Oodi Päijät-Hämeelle

Aktivistimummot vinkkaavat maakuntien lähimatkailukohteita Facebook- ja nettisivuillaan. Meillä on paljon nähtävää kauniin kotimaan joka kolkassa. Aktivistimummo ja kestävän kehityksen professori Armi Temmes kertoo omista retkistään sielunmaisemissaan, Päijät-Hämeessä.

Monet murehtivat ulkomaille suuntautuvien lomamatkojen peruuntumista. Kaikilla ei ole mökkiä, eikä kaikkia huvita linnoittautua koko lomaksi mökille. Niinpä nyt tarvitaan hyviä lähimatkailukohteita. Suosituimmat paikat ovat kansoitettuja, mutta onneksi Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa - ja hienoja paikkoja on viljalti. 

Itse olen retkeillyt Päijät-Hämeen alueella jo parinkymmenen vuoden ajan joka kesä, eikä vielä loppua näy. Perinne alkoi, kun Lahteen muuttaneen ystäväni kanssa teimme retken sisävesilaivalla Lahdesta Heinolan suuntaan. Hyppäsimme laivasta ainoina matkustajina Kalkkisten kylän rannassa ja kipusimme paikallisen mansikka- ja viiniyrittäjän Pihamaan kahvilaan nauttimaan lasilliset marjaviiniä ja ostamaan mansikoita ja tuoreita vihanneksia. Siitä sitten saimme kyydin mökilleni saunomaan.

Näissä luontokohteissa turvaväli kanssakulkijoihin on helppo pitää

Sen jälkeen olemme jokaisena kesänä tehneet retken pääosin oman maakunnan alueelle joko luonto- tai kulttuurikohteisiin. Useimmissa paikoissa olemme saaneet olla yksin, mutta suositummissakin turvaväli kanssakulkijoihin on helppo pitää – lukuunottamatta ehkä kesäteatteriesityksiä, jotka tästä vihjelistasta nyt jäävät pois.

Evon valtionmetsän alueen Lammilla ja Padasjoella tuntevat monet, mutta eivät liian monet. Siellä on monia merkittyjä reittejä ja hyvän kartan kanssa ehdimme päivässä kävellä useita lenkkejä. Vaihtelevien maastojen lisäksi itselleni tuli siellä mieleen hienoja muistoja partiojohtajien koulutusleireiltä. 

Vääksystä alkavat Aurinkovuoren kävelyreitit, joka kulkevat pitkin harjua poiketen mm. vanhan hyppyrimäen perustuksille. Jos on oikein energinen, voi kävellä yhdysreittiä vaikka Evolle asti.

Heinolan kaupungin ulkoilureiteistä bongasimme eräänä vuonna Juustopolun, joka kulkee Jyrängön kaupunginosasta aina Vuolenkoskelle asti. Emme tehneet koko lenkkiä, vaan poikkesimme takaisin merkittyä yhdysreittiä Vierumäeltä tulevalle Ilvespolulle. Matkalla on laavuja evästaukoja varten ja maasto vaihtelee vehreästä järvenrannasta harjumaisemaan.

Jos haluaa kiivetä vuorelle katsomaan näköaloja, niin voin suositella Sysmän Kammiovuorta ja Iitin Hiidenvuorta, joka vartioi Kymijoen mutkaa. Hiidenvuorella on järjestetty konserttejakin, jonka järjestäjät ovat jopa raahanneet sinne pianon!

Haluatko vaellella kartanon puistossa – mene Kärkölän Huovilaan, jossa on laaja englantilaistyylinen puistoalue lummelampineen ja huvimajoineen. Kartano tosin puuttuu – sen rakentaminen jäi aikanaan kesken. 

Museot aukeavat vähitellen, joten suosikeistani esimerkiksi Hollolan kotiseutumuseo tai lääninkivalteri Aschanin talo Heinolassa voivat kuulua retkiohjelmaan myös kesällä 2020.

Retkelle Kelventeelle?

Päijänteen kansallispuistoa on sekä saarilla että Pulkkilanharjulla. Padasjoelta pääsee vuoroveneellä Kelventeen saarelle. Me teimme retken omalla veneellä Pulkkilanharjun suunnasta. Kelvenne on kymmenisen kilometriä pitkä harjusaari, jossa on mukava kävellä ja pitää evästaukoa hiekkarannalla. Se on veneilijöiden suosiossa ja meistä oli mukava katsoa myös kukkasin koristeltuja uivia kesämökkejä. 

Näiden esimerkkien tarkoituksena on osoittaa, että lähimatkailun kohteita löytyy melkein mistä vain. Itse lähdemme etsimään niitä yleensä kuntien verkkosivuilta ja joskus tuttavilta saaduista vihjeistä. Näitä vihjeitä kootaan nyt julkisestikin – ja yhteisöllisesti Aktivistimummojen Facebook-sivustolla. Seuraa vihjeitä, tiedän että niitä on mummoystävilläni vaikka kuinka paljon kaikissa Suomen maakunnissa.

Armi Temmes, Aktivistimummo
Professori, Aalto-yliopisto
Yritysten yhteiskuntavastuu ja kestävä kehitys

armi.temmes@gmail.com

Kuva Armi Temmes
Näköala Sysmän Kammiovuorelta

Kestäviä matkoja – lähelle

Kestävään matkailuun erikoistunut asiantuntija Anu Nylund tietää koronaepidemian tuomat haasteet matkailuelinkeinoon. Hyvänä tässä ajassa hän näkee kestävän matkailun lisääntymisen. Anu innostaa Aktivistimummoja edelläkävijöiksi löytämään lähimatkailun ja retkeilyn ilot Suomen joka kolkasta ja viemään niitä oppeja myös seuraaville sukupolville. Blogissaan Anu Nylund kertoo tarinansa eli miten hänestä tuli kestävän matkailun puolestapuhuja.

Kun biologinen kello alkoi tikittää, alkoi huono omatunto soimata minua, joka olin tuolloin nuori matkailun ammattilainen.
Olin lähtenyt parikymppisenä kahden matkalaukun kanssa maailmalle ja aloittanut intoa täynnä ulkomaanoppaan työn. Kuljin suosittujen matkakohteiden väliä sesonkien rytmittäessä muuttojani Kanarialta Mallorcalle ja taas Kanarialle ja sitten jonnekin muualle. Edustamani ala tuotti paljon hyvää, kuten työtä ja kohtaamisia vieraiden kesken, ja vaikka työ oli raskasta ja työpäivät pitkiä, oli se myös iloista ja hauskaa yhdessä tekemistä. 

Seisoin Välimeren rannalla ja lähdöstä oli kulunut viisi vuotta. Ymmärrys matkailun negatiivisista vaikutuksista iski kasvoihin kuin iso mereltä rantakiviin pysähtynyt aalto ja nauru sammui hetkeksi. Siinä rannalla ympärille katsoessani ymmärsin, että jos jatkaisimme samaan malliin, maailma ei tulisi kestämään kasvua. Joka puolelle rakennettiin, vuorilta tulevat luonnolliset veden imeytymisalueet asfaltoitiin, liikkumisesta aiheutuneet päästöt olivat valtaisat, melu korviahuumaava, paikalliset ihmettelivät menoa ja ilmassa oli hämmentynyt tunnelma.
Samaan aikaan kuiskasin merelle toiveeni olla joskus äiti.

Kestävän matkailun määritelmä pohjaa vuoden 1987 julkaistuun Brundtlandtin komission ”Yhteinen tulevaisuutemme” – raporttiin, jossa kehittämisen keskiöön nostettiin ekologinen, taloudellinen ja sosiokulttuurinen kestävyys, nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet ja toiveet hyvästä elämästä huomioiden.

Minä lupasin meren kohinan säestäessä taustalla, että teen parhaani matkailun ammattilaisena, jotta mahdollinen lapseni ja tulevat sukupolvet saavat hengittää puhdasta ilmaa, uida puhtaissa vesissä ja syödä ihanaa paikallista ruokaa. 

Unelma on täyttynyt ja lupauksesta pidän parhaalla mahdollisella tavalla kiinni. Olen parikymppisen pojan äiti ja vastuullisuuteen erikoistunut matkailun ammattilainen. Viimeisen parin vuoden aikana kestävä matkailu tai niin kuin me 2000-luvulta lähtien olemme sanastoa uudistaneet - vastuullisuus - on jalkautunut ison yleisön tietoisuuteen ja suomalaisten matkailuyritysten arvomaailmaan. 

Vastuullisuus on jalkautunut ison yleisön tietoisuuteen ja suomalaisten matkailuyritysten arvomaailmaan 

”Matkakohteet ovat parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla” – näin me nyt määrittelemme vastuullisen matkailun ydinviestin. Sosiaaliset ja eettiset arvot ovat nousseet ekologisen ja taloudellisen rinnalle entistä tärkeämpinä. 

Matkailu on elinkeino ja maksavat vieraat matkailuyrittäjän elinehto. Kun me pääsemme taas liikkumaan, matkailemaan ja kokemaan elämyksiä, vastuullista on noudattaa niitä ohjeita, joita meille liikkumisesta annetaan. Vastuullista on myös käyttää matkailuyrittäjien palveluja, maksaa reilu korvaus siitä työstä, mitä palveluntuottaja tekee pyyteettömästi vieraansa onnellisuutta ajatellen. Kun liikkuminen sallitaan, aloitetaan läheltä. Mitä jos kotimaassakin majoittuisimme maksullisissa majoitusyrityksissä sen sijaan, että petaamme siskonpedit sukulaisten ja ystävien lattioille. Mitä jos istuisimme useammin valmiiseen pöytään – ravintolayrittäjien herkkujen äärelle tai kokkaisimme yhdessä matkailuyrittäjän opissa? 

