eteläpuolella olevan kesäsaaren kalavesille melkein joka ilta. Ja joka päivä herkutellaan kala-aterioilla, ahven on suosikki, kampela hieno yllätys, hauki aina tervetullut, isot lahnat maistuvat savustettuina, kuha on herkkua. Juhla-aterioita mökkikesän jokaiselle päivälle. Sukulaiset ja vieraat saavat osansa.

Mutta kaikki kalat eivät ole yhtä tervetulleita. Särkikalat ovat huimasti lisääntyneet Saaristomeren rehevöitymisen vuoksi. Noita neulatyynyjä ei meillä juurikaan haluta syödä, vaikka maussa ei mitään vikaa olekaan.  Käly aikoinaan graavasi särkiä mutta se jäi intomielen kokeiluksi, koska parempaakin saalista on tarjolla.

Vedet rehevöityvät, koska ravinteita, typpeä ja fosforia, kulkeutuu vesiin jokien mukana ja maa-alueilta, erityisesti pelloilta. Vaikka maatalouden vesiensuojelussa on tehty pitkäjänteistä työtä, maahan aikoinaan varastoitunutta fosforia liukenee edelleen vesistöihin ja kotieläintilojen ravinteiden kierrätyksessä on paranneltavaa. Kun fosfori on päätynyt vesistöön, sitä on hyvin vaikea saada pois vesistöjä rehevöittämästä. Kalojen mukana sitä voi tehokkaasti poistaa. Isoja särkikalojen poistokalastushankkeita on tehty järvien kunnostusten yhteydessä ja merialueilla, mutta lisää tarvitaan. Verkkoihin tullutta vähemmän haluttua kalaa ei siis tule palauttaa takaisin veteen. Fosfori pitää saada pois vesistöistä. Hyödyllistä fosfori on maaperässä, esimerkiksi puutarhakasvien kasvun edistäjänä.

Meidän mökillämme vähemmän halutut kalat, joita useimmiten tulee ämpärillinenkin kahdesta verkosta, päätyvät kompostoriin. Pilkon isoimpia kaloja, ei ehkä tarpeen, sotkuista puuhaa. Eristetty lämpökompostori toimii mainiosti sekä kalajätteen että muiden ruokajätteiden kompostoinnissa, mutta vaatii hyvin toimiakseen huolenpitoa.  Tarvitaan riittävä määrä kuiviketta, säännöllistä sekoittamista sekä tarvittaessa kastelua. Vauhdikas kompostoituminen vaatii sopivasti erilaisia syötteitä, ilmaa ja kosteutta, ettei synny hajuhaittoja. Olen käyttänyt kaupallisia kompostikuivikkeita mutta tarkoitus on kokeilla ensi kesänä rakkolevää, jota vuosien tauon jälkeen on taas ilahduttavasti kasaantunut rannoillemme. Merkki vesien tilan paranemisesta. Kompostorin kyljessä oleva lämpömittari näyttää, että lämpötila nousee 50-60 asteeseen, siinä lämpötilassa jätteiden bakteerit häviävät. Hyvää multaa saadaan sitten alaluukusta noin neljän viikon päästä. Se viedään marjapensaille, jotka käyttävät ravinteet kasvuun ja kiittävät marjasadolla. Näin arvokkaat ravinteet saadaan kiertoon, pois vesistöjä rehevöittämästä.

Maistuu hyvältä ja tuntuu hyvältä, kun tietää omalta osaltaan auttavansa kotirantojen puhdistumisessa.

Toinen tapa torjua rehevöitymistä on niittää ja kompostoida järviruokoa. Kun komposti levitettään viljelyksille, ravinteet päätyvät takaisin kasvien käyttöön. Se on toisen tarinan aihe.

Teksti ja kuva:
Marja-Liisa Tapio-Biström, aktivistimummo, MMT
tapio.bistrom@gmail.com
 

Ei vettä rantaa rakkaampaa

Aktivistimummot-liike valitsi kesän teemaksi rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Ensimmäinen viime viikolla ilmestynyt kertoi rannoista ja rajapinnoista. Tässä toisessa blogissa aktivistimummo ja lääkäri Liisa Viheriälä kertoo tunteestaan, kun pääsee keväällä mökkirantaansa: “Sanoin en pysty kuvaamaan sitä tunnetta, joka täyttää mielen ja koko kehon kun tulen pihaan, näen rannan ja järven, kuulen luonnon äänet tai hiljaisuuden.”

Kesämökkini on järven rannalla Pohjois-Kymenlaaksossa, synnyinseudullani. Oikeastaan voisin kutsua sitä huvilaksi, sillä se on alun perin rakennettu paikallisen nimismiehen ”huvilaksi” 1930-luvulla. Vanhempani hankkivat sen 1960-luvun alussa perheemme kesäkodiksi. Mökki se on.  Metsäisellä ja pääosin luonnontilaisella tontilla on keltaiseksi maalattu, vajaan 60 neliön puutalo, kolmen huoneen hirsiaitta, rantasauna, leikkimökki ja pihan perällä huussi.  Mökin seinillä on eri ikäistä luontoaiheista taidettani ja kalusteina mm. oman ukkini tekemä pirttikalusto. Sain mökin ilokseni ja vaivoikseni yli 20 vuotta sitten.

Perinteistä kesäpuuhaa

Vietimme lapsuudessani lähes koko kesän mökillä perheen kesken, sukulaisia ja ystäviä tavaten. Vuosikymmenten aikana puuhat ovat pysyneet pitkälti samoina; mökillä on rentouduttu, saunottu paljon, uitu, leikitty ja pelattu pihalla, luettu kirjoja sadepäivinä aitoissa, pelattu lautapelejä, grillattu ja seurusteltu, ja tietysti tehty mökkihommia. Kaikille tärkeät perinteet juhannuksista lipunnostoineen, marja- ja sieniretkiin ja kesän päättäviin rapujuhliin ovat olleet osa mökkikesäämme.

Moni asia on muuttunut

Moni asia on myös muuttunut mökkielämässä lapsuuteni jälkeen, niin hyvässä kuin pahassa.

Järvivesi oli kirkasta, pohjan hiekka ja kivet näkyivät. Sinilevästä emme olleet kuulleetkaan. Viimeisen 20 vuoden ajan lähes joka kesä sinileväraidat ilmaantuvat rantaveteen. Veden laatu on onneksi muuten pysynyt hyvänä, mutta vesistöä kuormittaa metsätalous. Keväisin veden korkeus myös vaihtelee nykyisin aiempaa enemmän, ja rannan kasvillisuus ja laiturini eivät siitä aina toivu.

Lapsuudessani huuhdoimme shampoon hiuksista järvessä, saippua oli laiturin nurkassa. Mattoja pestiin ja käsipyykkiä huuhdottiin rannassa. Talousvesi nostettiin kaivosta seipään päässä olevalla metallisangolla, ja se päätyi myöhemmin keittiön viemärin kautta suodattamatta rantapöheikköön. Nykyisin jätevedet poistuvat niin mökistä kuin saunalta biosuodattimien kautta.

Huussissa oli lapsuudessani reiän alla suuri saavi, jonka isä tyhjensi kompostiin lehtien alle. Kompostoiva kerran vuodessa tyhjennettävä biohuussi on tuonut helpotuksen parinkymmenen vuoden ajan.

Muistan, että joskus jotain rakennusjätettä löytyi rantaan haudattuna. Se kyllä siirtyi kaatopaikalle myöhemmin. Kaatopaikkakeikat isän kanssa muistan erityisen hyvin. Jätevuori oli suuri ja haiseva, linnut ja rotat piirittivät sitä. Nykyisin lajittelu onnistuu mökilläkin helposti ja paikallinen jäteasema toimii hienosti. Tieto on lisääntynyt ja toimintatavat parantuneet ja se auttaa parempaan vuorovaikutukseen mökkirannan kanssa.