Reilua on antaa ammattilaisen johdattaa meidät uusien elämysten äärelle

Vaikka osaamme soutaa, meloa ja kulkea metsässä, ottaa eväät matkaan ja löytää ihanimmat maisemat, reilua on antaa ammattilaisen johdattaa meidät näiden elämysten äärelle. Oletko koskaan kokeillut, miten rentouttava kokemus on, kun osaava opas huolehtii kaiken muun ja saat itse keskittyä rennosti varsinaiseen luonnosta nauttimiseen. Varusteet hankittuina, teltta valmiiksi pystytettynä – mitä ihanaa uutta luksusta luontomatkailuun! Eräateria taas oikein valmistettuna villiyrttejä ja paikallisia raaka-aineita hyödyntäen vie evästauon ihan eri tasolle. 

Läheisyys, mikä ihana tunne - lähellä uuden kokeminen, mikä loistava mahdollisuus. Matkailu on parhaimmillaan keino toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Vastuullinen matkailu on valintoja, joita me kaikki voimme tehdä. Nyt on hyvä hetki valita vähäpäästöinen lähimatka, paikallisten yrittäjien palveluja ostaen. Luonnossa liikkuminen varmistaa myös turvaväleistä huolehtimisen niin kauan kun se on tarpeen. 

Aloitetaan uusi aika määrittelemällä ihana loma- tai matkaelämys uusiksi

Aloitetaan uusi aika määrittelemällä ihana loma- matkaelämys uusiksi. Yhdessä kokeminen tuottaa aitoja muistoja, ammattilaisten tuottamina turvallisesti ja rennosti. Hitaasti matkaaminen lähellekin siirtää meidät arjesta unelmiin.

Anu Nylund
anu.nylund@moodoffinland.fi
www.moodoffinland.fi

Anu Nylund on matkailualan ammattilainen, joka on erikoistunut vastuulliseen matkailuun.
Anu tarjoaa matkailu- ja koulutuspalveluita vuonna 2018 perustamansa  Mood of Finland yrityksen arvojen mukaisesti luovasti, innostaen ja vastuullisesti - yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.  

Kuva: 
Opastettu parin tunnin melonta urbaani- tai luontoympäristössä on jo hyvä irtiotto ja turvallinen tapa tavata ystäviä myös turvavälejä kunnioittaen. Melonta sopii kaikenikäisille lapsista senioreihin. Kuva Moln.fi

Muoti on ajattelua

Dosentti Annamari Vänskä työskentelee muodintutkimuksen professorina Aalto-yliopistossa. Hän antaa blogissaan uusia näkökulmia muotiin muistuttaen, että pikamuoti ei ole muotia. Koko sana on harhaanjohtava. Aktivistimummoilla on tärkeä rooli, kun arvotamme vaatteisiin liittyviä asioita uudelleen ja samalla hillitsemme ilmastonmuutosta. Muodilla on arvoa, “pikamuodilla” ei. Voimme yhdessä olla se muutos, jonka haluamme muodissa nähdä.

Vaateteollisuuden saastuttavuus yhdistetään ilmastonmuutokseen. Syytettyjen penkille on asetettu niin sanottu ”pikamuoti” (fast fashion). Sitä pidetään suurimpana syynä tuhlailevaan ostokäyttäytymiseemme ja siihen, että tekstiilijätevuori kasvaa. Onkin totta, että koko EU:n alueella vaatteita ostetaan nyt 65 % enemmän kuin vuonna 2000. Suomalaiset kuluttavat vaatteisiin ja kenkiin yli 100 € enemmän vuodessa kuin keskiverto EU-kansalainen. Jokainen suomalainen myös heittää 14 kiloa vaate- ja tekstiilijätettä vuodessa pois. Tästä määrästä noin 9 kiloa menee roskiin ja vain noin 5 kiloa kierrätykseen. Vaatteita siis hankitaan ja heitetään pois enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vaatteita hankitaan ja heitetään pois enemmän kuin koskaan ennen

Huoli jätteen määrästä on aiheellinen ja ongelma todellinen, mutta keskustelussa monet asiat menevät sekaisin. Pyrin korjaamaan tässä tekstissä erityisesti ymmärrystä siitä, miksi sana ”pikamuoti” on harhaanjohtava ja miksi sitä ei ylipäänsä pitäisi käyttää. Tämä on tärkeää, jotta pääsisimme käsiksi vaateteollisuuden ongelmiin ja jotta jokainen voisi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan. 

 Suurin virhe on siinä, että ”pikamuoti” yhdistetään ”muotiin”

Suurin virhe on siinä, että ”pikamuoti” yhdistetään ”muotiin”, vaikka näillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Muoti piirtää kuvaa ajasta ja ihmisestä ja sen arvo on aineetonta. Muodilla on kyky tehdä asiasta tai objektista erityinen liittämällä siihen esimerkiksi sellaisia seikkoja kuin suunnittelijan kädenjälki, suunnittelijaan liittyvät mielikuvat, tarinat, historia, tunteet. Muodilla on myös kyky pitää objekti elossa. Vaikka vaate vanhenee, se ei muutu kelpaamattomaksi. Muodin eteen olemme myös kuluttajina valmiita tekemään työtä: haluamme, että vaate säilyy mahdollisimman pitkään. Ja jos oma kiinnostuksemme loppuisikin, joku toinen haluaa vaatteen ja on valmis myös maksamaan siitä. Vaatteella, jolla on muodin arvo, on siten myös potentiaalia elää kauan. Vaatteesta voi tulla henkilökohtaisesti tärkeä muisto tai, jos hyvin käy, klassikko tai vintagea, jolloin se saattaa päätyä jopa muodin historiaan. Tällaisen vaatteen tulevaisuus kiinnostaa meitä: mietimme, kenelle haluamme sen antaa ja millaista tarinaa haluamme vaatteen kautta itsestämme jälkipolville välittää.

Pikamuodilla ei ole tällaista arvoa – tai pikemminkin: vaatteen arvo on sen kertakäyttöisyydessä. Pikamuodin käsitteen alle sijoittuvia vaatteita ei haluta säilyttää, vaan niistä halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Niitä ei vaalita, koska ne eivät kerro suunnittelijasta tai meistä itsestämme mitään erityistä, eikä vaatteisiin liity merkityksellisiä tunteita tai tarinoitakaan. Ne ovat historiattomia ja tunteettomia – aivan kuten ne tuottanut kasvoton ja suunnittelijaton järjestelmäkin. Vaatetta ei ole tarkoitettu elämänmittaiseksi kumppaniksi, saati sukupolvelta toiselle siirrettäväksi aarteeksi. ”Pikamuoti” onkin rahallisen arvon synonyymi. Yhtäältä sana viittaa nopeuteen ja mahdollisimman alhaisiin tuotantokustannuksiin ja toisaalta mahdollisimman alhaiseen kuluttajahintaan. Maksun jälkeen vaate muuttuu monessa mielessä (ongelma)jätteeksi, jota kukaan ei halua; emme me itse eikä kukaan muukaan, kuten massiiviset tekstiilijätevuoret käsin kosketeltavasti demonstroivat.

”Pikamuoti” yhdistyy virheellisesti muotiin siitäkin huolimatta, että termillä on alun perin tarkoitettu vaatteiden massatuotannon taloudellista tehostamista pilkkomalla tuotanto osiin. Syy siihen, että vaateteollisuudesta on tullut yksi saastuttavimmista teollisuudenaloista, liittyy siihen, että muutos teki tuotannosta todellisen logistiikkasirkuksen. Vaatteita ei valmisteta yhdessä paikassa, vaan alihankintoina ympäri maailman. Keskeneräiset tuotteet vaeltavat maasta tai jopa mantereelta toiselle työvaiheittain. Kankaat kudotaan ja värjätään yhdessä paikassa, vaate valmistetaan toisessa ja viimeistellään kolmannessa. Napit, nepparit, vetoketjut ja pesulaputkin laitetaan paikoilleen eri paikoissa riippuen siitä, missä työ tehdään edullisimmin. Vaatteita ei myöskään myydä siellä, missä ne valmistetaan. Kuluttajalle, ja usein jopa vaatteen teettävälle yritykselle, tuotantoketju jää hämärän peittoon.

Vaatteita pestään liikaa ja väärin eikä niitä korjata vaan heitetään pois uuden tilalta

Vaikka tuotantoketjussa on paljon korjattavaa, mikään ei muutu, jos tuijotamme vain sitä. Joidenkin laskelmien mukaan on nimittäin niin, että vaatteen kokonaishiilijalanjäljestä yli kolmasosa tulee kuluttajilta. Siis sen jälkeen, kun tuote on ostettu. Laskelma sisältää vaatteen pesun, kuivauksen ja hävittämisen. Vaatteita pestään liikaa ja väärin eikä niitä korjata vaan heitetään pois uuden tilalta. Yksikään näistä ongelmista ei poistu tuotantoketjua muuttamalla. Ne korjaantuvat vain omaa käyttäytymistämme ja ajatteluamme muuttamalla. Muodin kohdalla näin onkin: vaate, jolle annamme arvoa, on myös vaate, jota haluamme vaalia varoen niin, että se säilyisi.