Tunteiden täyttämä mökkiranta

Keväällä alkaa nousta merkillinen kuume, polttava tarve päästä mökkirantaan. Se on halua saada mökki käyttökuntoon, tehdä pihatöitä, huoltaa huussi, fiksata laituri ja siivota vanhoja rakennuksia. Sanoin en pysty kuvaamaan sitä tunnetta, joka täyttää mielen ja koko kehon kun tulen pihaan, näen rannan ja järven, kuulen luonnon äänet tai hiljaisuuden. Se on riemu tai vapaus, kaiken muun maailman taakse jääminen, se on perille tulon tunne. Lääkärinä olen varma, että mikäli kehoni fysiologisia muutoksia mitattaisiin siinä tilanteessa, hengitykseni ja pulssini tasaantuminen, stressitasoni lasku ja mielihyvähormonien nousu näkyisivät. Luulenpa, että rannalle ja veden äärelle pääseminen on ihmisen evoluutiossa kehittynyt perustarve.

Teksti Liisa Viheriälä

Kuva Liisa Viheriälä

Aktivistimummot Maailma kylässä -tapahtumassa

Aktivistit muutosvoimana. Su 28.5.2023 17.25-17.55 puhelavalla myös Aktivistimummo Eeva-Riitta Piispanen KATSO JA KUUNTELE TALLENNE

Maailma kylässä -festivaali toteutui toukokuun viimeisenä viikonloppuna 27.–28.5. Helsingin Suvilahdessa. Festivaali kokosi yhteen maapallon tulevaisuudesta kiinnostuneet yksilöt ja yhteisöt ratkaisujen ja tekojen äärelle. Lähes 30 asiaohjelmanumerossa kuultiin muutoksentekijöitä eri puolilta maailmaa ja pohdittiin muun muassa ruoantuotannon suhdetta ilmastonmuutokseen, vähemmistöjen mahdollisuuksia toimia vaikuttajina sekä politiikan roolia muutosvoimana. Sunnuntaina 28.5.2023 17.25-17.55 puhelavalla oli aiheena Aktivistit muutosvoimana. Puhujina kolme erilaista aktivistia: Aktivistimummo Eeva-Riitta Piispanen sekä ukrainalainen aktivisti Tonya Melnyk ja vegaaniaktivisti Benjamin Pitkänen. Ohessa linkki, josta löydät esitykset https://www.dropbox.com/sh/fbji9389v084115/AADup2q9xssjVaiEQtt06FA_a?dl=0&preview=su-11_Fingo.mp4

Eeva-Riitta Piispasen esitys kohdassa 13.50.

Aktivistit ovat usein aikaansa edellä ja puskevat muutosta yhteiskunnan epäkohtiin. Aktivistit tasoittavat tietä virallisten rakenteiden ulkopuolella ja antavat äänen niille, joilla sitä ei ole. Millä kaikilla tavoilla aktivistit muuttavat maailmaa juuri nyt?

https://maailmakylassa.fi/ohjelma/aktivistit-muutosvoimana/

Ranta kuntoon

Aktivistimummot-liike tempaisee kesän aikana rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Ohjeet on laadittu yhteistyössä Suomen Vesistösäätiön kanssa.

1. Pyydystä vesiä rehevöittävät ravinteet hyötykäyttöön. Kalasta, syö kaloja ja kompostoi perkeet.

2. Minimoi rannan muutostyöt. Jätä kosteikot kuivattamatta ja suot, purot ja rantavedet luonnontilaan.

3. Lisää elonkirjoa. Suosi ketoja, niittyjä ja luonnon lajeja. Unohda keinonurmikot.

4. Havainnoi, mittaa ja opi uutta. Mikä on järvesi näkösyvyys sinilevätilanne tai ravinnetaso?

5. Älä siirrä vieraslajeja puhtaisiin vesistöihin. Verkot, veneet ja pyydykset pesuun, jos vaihdat vesistöä.

6. Kuuntele hiljaa ja häiriöttä luonnon ääniä ja anna niille tilaa. Vähennä moottoriliikennettä ja melua rannalla ja vedessä.

7. Lue lisää ja tutki perusteluja www. aktivistimummot.fi -sivujen asiantuntijablogeista

Aktivistimummot-liikkeessä on huomattu, että ihmiset ovat motivoituneita toimimaan rantojen hyväksi. Monilta puuttuu kuitenkin tietoa siitä, mitä itse voisi tehdä rantojen hyväksi.

Rannoilla yhdistyvät ympäristönsuojelun ydinkysymykset: ilmastonsuojelu, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesiensuojelu.
- Moni luulee, että ei voi tehdä mitään, mutta meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä, sitä haluamme tällä kesän kampanjalla korostaa, Aktivistimummo Seija Kurunmäki sanoo. Aktivistimummot innostavat kaikkia tarttumaan toimiin ja verkostoitumaan omien lähivesien toimijoiden kanssa.

Rannat ovat rakkaita sukupolvien kohtaamispaikkoja. Kesän aikana Aktivistimummot julkaisevat sivuillaan monipuolisesta ja käytännönläheistä tietoa tavoista, joilla jokainen voi parantaa rantojen kuntoa.

Lisätietoja:

Päivi Salpakivi, metsänhoitaja, Aktivistimummo
puh. 0400-754748
salpasalo@hotmail.com

www.aktivistimummot.fi

Lue blogi: Rakkaat rannat ja rajapinnat, Päivi Salpakivi, Armi Temmes ja Matti Leppäranta

Syksyllä 2019 perustettu Aktivistimummot-liike tekee työtä, jotta lapsenlapsille jäisi maailma, jossa voi elää. Tärkeinä periaatteina toivon ja kohtuuden sanoma. Käyttövoimana on mummoviisaus. Perustajajoukossa on mm. ilmastoasiantuntijoita, lääketieteen ja luonnontieteen huippuosaajia, energia-asiantuntijoita, tutkijoita ja viestinnän ammattilaisia. Aktivistimummot-liike on kasvanut lähes 7000 mummohenkisen fb-sivuostoksi.

 Taustatietoa:

vesi.fi
vesi.fi/vesitieto/rantojen-kunnostus/
jarviwiki.fi/wiki/Etusivu
vesistosaatio.fi/tietoa-vesistoista/

Verrattomat vetemme - pieni opas vastuullisempaan elämään vesien äärellä. Vesistösäätiö  (ilmestyy toukokuussa)

Rakkaat rannat ja rajapinnat

Aktivistimummot-liike valitsi kesän teemaksi rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Ensimmäisen blogin (Rakkaat rannat ja rajapinnat) kirjoittajat ovat metsien ja vesien asiontuntijoita: Päivi Salpakivi, Armi Temmes ja Matti Leppäranta.

Sukupolvet toistensa jälkeen ovat yhdessä hakeutuneet rannoille ja niillä eläneet sekä hankkineet elantonsa. Rannat ovat meille rakkaita ja niillä yhdistyvät ympäristönsuojelun ydinkysymykset: ilmastonsuojelu, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesiensuojelu. Rannat ovat ihmisten sekä erilaisten elinympäristöjen rajapintoja, ja siksi arvokkaita luonnon kirjolle. Tänään niitä uhkaava muutos jää huomaamatta. Moni luulee, että ei voi tehdä mitään, mutta meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä. 

Miksi rannat? 

Rannat ovat tärkeitä mummojen lisäksi kaikille suomalaisille osana sielunmaisemaamme. Suomessa on noin 55 000 vähintään hehtaarin kokoista järveä sekä pitkä Itämeren rannikko Virolahdelta Tornioon. Rannoilla on kautta aikojen asuttu, kalastettu, kohdattu ja kuunneltu, saunottu, pesty ja uitu. Vesistöt muodostivat ennen tärkeimmät kulkureitit sekä kesäisin että talvisin. Järvemme ja jokemme ovat tärkeitä juomaveden ja ravinnon lähteitä, ja vesivoima on edelleen tärkeä energianlähde. 
Luonnonrannat muuttuvat usein huomaamattomasti, ja rakentamiselta vapaita paikkoja on yhä vähemmän. Toiminnan vaikutuksia linnustoon, kalastoon ja elon kirjoon ei aina ymmärretä.