Jotta kestämättömälle pohjalle sadan vuoden aikana rakennettu (vaate)tuotanto muuttuisi, ajattelumme on muututtava. Vain näin myös käyttäytymisemme voi aidosti muuttua. Ensiaskel todelliseen muutokseen lähtee siitä, että luovumme harhaanjohtavan ”pikamuoti” -sanan käytöstä. Vaikka maailma ympärillämme tuntuu muuttuvan yhä nopeammin, harva asia muodissakaan on pikaista. Näin ei voisi ollakaan, sillä muoti on ennen muuta ajattelua ja ajattelu on aina hidasta. Ajatteleminen edellyttää paneutumista, tutkimista, kykyä ratkaista ongelmia. Muoti on luovuuden kieli, joka antaa muodon uusille näkemisen ja kokemisen tavoille vuoropuhelussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Se piirtää myös ihmisen ääriviivoja ja esittää jatkuvasti kysymyksiä siitä, keitä me olemme ja keiksi haluamme tulla. 

Meidän täytyy yhdessä olla se muutos, jonka haluamme muodissa nähdä.

Muotiin liittyvän keskustelun vieminen uudelle tasolle ei ole helppoa, sillä siinä joudumme katsomaan peiliin. Joudumme kyseenalaistamaan tutun ja turvallisen ja opettelemaan kokonaan uudenlaisen tavan ajatella ja toimia. Tämä ei kuitenkaan ole mahdotonta, sillä muoti on ytimeltään muutoksen voimaa. Muutos ei koskaan tapahdu yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Vaikka muoti liitetäänkin useimmiten yksilöllisyyteen, sen todellinen arvo on joukkovoimassa. Muodin tärkein viesti on, että se tuo yhteen ja yhdistää. Muoti voi olla navigointia sameilla vesillä epävarman tulevaisuuden edessä. Mutta samalla se on myös navigointia toiveikkailla vesillä. Muoti on aina sen pohtimista, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muoti on tulevaisuuden tekemistä. Se on mahdollisuus muuttaa tulevaa. Meidän täytyy yhdessä olla se muutos, jonka haluamme muodissa nähdä.

Annamari Vänskä, FT, dosentti, työskentelee muodintutkimuksen professorina Aalto-yliopistossa

Kuva: Merja Yeung

Selviytymisvinkkejä meille koronasta ahdistuneille

Rakkaat aktivistimummot,

Tammikuussa keskustelimme Oodissa ilmastoahdistuksesta ympäristötutkija ja kirjailija Panu Pihkalan alustamana. Sali oli täynnä ja me mummot istuimme vieri vieressä toinen toisiamme kuullen ja keskustellen. Pihkala korosti toivon merkitystä. Totesimme, että ilmastoahdistukseen auttaa pyrkiminen hyvään yhdessä.

Meistä mummoista tuli yhtäkkiä karanteenimummoja

Maailma on muuttunut muutamassa viikossa. Meistä mummoista on tullut suurelta osin karanteenimummoja. Haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää. Teemme sen hillitsemällä ilmastonmuutosta ja tuomalla toivoa tulevaan. Asia ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka juuri nyt huoli omasta, läheisten ja koko yhteiskunnan selviämisestä on päällimmäisenä mielessämme. Koronaviruksen aiheuttama sairastaminen on ennakoimattomuudessaan pelottava ja ahdistusta aiheuttava. Omaan mieleeni ovat nousseet jopa isäni viettämät rintamavuodet ja vanhempieni kertomukset sotavuosilta. Työurallani HYKS Lastenklinikalla lääkärinä ja psykoterapeuttina kohtasin muun muassa suuronnettomuustilanteiden ja vakavien sairauksien aiheuttamaa tuskaa, mutta koronan kaltaista kaikkia koskettavaa ahdistusta ei kukaan meistä ole ennen kokenut. 

Korona  näyttää olevan vaarallisempi meille mummo- ja pappaikäisille sekä jotain perussairautta poteville, kuten tosin monet muutkin infektiotaudit. Monet meistä kuuluvat molempiin ryhmiin. Meitä on pyritty suojaamaan karanteeniohjeistuksella, joka tuo turvaa, mutta samalla myös muistuttaa meitä viruksen vaaroista. Arvelen monen meistä olevan huolissaan omasta selviämisestä. Tulee mieleen kysymys: Jos tauti tarttuisi minuun, miten sydänsairauteni, diabetekseni, astmani tai syöpähoitojeni kanssa käy. Maailmalta on kuulunut uutisia tarpeesta ääritapauksissa rajata hoitoa. Hoidetaanko minua tai puolisoani?  Kyllä, kaikkia hoidetaan. Sairaalahoidossa pyritään aina arvioimaan mistä hoidosta kukin voi hyötyä.  Ja sen hoidon terveydenhuoltomme tarjoaa. 

Auttaminen tuo iloa myös auttajalle

Yksinäisyys ja avun tarve lisääntyy karanteenissa. Läheisten vaivaaminen kauppa-avuksi voi tuntua hankalalta. On hyvä muistaa, että muiden auttaminen tuo myös iloa auttajalle. On lohdullista odottaa aikoja, jolloin taas voimme olla muille helpotukseksi. Osalle meistä yksinolo voi olla jopa tervetullutta. Nyt on hyvä syy pitää ystäviin yhteyttä ja soitella myös ilman asiaa. Heillä tuntuu olevan myös samankaltaisia huolen ja ihmettelyn aiheita.

Elämän hallinnan tunne säilyy, kun on aktiivinen asioissa, joihin voi vaikuttaa

Arjen rytmin säilyttäminen epävarmassa ja ahdistavassa elämäntilanteessa helpottaa. Päivittäin on syötävä, peseydyttävä, ulkoiltava, liikuttava ja levättävä. Nämä yksinkertaiset asiat ovat tärkeitä.  On asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Elämän hallinnan tunne säilyy, kun on aktiivinen niissä asioissa, joihin voi vaikuttaa. Vaikka on tärkeää saada luotettavaa tietoa, on viisasta rajata koronauutisten kuuntelemista ja jättää tilaa mukaville kirjoille, käsitöille tai tv-ohjelmille. Se, mikä tuottaa turvallisuutta ja mielihyvää normaalioloissa, auttaa tässäkin.  Olemme kuitenkin kaikki erilaisia. Vaikka kokisimme samaa, me reagoimme yksilöllisesti. 

Vaaran uhatessa isovanhemmuuteen sisältyy huoli omista lapsista ja lapsenlapsista ja heidän jaksamisestaan. Aktivistimummojen Facebook-sivuilla onkin pohdittu, miten ihmeessä lapsiperheet selviävät, jos vanhemmat sairastuvat ja me mummot emme voi olla avuksi. Etätyö, kotikoulu ja arjen pyöritys lapsiperheessä on todella haasteellista, ja rinnalla voimme kulkea vain virtuaalisesti.  Helena Kääriäinen kirjoitti blogeissaan mummoasenteesta ja äskettäin myös etämummoroolista koronakriisin aikana. 

Miten me mummot voisimme helpottaa hämmentyneitä lastenlapsiamme? 

Tiedetään, että jo pienikin lapsi aistii ja kuulee varsin paljon läheisiltä aikuisilta. Tiedetään myös, että lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvia traumaattisille kokemuksille ja vahingoittavalle medialle. Puhelimitse tai tietokoneella on mukava pitää lapsenlapsiin yhteyttä, mutta meidän mummojen ei tarvitse aina erityisesti viihdyttää lapsia. On merkityksellistä kuunnella lasten huolia, ymmärtää niihin liittyviä tunteita ja keskustella sekä lohduttaa. Jo taaperoikäinenkin lapsi osaa usein kertoa itse mietteistään, jos pysähdymme kuuntelemaan häntä. Lapsetkin tarvitsevat oikeaa, heille ymmärrettävää tietoa. On hyvä muistuttaa tulevasta, jolloin taas voidaan tehdä tuttuja ja tärkeitä asioita yhdessä, ja niitä voidaan nytkin muistella. Lasten reaktiot ovat erilaisia, fyysisiä, sanallisia ja emotionaalisia. He voivat kuvata tunnelmiaan puhumisen lisäksi leikillä ja piirtämällä, mutta toisaalta myös levottomuudella. Kaikenikäiset lapset tarvitsevat turvallisuuden tunnetta ja toimivaa arkea sekä aikuisen fyysistä ja emotionaalista läsnäoloa. Meille kaikille on kodin ja perheen merkitys suuri tällaisina aikoina. 

Lisätietoa ja apua on saatavissa

Täydellisesti ei kukaan tästä suoriudu ja tarvittaessa on viisasta hakea ammattiapua. Useat tahot ovat tarjonneet tukea ja ohjeita koronakriisin keskellä selviämiseen ja myös ahdistuksen sietämiseen. THL:n sivuille on kerätty hyviä ohjeita selviämiseen. Lastenpsykiatri Janna Rantala antaa neuvoja lapsiperheille HS:ssa suomiauttaa-palstalla. 

Panu Pihkalan tammikuisen luennon teema oli ilmastoahdistus ja toivo. Hän on koonnut nyt tietoa ja ajatuksia koronaepidemiaan liittyvästä ahdistuksesta. 

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille ja läheisillenne!

Liisa Viheriälä
lastenpsykiatri
aktivistimummo

Kuva: Reetta Meriläinen

Mummot leikkivät ja leikittävät

Rakkaat aktivistimummot,

Koronaviikot vierivät. Nuorimmat meistä mummoista ovat (etä)töissä tai ehkä lomautettuina, nuoret eläkeläiset kenties hoitavat lapsenlapsiaan ja me 70 vuotta täyttäneet vietämme aikaa kodeissamme. Lehtiartikkelit kuvaavat etätöissä olevien lapsiperheiden hektistä arkea ja me mummot ihmettelemme, miten voisimme kantaa osan näiden perheiden taakasta. 