Luonnonrannat ja muutos 

Erilaisten rantojen kirjo on suuri. Luonnontilainen ranta on Suomessa usein varjoisa metsäranta, jossa veden pinta vaihtelee vuodenaikojen ja sateisuuden mukaan. Veden laatu on Järvi-Suomessa erinomainen, mutta koko maassa humuspitoisilla alueilla vesi on ruskeaa ja savimailla sameaa. Kahden erilaisen elinympäristön kohtaaminen luo monimuotoisuutta. 

Rantoja käytetään niin eräilyyn ja yöpymiseen nuotion äärellä, kuin myös paikkana luonnon tarkkailuun, uintiretkiin ja kalastukseen. Siellä on ryteikköjä, kivikkoja, mutaa ja hiekkaa; lintujen pesiä, kutupaikkoja, sudenkorentoja ja harvinaisia kasveja. Täältä voi yhä löytää Väinämöisen jättihauen ja sen leukaluun, ja kukaties päästä soittimen tekoon. Rantakoivun alla haaveillaan ja luodaan elämän kattavia suunnitelmia. 

Jos metsää hoidetaan, rantakin muuttuu.

Puistomaisessa metsässä yleensä vähennetään pensaskerrosta ja helpotetaan ihmisten liikkumista. Talousmetsässä puustoa harvennetaan vähitellen ja yleensä kiertoajan lopuksi poistetaan pääosa puustoa. Kaikki metsänkäsittelytoimet vaikuttavat vesitalouteen ja vesistöön huuhtoutuu luonnonmetsää enemmän humusta ja rehevöittäviä ravinteita, humukseen sitoutunutta fosforia ja typpeä. Hyvillä käytännöillä, kuten suojavyöhykkeillä ja luonnontilan säilyttämisellä, haitallisia vaikutuksia voidaan olennaisesti pienentää.  

Pellot ulottuvat monin paikoin rantaan asti. Metsä on aikoinaan raivattu ja maa on altis vuosittaiselle viljelykäytölle. Jos peltoja lannoitetaan, lisääntyy rehevöittävien ravinteiden, esimerkiksi nitraattitypen, pääsy vesistöihin. Keinolannoitteet ja tehoviljely ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet voimakkaasti maatalouden vesistökuormitusta. Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on vaikeasti hallittava, kun taas taajamien ja teollisuuden pistekuormitusta on saatu vähennettyä puhdistuslaitosten avulla, vaikka siinäkin on vielä työtä jäljellä esimerkiksi tulvahuippujen aikaan. Rantapelloille suositellaan luonnonmukaista viljelyä ja suojavyöhykkeiden jättämistä. Tällainen voi olla esimerkiksi metsävyöhyke, laidun tai niitty. 

Kosteikkoranta on erityisen monimuotoinen ja herkkä

Vanhastaan kosteikkorantoja on pidetty ongelmallisina, koska veden noustessa pelloille viljelykasvit saattavat kasvaa huonommin. Siksi Suomessa on tehty paljon ojituksia ja järvien vedenkorkeuden muutoksia usein varsin arvaamattomin seurauksin.  

Suometsistä ja kosteikoista on ojitettu laajoja alueita, mistä on seurauksena merkittävä ympäristö- ja ilmastohaaste. Jos ojitus laskee pohjaveden pintaa, voi kuivuvasta turpeesta tulla mikrobien toiminnan aktivoitumisen myötä hiilipäästö. Ojitukset ovat myös lisänneet tulvariskejä. Ennallistamisella, hitaalla luonnontilan palauttamisella ja puuston säilyttämisellä voidaan vaikuttaa vesi- ja kaasutasapainoon.

Rakennetut ja asutut rannat 

Ihmisen toimintaan kuuluvat rannat on yleensä puhdistettu kasvillisuudesta. Vakiintuneet uimapaikat ovat suosittuja paikkoja leikkiä, uida ja pelata. Jos rantojen avoimuus halutaan säilyttää, voidaan suosia niittyjä ja ketoja keinonurmien sijaan. Kaislikon poistaminen venerannoilta ja uimapaikoilta voi vähentää vesistön ravinnekuormaa, mutta kaislikot ovat myös tärkeitä lintujen pesimäpaikkoja. 