Jotkut meistä ovat ehkä keksineet hauskoja tapoja osallistua lastenlasten elämään. Videopuhelut tietysti: jo 3-4 - vuotias viihtyy pitkään puhelimen äärellä, kunhan puheluihin mahdutetaan monenlaista tapahtumaa: lapsi kenties esittelee lelujaan ja temppujaan, mummo ehkä lukee satukirjaa. Videokokouksiin mahtuvat kaikki sisarukset mukaan.

Oman nelivuotiaani mielestä oli kiinnostavaa tutkia Pikku-Marjan eläinkirjaa, kun meillä molemmilla oli käsissämme oma kappaleemme. Ihmeellistä, että sekä Tuukan kirjassa että mummun kirjassa H oli punainen! Mutta mitä vielä voisi keksiä puheluja piristämään? Tarja-mummo on ottanut vanhan tutun Laiva on lastattu -leikin käyttöön; se voisi sujua aika pieneltäkin. Onko mikään peli sellainen, että mummo ja pikkulapsi voisivat toteuttaa sitä videopuhelun avulla? Ideoita mummot!

Pikkukoululaisille olen tehnyt adjektiivileikkejä ja ne ovat joka kerta yhtä hauskoja. Siinä sivussa tulee adjektiivin käsite tutuksi. Liisa-mummo on harrastanut koululaisten ryhmävideopuhelussa jatkokertomuksen rakentamista. Yksi aloittaa satua/tarinaa yhdellä lauseella, seuraava jatkaa lauseella ja seuraava taas... tulee hauskaa ja yllättäviä juonen käänteitä. Minä asun samalla alueella koululaisteni kanssa, joten olen myös tehnyt rasteja lähimetsään tyyliin ”seuraava vihjelappu on Lyijysen yläpihalla”. Mutta mitä muuta tekemistä lähimetsässä voisin heille kehittää? Erilaisia risumajoja sinne näyttää ilmaantuneen, mutta sellaisten rakentamisessa ei 2-metrin päässä pysyttelevästä mummusta ole apua. 

Sisareni on auttanut isoja lapsenlapsiaan läksyjen teossa. Lapset ovat lähettäneet valokuvia saamistaan koulutehtävistä ja mummi on ohjannut niiden suorittamisessa. Myös kielten sanoja voi kuulustella tällä menetelmällä.

Mutta edessä taitaa olla vielä monia viikkoja. Mitä me koteihimme kahlitut mummot voisimme tehdä? Kertokaa ideoitanne facebookissa!

Sen me kaikki mummot tiedämme, mitä pitää tehdä silloin, kun tämä kriisivaihe on ohi (tai edes tauolla). Silloin tietysti haluamme oikeasti tavata isoja ja pieniä rakkaitamme. Mutta ennen muuta haluamme tehdä voitavamme, jotta tästä lamasta noustaan uudenlaiseen kohtuuden ja kestävän kehityksen kulttuuriin sekä kotimaisuuden arvostamiseen niin matkailussa kuin tärkeiden tarvikkeiden tuotannossakin. Kulutamme innolla, nälkiintyneinä, kulttuuria, kampaamopalveluja, uimahalleja, ravintoloita, mutta tavaroiden ostamisessa painotamme kohtuutta.

Niitä aikoja odotellessa, pestään käsiä ja pidetään yhteyttä facebookissa.

Helena Kääriäinen
aktivistimummo
lapsenlapset 2, 4, 8 ja 10v.

Kuva: Minna Sallanen

Aktivistimummot, faktan välittäjiä myös koronakriisissä

Alkuperäinen motiivimme Aktivistimummojen yhteenliittymiseen oli ilmastonmuutoksen hillintä, toivon ja kohtuuden asenteen vahvistaminen ja faktoihin perustuva viestintä. Ilmastonmuutos vaikuttaa taustalla koko ajan, mutta emme halua hiljentää kanavaamme akuutin koronakriisin ajaksi. Toimimme edelleen toivon asialla ja faktojen välittäjinä. Tärkein kanavamme on Aktivistimummot-Facebook-sivusto, joka tavoittaa yli 5000 mummoa laajoine verkostoineen.  Myös @Aktivistimummot -twitterseuraajamäärä kasvaa.

Nyt valtioneuvosto on pyytänyt someviestijöiden apua.

Valtioneuvoston kanslia on kutsunut somevaikuttajat mukaan koronaviestintään kaikkien kansalaisten tavoittamiseksi. Tarkoituksena on varmistaa, että koronakriisistä on tarjolla oikeaa tietoa kaikissa kanavissa. Somevaikuttajat, myös meidän laajeneva Aktivistimummot-ryhmämme Facebookissa, ovat huoltovarmuuskriittisiä toimijoita kriisiaikoina. Nyt elämme kriisiä. Suomi on tiettävästi ainoa maa, joka on määritellyt somevaikuttajat huoltovarmuuskriittisiksi toimijoiksi. Nyt kannamme tätä vastuuta.

Somevaikuttaja: Jaa eteenpäin vain faktaa.

Aktivistimummot on kiinnittänyt Facebook-ryhmäsivulleen linkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusimpaan ja päivittyvään tietoon koronaviruksesta. Tämän lisäksi alamme välittää valtioneuvoston, huoltovarmuuskeskuksen Mediapoolin ja Ping Helsingin koordinoimaa Faktaa koronasta -viestintää. Näistä kanavista tuleva tieto on luotettavaa.

Aktivistimummojen rooli viestijöinä on erityinen, sillä joukoissamme on paljon koronaepidemian kriittiseen riskiryhmään kuuluvia - isovanhempia ja yli 70-vuotiaita. Yhdessä toimimalla voimme estää väärien tietojen leviämisen sosiaalisessa mediassa. Toimisimme näin myös ilmastokriisitilanteessa. 

Me Aktivistimummot kehitämme medialukutaitoamme ja olemme kriittisiä. Monet somettajat saavat nykyään enemmän seuraajia kuin perinteiset mediat tilaajia. Kuka tahansa voi julkaista ja levittää  nopeasti myös väärää tietoa.  Me haluamme olla estämässä väärän tiedon leviämistä korvaamalla sitä oikealla. 

Olemme etulyöntiasemassa: Meillä on aikaa seurata useita eri medioita, mikä auttaa luotettavuuden arvioinnissa. Valitettavasti valeuutisten levittäjät käyttävät hyväksi poikkeustiloja aikaansaadakseen hämmennystä. Valheet ja väärinkäsitykset täyttävät helposti tyhjiön, jos faktatietoa ei ole tarjolla. Roolimme faktan välittäjinä on siis ensiarvoisen tärkeä.  

Koronakriisissä juuri nyt tärkeintä on suojautuminen ja suojaaminen. Uutisia emme voi valikoida, vaan joudumme kohtaamaan tosiasioista ikävimmätkin. Emme voi tulkita emmekä soveltaa, vaan meidän täytyy totella poikkeusolojen määräyksiä ja luottaa viranomaisiin. 

Ollaan tarkkana sekä suojautumissa että siinä, että välitämme vain faktaa koronasta.

Lue lisää vastuullisesta someviestinnästä: https://xn--someksikirja-kcb.fi/

#faktaakoronasta

Eeva-Riitta Piispanen
Aktivistimummo
Vapaa terveystoimittaja

Lue lisää Aktivistimummot.fi

Kohdataan korona mummoasenteella

Viime päivinä koronavirukseen (Covid-19) liittyvä uutistulva on ohittanut muut ajankohtaiset asiat. Hyvä, että tietoa ja ohjeita jaetaan. Luotettavaa ja päivittyvää asiantuntijaohjeistusta löytyy THL:n sivuilta (thl.fi) ja lähes jokaisen paikkakunnan terveydenhuollon sivuilta.  Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen keskittyvät Aktivistimummot näkevät maailmanlaajuisessa ilmastokriisissä ja koronapandemiassa yhtäläisyyksiä, joihin molempiin tarvitaan lääkkeeksi asiantuntijaohjeiden lisäksi myös mummojen neuvoja. Toivoa, kohtuutta ja empatiaa ja faktatiedon kunnioittamista. Aktivistimummo ja perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen kokosi mummo-ohjeet siitä, miten korona kohdataan.

Julkaistu 14.3. 2020 Päivitetty 24.3. 2020

Rakkaat mummot,

Aktivistimummojen tärkeät työkalut ovat kohtuus, toivo ja empatia. Varsinkin kahta viimeksi mainittua tarvitaan nyt. Mummot ovat monessa suhteessa muuta väestöä paremmassa asemassa. Ensinnäkin: monet meistä (tai ainakin vanhempamme) muistavat ajan, jolloin tulirokkoisia hoidettiin ”kulkutautisairaalassa” ja polioepidemia aiheutti järkyttäviä seuraamuksia lapsille ja nuorille. Näistäkin selvittiin ja näihin verrattuna korona on sittenkin pienempi murhe. Lisäksi me mummot olemme muutenkin ymmärtäneet, ettei ihan koko ajan ole pakko matkustaa tai shoppailla, joten kotona oleminen, lukeminen ja metsäkävelyt eivät ehkä meidän maailmaamme mullista. 

Oireettomien mummojen kannattaa tavata lapsia ja lastenlapsia vain harkitusti, jotta vältymme tartunnoilta mahdollisimman pitkään ja siten osaltamme tuemme terveydenhuoltoa. Jos flunssa-oireita ilmenee, tulee niitä sairastella kotona tavalliseen tapaan. Ei ole mitään syytä soittaa päivystykseen tai palveleviin puhelimiin hätäkeskuksesta puhumattakaan. Ja missään nimessä ei tule lähteä flunssaoireisena terveyskeskukseen. Mummojärjellä kyllä ymmärtää, jos oireet ovat vaikeampia kuin ”tavallisessa hengitystietulehduksessa” ja esimerkiksi hengitys alkaa tuntua vaikealta tai kuume on korkea. Silloinkin paras tapa on ottaa kontakti terveydenhuoltoon ensin puhelimella. 

Sen sijaan: sairausoireista kannattaa soitella lapsille, ystävämummolle tai muille läheisille, jotta he osaavat välttää vierailuja ja pitää muilla keinoin säännöllistä yhteyttä. Naapurimummolle voi soitella ja kysellä tilannetta; tarvitaanko vaikka kaupassakäyntiapua. On turvallisempaa tavata jälkikasvuaan, muita mummoja ja ihmisiä ylipäätään ulkosalla kuin sisätiloissa eli yhteiset kävelyretket ovat hyvä tapa pitää kontakteja yllä. (Päivitys 24.3.2020 Mummokontaktia lapsenlapsiin täytyy nyt ylläpitää puhelimella ja erilaisin e-kuvayhteyksin.)

Uutisten tiedot epidemian leviämisestä käyrineen ja pörssikursseineen pysyvät ihan ajan tasalla, vaikkei niitä koko ajan seuraisikaan. Mummot ja papat voisivat hyvinkin rajoittaa uutisten seuraamisen vaikkapa oman päivälehden lukemiseen tai yhteen uutislähetykseen päivässä, sillä on turhaa märehtiä huonoja uutisia aamusta iltaan.

Onko tämä pandemia tuonut jotain hyvää? Ainakin tutkimusrintamalla tehdään vahvasti yhteistyötä rokotteen ja/tai lääkityksen kehittämiseksi. Me suomalaiset olemme voineet ylpeinä kuunnella viisaan presidenttimme, selkeäsanaisen pääministerimme ja huippuasiantuntijoiden rehellistä puhetta. Pitkällä tähtäimellä: ehkä matkailusta tulee kohtuudella nautittava harvinainen herkku ja sen sijaan kiireettömyyden, luonnon ja läheisten ihmisten arvo ymmärretään entistä paremmin. 

Eli pestään käsiä! Vaikka asiaa ei ole tutkittu, rohkenen väittää, että sauna, viina ja terva eivät auta.
Sen sijaan mummojärki ja moderni terveydenhuolto ovat tukenamme. 

Helena Kääriäinen
Aktivistimummo
Perinnöllisyyslääkäri (eläkkeellä)

Pohjoisen ilmastoviisas ruokavalio

Jaa tämä Twitterissä!

Maaliskuussa Aktivistimummot puhuvat ruoasta. Miten koostaa ruokavalio, joka on sekä terveellinen itselle että hyväksi ilmastolle ja vielä maistuu hyvältä? Kuukauden blogin kirjoittaja tutkija Kaisa Karttunen muistuttaa, että ilmastoviisas ruokavalio voidaan koostaa monella tavalla. Kansalliset ravitsemussuositukset ja Itämeren ruokavalion opit ohjaavat oikealle tielle. Enemmän kasviksia, vähemmän lihaa ja ruokahävikki minimiin.

Ohjeita ja varsinkin mielipiteitä ilmastoviisaasta syömisestä on paljon. Tavallisen kuluttajan voi olla vaikeaa pysyä uusimman tiedon ja keskustelun mukana.
Koko asia voi ruveta ärsyttämään tai jopa ahdistamaan. 

Muutamalla perusasialla pärjää pitkälle

Muutamalla syömiseen liittyvällä perusviestillä pärjää kuitenkin pitkälle.

Ensiksi: ilmastoviisaan ruokavalion voi koostaa monella eri tavalla.
Ravitsemussuositusten ja lautasmallin mukaan ruokalautasesta puolet täytetään erilaisilla kasviksilla ja neljäsosa perunalla, kotimaisella viljalla, tattarilla ym. Viimeinen neljäsosa on proteiininlähde, joka voi olla vaihdellen kasvi-, kala- tai eläinproteiinia.

Toiseksi: eri eläinproteiinien ilmastovaikutusten kesken on eroja, mutta niiden vaikutus on pääsääntöisesti suurempi kuin kasviproteiinien. Naudanlihan tuotannosta ilmastopäästöjä syntyy enemmän kuin broilerinlihan tuotannosta. Broilerinlihan hiilijalanjälki on saatu alas tehokkaalla tuotantoprosessilla. Kalaproteiinin ilmastovaikutus asettuu eläin- ja kasviproteiinin väliin. 

Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa ja lihajalosteita (nauta, porsas, lammas) saisi syödä enintään 500 grammaa viikossa.
EAT Lancetin antamien planetaaristen suositusten mukaan punaista lihaa sopisi ruokavalioon viikossa vain noin 100 grammaa. EAT Lancetin laskelman perustana on, että noudattamalla planetaarista ruokavaliota ruokaa riittäisi maailmassa 10 miljardille ihmiselle, ja se olisi mahdollista tuottaa ympäristöllisesti kestävällä tavalla. 

Tähdätään ensin kansallisiin ravitsemussuosituksiin

Meillä on matkaa vielä kansallistenkin ravitsemussuositusten saavuttamiseen. Osa väestöstä syö lihaa ja lihatuotteita huomattavasti enemmän kuin on suositeltu. Lisäksi kasvisten ja hedelmien syönti jää reilusti alle suositellun päivittäisen puolen kilon. Lisättyä sokeria on ruuassa liikaa ja kulutettu rasva on kovanpuoleista. Ravitsemussuositukset nimensä mukaan pitävät lähtökohtanaan hyvää ravitsemusta, mutta ottavat huomioon myös ympäristökestävyyden asioita. 

Ruuan terveellisyyttä ja ilmastovaikutuksia kannattaakin katsoa yhdessä.

Pohjoismainen tai Itämeren ruokavalio on hyvä pohja ravitsevalle ja ympäristökestävälle syömiselle. 

Pohjoismainen ruokavalio sisältää runsaasti marjoja, kausihedelmiä (omenia, päärynöitä, luumuja) sekä kaali-, juuri- ja palkokasveja, tuoreita yrttejä, perunaa, sieniä, täysjyväviljaa, kohtuullisesti rypsiöljyä, vähärasvaisia maitotuotteita, paikallista kalaa ja riistaa sekä kanaa. Punaista lihaa ja lihajalosteita siihen kuuluu vain pieniä määriä. Tuotevalinnoissa korostuu paikallisuus. Proteiini- ja kuitulähteiden monipuolistamiseksi myös pohjoismaisessa ruokavaliossa on opeteltava käyttämään palkokasveja ja kasviksia uusin tavoin.

Edellä mainitut EAT Lancetin laskelmat perustuvat maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöjen keskiarvoihin. Suomen tuotantotavoilla päästöt maito- ja naudanlihakiloa kohti ovat kuitenkin maltillisemmat kuin maailmassa keskimäärin. Meillä myös panostetaan voimakkaasti päästöjen vähentämiseen edelleen, mistä esimerkkinä on Valion hiilineutraalia maitoketjua tavoitteleva ohjelma. Tulevaisuudessa eri tuotteiden päästöjen vertailua joudutaankin luultavasti tekemään eri pohjalta. 

Pienempi päästökuorma ei kuitenkaan muuta nykyisen syömisen ongelmallisuutta ravitsemuksen näkökulmasta. Muutoksia ruokavalioissamme tarvitaan siis joka tapauksessa. 

Kolmanneksi: Lähi- ja luomuruokaa tarjotaan usein ratkaisuna ilmastokuorman keventämiseen. Vaikka tämäkään suhde ei ole suoraviivainen, liittyy luomuun ja lähiruokaan monia positiivisia ulottuvuuksia. Niitä kannattaa siis sisällyttää ruokavalioon, mutta ne eivät yksin ratkaise ravitsemuksen eivätkä ilmaston ongelmia. 

Ruokahävikkiä on pienennettävä

Lopuksi: Ruuan ilmastokuorman pienentämiseen tarvitaan myös ruokahävikin vähentämistä. Lisäksi tarvitaan kokonaisuuden ymmärtämistä.
Maataloudenkin päästöjä on vähennettävä, esimerkiksi tarttumalla turvemaiden päästöihin.
Todella suuret päästövähennykset syntyvät kuitenkin energiasektorilla siirtymällä pois fossiilisen energian käytöstä.  

Tutustu lisää

EAT lancet: https://eatforum.org/eat-lancet-commission/
Marttojen ilmastoruokaohjelma: https://www.youtube.com/watch?time_continue=5&v=xuzLTbmyK9Q&feature=emb_logo
Ruokaminimi-tutkimushanke: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161742/VNTEAS_47_Ruokavaliomuutoksen%20vaikutukset.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Reilu ruokamurros -tutkimushanke: www.justfood.fi

Kirjoittaja: 

Kaisa Karttunen, tutkija, MMT
e2 Tutkimus
kaisa.karttunen@e2.fi

Kuva:
Ruokatieto

Tule mukaan 16.3. klo 14-16 Keskustakirjasto Oodin avoimeen keskustelutilaisuuteen: Huomisen reilu ruoka.

Aktivistimummot Rantahotellin Ilmastokirissä

Jaa tämä Twitterissä!

“Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.”