Suomen järvet on suurelta osin säännösteltyjä, veden korkeusvaihtelu on määritelty energiatarpeiden ja tulvasuojelun mukaan. Vedenkorkeudella on maksimit alkukesällä ja loppusyksyllä. Joskus vaihtelut ovat luonnonvaihtelua suurempia – esimerkiksi keväällä vesi voi olla hyvin alhaalla. Toisaalta säännöstelyn avulla voidaan vähentää veden luonnollista laskemista alkukesän jälkeen.  

Mökkipihoja rakennetaan kovin eri tavoin

Rakennettu ranta voi olla mökkiranta, kotiranta, veneranta, tie tai satama rakenteineen. Useimmiten tällaista rantaa on ruopattu ja rakennettu, ja metsää on käsitelty. Joskus rannat on vahvistettu paaluilla tai muureilla. Mökkipihoja rakennetaan kovin eri tavoin. Voimakas rakentaminen terasseineen, suurine laitureineen ja leikattuine nurmikoineen on usein esillä sisustuslehdissä ja televisio-ohjelmissa. Samoin monilla alueilla on äänekäs hupiliikenne moottoriveneineen ja vesiskoottereineen yleistynyt. 

Nyt on hyvä hetki herätä muutokseen.

Monilla järvillä ranta-asukkaat ja mökkiläiset ovat yhteisesti päättäneet, ettei moottoriveneitä käytetä lainkaan. Erityisesti lintujen pesimäaikaan tarvitaan luonnonrauhaa. Rakennettu ranta aina yksipuolistaa alkuperäistä monimuotoisuutta ja heikentää esimerkiksi vesilintujen ja kalojen elinympäristöä. Rakentaminen ja ruoppaus vaativat siksi harkintaa luonnonsuojelun näkökulmasta. 

Voinko tehdä itse jotain? 

Aktivistimummot-liikkeelle on tärkeää edistää tulevien sukupolvien mahdollisuutta käyttää rantoja ja nauttia niistä. Tänä kesänä tarjoamme esimerkkejä ja tietoa rantojen suojelemiseksi. 
Julkaisemme tutkimuksiin ja faktatietoon perustuvan käytännönläheisen
Tee se itse -ohjeiston. Jokainen ohje perustelllaan tarkemmim kevään ja alkukesän blogeissa.

1. Pyydystä vesiä rehevöittävät ravinteet hyötykäyttöön. Kalasta, syö kaloja ja kompostoi perkeet.   

2. Minimoi rannan muutostyöt. Jätä kosteikot kuivattamatta ja suot, purot ja rantavedet luonnontilaan. 

3. Lisää elonkirjoa. Suosi ketoja, niittyjä ja luonnon lajeja. Unohda keinonurmikot. 

4. Tunnetko järvesi näkösyvyyden, sinilevätilanteen tai ravinnetason? Havainnoi, mittaa ja opi uutta.  

5. Älä siirrä vieraslajeja puhtaisiin vesistöihin. Verkot, veneet ja pyydykset pesuun, jos vaihdat vesistöä. 

6. Kuuntele hiljaa ja häiriöttä luonnon ääniä ja anna niille tilaa. Vähennä moottoriliikennettä ja melua rannalla ja vedessä.  

7. Lue lisää ja tutki perusteluja www. aktivistimummot.fi -sivujen asiantuntijablogeista. 

Kirjoittajat
Päivi Salpakivi, metsänhoitaja, Aktivistimummo
Armi Temmes, MMT, Aktivistimummo
Matti Leppäranta, Emeritus professori, tietokirjailija

Kuva
Matti Leppäranta

Äitienpäivälahjatoiveena ikimetsää

Haluatko hankkia äitienpäivälahjan, josta on iloa pitkäksi aikaa? Jo lähes neljä vuotta Aktivistimummot-liike on suositellut sijoitusta Luonnonperintösäätiön hallinoimaan ikimetsään. Olemme Mummonmetsä-kampanjalla keränneet jo yli 25 000€. Varoja on koossa noin viiden hehtaarin metsäpalstaan. Tavoitteena on kerätä varat ainakin 10 hehtaarin palaan. Pala ikimetsää on monelle mummolle ja äidille mieluisampi lahja kuin tavara, jonka tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja ja jonka tuottama ilo jää monesti lyhyeksi.