Hallituspuolueet kokoontuivat tänään 3.2. Vuosaaren Rantahotelliin pohtimaan ilmastotoimien tiekarttaa.  Lukuisat ympäristöjärjestöt olivat koonneet yhteen
noin 150 hengen joukon kirittämään hallituksen toimia ja valamaan rohkeutta.  Mukana olivat myös Aktivistimummot. Aamun tunnelmista kirjoitti Anu Harkki.

Vuoteen 2035 on aikaa noin 5445 päivää - silloin hallitus on luvannut Suomen olevan hiilineutraali.   Se on todella lyhyt aika,. Mitä myöhemmin aloitamme, sen jyrkemmin pitää päästövähennysten laskea.  Sen vuoksi on pakko toimia nyt!  

Tarvittavat päästövähennykset ovat Ilmastopaneelin laskelmien mukaan noin 35 Mtn (hiilidioksidi ekvivalentti tn). Sen jälkeen päästömme olisivat saman kokoiset kuin hiilinielut, eli Suomi olisi hiilineutraali.  Jo päätetty hiilen käytön kielto vähentää päästöjä noin 15 Mtn, eli vielä tarvitaan päätöksiä noin 19 Mtn päästövähennysten verran. 

Aktivistimummot pysäyttivät kokoukseen käveleviä ministereitä. Työministeri Tuula Haatainen pysähtyi Aktivistimumnojen banderollin luo ja kertoi olevansa itsekin mummo.  Mummot pääsivät rohkaisemaan myös opetusministeri Li Anderssonia ja liikenneministeri Timo Harakkaa.

Neuvottelijat saivat kuulla, että Aktivistimummot peukuttavat, kun päättäjät tekevät rohkeita päätöksiä 👍

Aktivistimummojen viestit päättäjille:

• Päätökset nopeasti, jotta teollisuus ja yritykset saavat selkeät suuntaviivat kestävyysinvestointien toteuttamiseen.

• Kun linjaukset ja tarvittavat toimet tehty

  • Kansalaiset pääsevät toteuttamaan omia elintapamuutoksiaan

  • Vanhemmat uskaltavat synnyttää uusia sukupolvia

  • Lapset voivat katsoa luottavaisina tulevaisuuteen

Aktivistimummojen viesti on, että kaikkien on osallistuttava kykyjensä mukaan talkoisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Anu Harkki
Climate Reality Leader, FT, MBA
Aktivistimummo

Lue lisää www.aktivistimummot.fi

Metsä on rakas ja tärkeä

Jaa tämä Twitterissä!

Metsät auttavat meitä ilmastonmuutoksen hillinnässä monella tavalla, kirjoittaa Tarja Ollas Aktivistimummojen helmikuun blogissa. Tarja on aktivistimummo sekä markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija, joka tekee työtään Tapiossa. Tarja lupaa jatkossakin pitää Aktivistimummot ajan hermolla metsäasioissa. Pysykää kanavalla.

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää. Pärjäämme täällä vain toimimalla sopusoinnussa ja yhteistyössä luonnon kanssa. Suomessa se tarkoittaa usein metsää. Lastenlastemme hyvää elämää uhkaa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat murheet ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Tätä me mummot emme hyväksy emmekä suostu vain seuraamaan sivusta.  Meillä on elämänkokemuksen tuomaa viisautta, ja tiedämme, että monimutkaisiin asioihin ei ole vain yhtä ratkaisua. Näemme metsien ympäristöystävällisen roolin monesta kulmasta. Mummot käyvät myös mustikassa, kuten tiedetään.

Kohtuus kaikessa

Ennen kuin pääsemme kiinni metsän rooliin ilmastonmuutoksessa, on muistettava, että ylivoimaisesti pahin päästölähde on fossiilinen energia – siis sähkön, lämmön ja polttoaineiden tuotanto öljyllä ja hiilellä. Niin ei voi jatkua. 

Kun ponnistelemme näiden päästöjen lopettamiseksi, voimme hidastaa ilmastonmuutoksen kelloa antamalla puiden poistaa ilmasta energiantuotannosta johtuvia hiilidioksidipäästöjämme.

Sietämätöntä on myös ajatella, kuinka paljon tavaraa ja tavaralle varastoja teemme kaiken aikaa. Kohtuuden ylistys on mummojen periaate. Uuden tavaran tuottamista pitää vähentää ja välttämättömät hankinnat pitää tehdä ilmastolle ja ympäristölle ystävällisesti. 

Konstit on monet

Metsät auttavat meitä ilmastonmuutoksen hillinnässä monella tavalla. 

Ihan aluksi pitäisi ehkäistä metsäkatoa, joka tarkoittaa, että metsä muutetaan kokonaan toiseksi – esimerkiksi kerrostalon tontiksi. Suomi on niin metsäinen maa, että joskus tämä voi olla hankalaa. 

Metsää voi myös lisätä jollekin toiselle tontille tai joutomaille. Voimme tehdä metsitystä, eli istuttaa puita alueille, joilla ne eivät nyt kasva. Voimme vauhdittaa metsien kasvua hyvällä hoidolla ja varastoida hiiltä metsään pitkäksi aikaa. Moni mummo ja vaari on metsänomistaja, joten  he voivat toimia omissa metsissään. Me muutkin voimme lisätä metsitystä eri tavoin.

Ilmastoa auttaa, kun kerrostalo tehdään betonin sijaan puusta. Hiilidioksidi varastoituu rakennukseen kymmeniksi vuosiksi samaan aikaan, kun talousmetsä kasvaa jälleen uutta puuta. Puu on loistava materiaali, josta me suomalaiset osaamme loihtia monenlaista välttämätöntä. Voimme jättää öljyt käyttämättä, kun valmistamme tarpeelliset tuotteemme luonnon uusiutuvista aineista niitä kierrättäen ja energiaa säästäen. 

Elämä jatkuu ja sen turvaa monimuotoinen luonto

Monimuotoinen luonto on itsessään arvokas. Se on myös hyödyksi metsien terveyden ja kasvukyvyn vaalimisessa.

Suomen luonto on valtaosin metsää. Siksi uhanalaisista eliöistämme suuri osa (31 %) myös elää metsissä ja melkein puolet niistä tahtoo elää ensisijaisesti lehtometsissä. Metsien suojeleminen on tärkeää, mutta elämän jatkuvuus pitää turvata myös puumateriaalia tuottavissa metsissä. 

Suomalaista luontoa ei ole missään muualla kuin Suomessa. Sen vuoksi luontomme elinvoimaa pitää vaalia juuri täällä. Ilmakehä on puolestaan yhteinen koko maapallolle. Ilmastolle ei ole suurtakaan väliä, missä puut kasvavat tai otetaan hyötykäyttöön. Viisasta on kuitenkin käyttää niitä siellä, missä tuotanto on energiapihiä ja luontoa kunnioittavaa. 

Mummot metsittävät ja suojelevat – tule mukaan!

Aktivistimummot ovat päättäneet ryhtyä ympäristötoimiin metsien avulla. Toimenpiteitä on kaksi: nuorisolle töitä metsityksen parissa ja metsien suojelun tukeminen.

Taimiteko on 4H-nuorisojärjestön tapa työllistää suomalaisia nuoria ja lisätä Suomen metsien hiilinieluja istuttamalla taimia alueille, jotka eivät ole olleet enää vuosikymmeniin aktiivisen metsä- tai maatalouden piirissä. Työ antaa nuorille itseluottamusta ja toivoa tulevaan. Taimiteolla on siis kaksi hyvää vaikutusta. 

Tämän kevään aikana selvitämme, miten Aktivistimummot voivat parhaiten toimia Taimiteko-kumppaneina. Selvitämme myös suojelumetsän perustamista.
Kesään mennessä meillä on toiminta käynnissä.

Liity mummoihin, ja tule mukaan!

Viimeinen sana

Metsät ovat meille rakkaita paikkoja, joissa voimme nauttia luonnon tervehdyttävästä voimasta. Ne antavat meille työtä, omavaraisuutta ja mustikkapiirakan pöytään. Haluamme, että lapsenlapsillamme on siihen sama mahdollisuus, kuin meillä on ollut.

Kirjoittaja Tarja Ollas on Aktivistimummo sekä markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija, joka tekee työtään Tapiossa. Tapio on metsän, luonnon ja paikkatiedon asiantuntija. Tarja lupaa pitää Aktivistimummot ajan hermolla metsäasioissa. 

Ilmastoystävällisyys ja terveellisyys kulkevat käsi kädessä

Jaa tämä Twitterissä!

Aktivistimummo ja lääkäri Helena Kääriäinen osallistui joulukuun 2019 alussa EU Komission, THL:n ja SYKEn järjestämään kokoukseen nimeltä ”Europe That Protects: Safeguarding Our Planet, Safeguarding Our Health”, joka pidettiin Helsingissä. Kokous liittyi osana Suomen EU-presidenttikauteen.

Seuraavassa tarjoan aktivistimummoille joitain otteita kuulemastani. Kokouksen ytimessä ei ollut ympäristökatastrofin uhka, vaan ne ympäristöhaitat, joista jo tänään maapallolla, myös Suomessa, laajasti kärsitään. Opin, että ympäristön monenlainen saastuminen aiheuttaa paljon enemmän kuolemia kuin AIDS, malaria ja tuberkuloosi yhteenlaskettuna. Suurin syyllinen on saastunut ilma, seuraavina tulevat vesi, lyijyjäämät ja huonojen työolojen saasteet. Suurimmassa vaarassa ovat köyhät ihmiset, yleensä kehitysmaissa. Kaikissa esityksissä kulki jonkinlaisena pohjavireenä huoli siitä, että ilmaston lämpeneminen tulee pahentamaan kaikkia ympäristöriskejä tuomalla mukaan yhden epäterveellisen elementin lisää: kuumuuden.

Euroopassakaan ei olla turvassa ympäristön terveyshaitoilta. Esimerkiksi kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 kertoo, että Suomessa on arvioitu pienhiukkasten aiheuttaneen 1600 – 2000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain vuosina 2005-2015. 

Lyijyn terveyshaittoihin liittyvä tarina oli kiinnostava. Lyijysaasteen tärkein lähde ovat akut, jotka Suomessa ja Euroopassa kierrätetään asianmukaisesti, mutta joiden lyijyä sulatellaan harkoiksi missä tahansa kadunkulmassa kehitysmaissa. Lyijysaaste aiheuttaa siellä lapsille oppimisen ja muun kehityksen ongelmia ja aikuisväestölle arviolta jopa 1 000 000 ennenaikaista vuosittaista kuolemaa sydän- ja verisuonitauteihin. Mutta lyijysaaste kulkeutuu globaalissa maailmassamme Eurooppaankin elintarvikkeiden, mm. riisin ja mausteiden mukana.

Oman uhkansa on jo nyt muodostanut ilmaston muuttuminen, sillä eräät taudit ovat levinneet Afrikasta Eurooppaan niitä kuljettavien hyönteisten siirtyessä pohjoisemmaksi. Dengue-kuumetta on jo Välimeren alueella ja malaria saattaa sekin levitä kostean ja lämpimän ilman houkutellessa malariahyttysiä pohjoisemmaksi.

Suuri terveysuhka on myös arkiliikunnan väheneminen autoistumisen ja erilaisten laitteiden äärellä istumisen lisääntyessä. Kokouksessa esitettiin kiinnostava tutkimus, jonka mukaan kaupunkipyöräilijät Barcelonassa toki olivat onnettomuusriskissä (eivätkä he edes käytä kypärää!) ja hengittivät pakokaasuja pienhiukkasineen, mutta silti olivat terveempiä kuin autoilijat. Vaikea sanoa, mikä tällaisessa on muna ja mikä kana, mutta pyöräily kaikkine riskeineen ei ollut ainakaan terveysuhka autoiluun verrattuna.

Kokouksessa oli myös paljon tilaa toivolle. Komission edustaja kertoi, että EU on jo rahoittanut noin 500 monikansallista ympäristön tilaa selvittelevää hanketta, jotka ovat tuoneet tutkimustietoa, mikä puolestaan on jo ollut ympäristöä suojelevan sääntelyn pohjana. Uusilla rahoituskierroksilla tähdätään erityisesti tutkimukseen, joka olisi sovellettavissa poliittiseen päätöksentekoon. Hieno havainto kokouksen kuluessa oli, että joitain globaaleja terveysriskejä on jo onnistuttu vähentämään. Esimerkiksi saastuneen veden aiheuttamat kuolemat ovat vähenemään päin, samoin kodin sisällä hengitettävien pienhiukkasten haitat (koska avotulilla keittäminen sisätiloissa vähenee). 

Esityksissä tuli esiin monia pelottavia terveysuhkia, mutta niitä kuunnellessa päässäni pyöri kaiken aikaa positiivinen ajatus: Terveyttä edistävät elämänmuutokset ovat yleensä myös ympäristötekoja! Voin siis tehdä asioita mummoterveyteni ylläpitämiseksi ja tekojeni vaikutukset osaltaan parantavat lastenlasteni maailmaa.

Esimerkkejä löytyy runsaasti. Tässä muutamia helposti toteutettavia keinoja:

1)     Vähentämällä autoilua ja siirtymällä julkisen liikenteen käyttäjäksi (pyöräilystä puhumattakaan) tulee huomaamattaan kävelleeksi enemmän, jolloin terveys kohenee ja päästöt vähenevät

2)     Vähentämällä lihan syöntiä sekä syövän että sydän- ja verisuonitautien riski laskee, ja ilmasto ja Itämeri kiittävät.

3)     Kiipeämällä rappusia lihaskunto kohenee ja hiukan säästyy sähköäkin.

4)     Rokotukset suojaavat terveyttämme ja näin vähentävät luonnon antibioottikuormaa.

5)     Lähiluonnossa puuhailu muun matkailun asemesta vähentää allergioiden ja ns. autoimmuunitautien riskiä (ainakin lapsilla) ja matkailun ympäristökuorma vähenee.

6)     Vähentämällä tarpeettomien kemikaalien käyttöä allergiariski ja muut terveyshaitat vähenevät ja samalla voi osaltaan auttaa luonnon monimuotoisuuden, mm. pölyttäjähyönteisten, tilannetta.

7)     Mikä tahansa ympäristöteko tuottaa hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä siitä, että voi itse edes hiukan parantaa ympäristön tilannetta.

Nämä olivat aktivistimummolääkärin havaintoja kiinnostavasta kokouksesta. Jos haluatte kuulla oikeaa asiantuntijaa, niin Maailman ilmatieteen järjestön johtajan Petteri Taalaksen luento ”Ilmastomuutoksen terveysdimensiot” Helsingin Lääkäripäivillä 8.1. klo 12.45-13.15 on kuultavissa ja nähtävissä tässä osoitteessa: 

https://prospectumlive.com/event/laakariliitto_20200108

Helena Kääriäinen

Research Professor
National Institute for Health and Welfare 
Helsinki, Finland
tel +358 40 8309889

Kirje joulupukilta

Hyvät aktivistimummot!

Jouluun on enää reilut 20 päivää ja moni teistä pohtii, millaisia joululahjoja tänä jouluna jaettaisiin. Niin kuin tiedetään, mummot ovat joulupukin elintärkeitä ali- ja apuhankkijoita. Teillä on kokemusta ja perspektiiviä myös joululahjoja mietittäessä. 

Korvatunturin hiljaisuudessa on tullut aprikoiduksi joululahjojen olemusta. Ei niinkään sitä, tarvitaanko niitä jouluna, vaan sitä, mitä lahjoille tapahtuu, jos niitä on kasoittain. Riippuuko ilo määrästä vai laadusta vai jostain salaperäisestä? Seuraako ylimitoitetusta − tai niin kuin nuoremmat sanovat − överistä lahjamäärästä lahjan inflaatio? Tekeekö paljous lopulta lahjoista yhdentekeviä? Käykö niin, että pian mikään ei ole mitään?

No, se filosofiasta. Suurin huolenaiheeni tätä nykyä on lahjojen ja yleensäkin tavaroiden vaikutus ympäristöön, ilmastoon, tämän ainokaisen maapallon tulevaisuuteen. Koska olen ikivanha, muistan hätkähtäneeni noin puoli vuosisataa sitten, kun korviini osui M.A. Nummisen ja Jarkko Laineen laulun kertosäe: "Sillä maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä. Pitäis´ kohta laulaa rastaan, jos se meinaa ehtiä." Vähän rumaa kieltä, mutta asiaa.

Olen miettinyt harmaan pääni melkein puhki keksiäkseni keinoja vähentää ympäristörasitusta, mutta kuitenkin tuottaa iloa jouluun lahjoilla. En minä mitään lahjatonta joulua halua. Elämässä riittää ankeutta muutenkin, joten annetaan ja saadaan lahjoja hyvillä mielin. Mietitään kuitenkin lahjojen laatua, arvioidaan niiden vaikutusta ympäristöön niin, että jouluja riittää kauan meidän jälkeemmekin.

Lapsille haluan edelleen antaa leluja. Ne ovat lapsen elämässä riemunaiheita ja sitä paitsi tärkeitä työkaluja. Leikkihän on lapsen työtä. Joulupukin pajassa pyritään tarkastamaan, miten, missä ja millaisista materiaaleista lelut on valmistettu. Minulla on apunani asiantuntijatonttuja, jotka selvittävät leluyritysten ja valmistusketjujen vastuullisuutta, hiilijalanjälkeä ja muita ympäristövaikutuksia. Tontut näkyvät tiirailevan uutisten ja yritysten omien raporttien lisäksi myös Tukesin https://tukes.fi/ ja Finnwatchin https://finnwatch.org/fi/ sivuja.

Jaan mieluiten kunnollisia leluja, sellaisia, jotka eivät hajoa ensimmäisenä, eivätkä vielä seuraavanakaan iltana. Kestäviä leluja, joita voi alkuun kierrättää vaikka perheen sisällä. Käytettyjä, hyväkuntoisia leluja voi lahjoittaa pois joko itse tai kansalaisjärjestöjen kautta tai viedä niitä kierrätyskeskuksiin sitten kun lapset ovat kolmikymppisiä. No, tämä oli joulupukin huumoria. Voi leluja kierrättää jo aikaisemminkin.

Toisaalta eräänä jouluna huomasin yhden mummon sohvalla vuonna 1956 lahjaksi antamani nallen. Siltä puuttui korvat ja turkkikin oli hiutunut, mutta sama nalle.

Nuorten ja varttuneiden lahjoihin pätevät samat periaatteet. Mieluummin vähän, mutta harkittuja, hurmaavia, mieluisia ja ekologisesti kestäviä lahjoja kuin voimalla markkinoituja, nopeasti kaapin perälle siirtyviä tavaroita. Minulla on käytössäni ekologisesti valveutuneiden tonttujen lisäksi estetiikkaa, psykologiaa ja etiikkaa ymmärtäviä tonttuja.