Metsillä on suomalaisille monia merkityksiä. Vanhat aarniometsät ovat tärkeitä monimuotoisen luonnon ylläpitäjiä ja yhteistä arvokasta perintöämme. Lisäksi suojelumetsät ovat loistavia kaikille avoimia virkistymis- ja retkeilypaikkoja. Suojellussa aarniometsässä voidaan jokamiehenoikeuden turvin harrastaa marjastusta ja sienestystä. 

Luonnonperintösäätiö on Pentti Linkolan vuonna 1995 perustama säätiö, joka suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii lahjoitusvaroin omistukseensa luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen. Luonnonperintösäätiö tarjoaa ainoana valtakunnallisena tahona suoran kanavan luonnonsuojeluun. Kaikki lahjoitukset käytetään alueiden ostoon, suojeluprosessiin ja syntyneiden luonnonsuojelualueiden vaalimiseen.

Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg iloitsee, että ikimetsien merkitys on alettu ymmärtää. Työtä pitää jatkaa jotta suojelumetsää saadaan lisää. Luonnon monimuotoisuuden kannalta suojeltua metsää pitäisi olla noin 17% kaikesta metsästä. Nyt sitä on Etelä-Suomessa 3% metsäalasta. Pepe Forsberg on innoissaan mummojen kampanjasta: “Mummojen Mummonmetsä-kampanja ja äitienpäivä kulkevat hyvin käsi kädessä. Toivon, että moni löytää siitä unelman, jonka toteuttamisessa haluaa olla mukana. Pyrimme hankkimaan mummoille sopivan alueen erityisesti lasten ja lastenlasten metsäsuhteen ylläpitämiseksi. Jotta sopiva kohde voidaan hankkia, tarvitaan vielä lisää varoja. Nöyrin kiitoksemme kaikille lahjoittajille!" (kommentti tiedotteesta 24.9.22)

Lahjoitus ikimetsään on mieluinen ja ikuisesti kestävä äitienpäivälahja monelle äidille ja mummolle. Lahjanantaja voi kertoa lahjasta lahjansaajalle tulostamalla Luonnonperintösäätiön sivuilta kortin. Myös sertifikaatin tilaus on mahdollista. Viidenkymmenen euron (50€) lahjoitus merkitsee varoja 100 neliön metsäpalaan ja pienikin summa (5€) vie eteenpäin tavoitettamme kohti Mummonmetsää.

Jos sinulla on metsää, jonka toivoisit päätyvän Luonnonperintösäätiön mummonmetsäksi, ota yhteyttä Luonnonperintösäätiön Forsbergiin.

Lahjoita Mummonmetsä-keräykseen Luonnonperintösäätiön verkkokaupassa!

Lahjoituksen saaja: Luonnonperintösäätiö
Tilinumero FI78 5494 0950 0224 93
Viite: 201980 ohjaa lahjoituksen Mummonmetsä-kampanjalle

Aktivistimummot-liike tekee työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiksi. Tavoitteena on turvata tuleville sukupolville maailma, jossa voi elää. Mummot ylistävät kohtuutta ja toivoa hyvän elämän rakennuspalikoina. Syksyllä 2019 julkistettu liike on laajentunut nopeasti yli 6000 facebook-aktiivin joukoksi. Kasvava joukko mummoja, pappoja ja mummohenkisiä haluaa vaikuttaa niin että monimuotoinen luontomme säilyy tulevillekin sukupolville.

Lisätietoja 

Aktivistimummot
Seija Kurunmäki, 0400-460894
Seija.kurunmaki@kuule.fi

 https://www.aktivistimummot.fi/

Luonnonperintösäätiö sr
Pepe Forsberg, 040-8669696
pepe.forsberg@luonnonperintosaatio.fi 

www.luonnonperintosaatio.fi