Joulupukin työtaakkaa keventävät ihmisten itse tekemät lahjat. Moni näyttää leipovan ja tekevän makeisia, hilloja ja säilykkeitä. Hyvä! Ei kai mikään maailmassa voita lämpimyydessä käsin neulottuja villasukkia. Ajattelinkin ehdottaa niitä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään aineettomista lahjoista. Niissähän vain mielikuvitus on rajana. Pukilla on nettitonttuja; he etsivät vihjeitä ja ideoita internetin maailmasta. Joulupukki kehottaa myös teitä apuhankkijoita kysymään vihjeitä toisiltanne, kavereilta ja Mr. Googlelta.

Ja kyllähän ideoita piisaa. Yksikin mummo antoi läheisilleen lahjaksi karjalanpiirakkakursseja. Lahjaan sisältyi opetus, ainekset ja piirakoiden syönti. Kovasti tykättiin.

Olen satojen vuosien kokemuksella huomannut, että aineettomaan lahjaan voi yhdistää aineellisen kannustimen. Suomalaiset saa menemään melkein minne vain ja tekemään melkein mitä vain, jos tiedossa on kahvia ja pullaa tai muoviämpäri. Siksipä esimerkiksi lahjaksi annettuun luontoretkeen, pakohuoneeseen, sirkukseen, konserttiin tai museokäyntiin kannattaa liittää herkkuhetki. 

Ehkä kaikista tärkein lahja on kuitenkin aika. Aikalahja. Ei tarvitse puhua erikseen laatuajasta vaan ajasta, jota joko annetaan tai ei anneta.  Tätä kirjoittaessani omatuntoni jupisee jotain kriittistä, sillä juuri nyt en ehdi antaa aikaa millekään muulle kuin joululle. Mutta joulun jälkeen ajan vuoro.

Hyvää ja levollista joulua jokaiselle!

Joulupukki

Haamukirjoittajana Reetta Meriläinen

P.S. Internetin lahjavihjeitä:

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/kasityot-ja-askartelu/lahjakortti-anna-lahjaksi-yhteista-aikaa/
https://www.hs.fi/elama/art-2000005931406.html
https://www.toisenlainenlahja.fi/
https://kotiliesi.fi/juhlat/joulu/aineeton-joululahja-x-10-mita-antaa-joululahjaksi-aikuiselle-joka-ei-halua-lisaa-tavaraa
https://www.unicef.fi/lahja/
https://www.lahjaelaimille.fi/
https://suomenluonto.fi/uutiset/joululahja-luonnolle/
https://wwf.fi/wwfn-joulutervehdykset/
https://co2esto.com/
https://www.elamyslahjat.fi/ekologiset-elamyslahjat/

Kasvihuonekaasut muuttavat ilmastoa – no mitä sitten?

Lokakuun ilmastoblogi

Miksi ilmasto lämpenee? 

Ihmiskunta on esiteollisesta ajasta lähtien tuottanut hiilidioksidia, typpioksiduulia, metaania, vesihöyryä eli monia kasvihuonekaasuja, jotka kaikki ovat nousseet ylös ilmakehän yläosiin.  Kun aurinko säteilee energiaansa maapallolle UV-säteinä, infrapunasäteinä ja näkyvänä valona osa tästä lämmöstä heijastuu takaisin avaruuteen infrapunasäteinä.  Se estää maapallon liian lämpenemisen.  Mutta ilmakehän yläosissa lisääntyvät kasvihuonekaasut estävät tämän lämmön heijastumisen takaisin avaruuteen, ja siksi maapallon ilmasto pikkuhiljaa kasvihuonekaasujen lisääntyessä lämpenee.

Suomi on onneksi edelläkävijä ilmastoasioissa 

Hiilineutraalius 2035 on edistyksellinen, rohkea esimerkki muille maille.  Täällä tehdään, tai ainakin suunnitellaan merkittäviä toimia. Puun energiakäytön vuoksi on energiapaletissamme jo pitkään ollut iso osa uusiutuvaa.  Mutta kun katsomme eteenpäin, ei tämä riitä.  Puun polttaminen energiaksi ei enää olekaan fiksua vaan sitä pitäisi käyttää materiaalina johonkin pitkäkestoiseen, vaikkapa puutaloihin.  Silloin puuhun vuosikymmenten aikana sitoutunut hiili ei pääsisi takaisin ilmakehään vaan se jököttäisi tiiviisti talon seinissä.

Puu ja metsät  ovat osa ratkaisua.  Kun puu kasvaa se sitoo koko ajan ilmasta hiilidioksidia, sen runko syntyy hiiliyhdisteistä, niin kuin muuten kaikkien vihreiden kasvien rakenne.  Tämän vuoksi metsät ovat myös yksi tärkeä osa ilmastoratkaisua. Metsiä pitäisi Suomessakin edelleen olla paljon, mitä enemmän niitä olisi, sitä enemmän ne sitoisivat niitä hiiliyhdisteitä, joita teollisuutemme ja energiantuotantomme ilmaan syytävät.  Tutkijat ja Suomen Ilmastopaneeli kertovatkin meille, että metsien hakkuiden vuosittainen lisääminen ei ole toivottavaa ja sen lisäksi metsien hoidossa kannattaisi siirtyä, takaisin, poimintahakkuuseen laaja-alaisten avohakkuiden sijaan.  Metsän pohjan raivaaminen ja kantojen repiminen maasta hidastaa metsän ekosysteemin toipumista ja uudelleen kasvua.

Maatalous on osa ongelmaa mutta myös osa  ratkaisua.

Karjatalouden suurin ongelma metaanipäästöt.  Metaani on moninkertaisesti voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.  Hyvä uutinen on, että maataloustutkimus on löytämässä keinoja, joilla karjataloutemme toimisi kestävämmin ja päästöt vähenisivät.  Laiduntavaa karjaa tulisi olla sopivasti peltoalaan nähden, jotta lantaa voidaan käyttää ravinteena, mutta sitä ei ole liikaa, jolloin se aiheuttaa päästöjä.  Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että palaamme entiseen.  Syömme lihaa harvemmin, usein juhlaruokana, koska se on kallista.  Monet tutkijoiden nyt ehdottamat muutokset maatalouden kestävyyden edistämiseksi ovat tavallaan paluuta entiseen.

Näin tuntuu olevan myös metsien käytön suhteen, ja monella muullakin alueella.  Palataan siihen aikaan, jonka me mummot vielä muistamme.  50-luvulla kaikkea oli vähemmän, mutta elämä tuntui aika lailla samalta.  Ruokaan suhtauduttiin kunnioittavasti, sitä oli vähemmän eikä sitä  ”haaskattu”.  Vaatteita ei juurikaan saanut uusina, vaan isompien sisarusten perintönä. Sama koski leluja, suksia, monoja, polkupyöriä ym. Monella tapaa elimme kohtuuden aikaa.

Kohtuuden ylistys

Meidän ei tarvitse muuttaa takaisin menneisyyteen, mutta jokaisen meistä tulisi ottaa käyttöön tuo kohtuuden näkökulma.  Konmarittamisen sijaan voisimme pyrkiä siihen, että kaikkea olisi vähemmän, ostettaisiin vähemmän, kulutettaisiin vähemmän.  On helppo kuvitella, miten monella tapaa se olisi hyödyllistä, yhteiskunnalle, ympäristölle, ilmastolle ja meille itsellemme. 

Suurempi haaste on sitten se, kuinka yhteiskunta muuttaa itsensä ilmastoneutraaliksi, eli päästöjä saman verran kuin hiilinieluja ja ajan kanssa vielä vähemmän.  Suomen päästöt vuonna 2019 ovat 56,5 miljoonaa tonnia ja vuoteen 2035, jolloin lupaamme olla hiilineutraaleja päästöjä tulisi Suomen ilmastopaneelin mukaan vähentää 62%.  Tämä edellyttää suuria muutoksia energian tuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja oikeastaan ihan kaikessa. 

Uusi uljas yhteiskunta

Meidän tulee rakentaa alle kahdessakymmenessä vuodessa uusi uljas yhteiskunta, joka ottaa kaikessa huomioon vähäpäästöisyyden.  Teknologiaa ja osaamista tähän on jo olemassa, mutta muutoksia jarruttaa vanha tuttu muutosvastarinta, joka tulee eteen kaikessa.  Poliittisilta päättäjiltä edellytetään päätöksiä, joista äänestäjät eivät ehkä aina heitä palkitse.  Edellytetään suoraselkäisyyttä, yhteiskunnan edun ajattelua. Greta Thunbergin tapaan pitää kuunnella tiedemiehiä ja toimia sen mukaan. 

Hyvä uutinen on se, että tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista haluaa ilmastotoimia ja haluaa päätöksentekijöiden etenevän vaikeammissakin asioissa.  Monet taloustieteilijät ovat ehdottaneet päästöverojen käyttöön ottamista.  Se maksaa, joka aiheuttaa päästöjä, olisi markkinatalouden keino nopeuttaa teollisuuden ja energia-alan murrosta ja muutosta.  Näitä päätöksiä varmaan kohta nähdään, mutta niitä odotellessa on hyvä pohtia omalta osaltaan, miten minä vaikutan ja muutan käyttäytymistäni.  Ja ennen kaikkea on hyvä tiedostaa, että merkittävin tapa miten kansalainen voi tätä muutosta edistää on yksinkertainen, käytä äänioikeuttasi, äänestä päätöksentekijäksi ihmistä, jonka tiedät toimivan tähän suuntaan, kohtuuden ja muutoksen suuntaan koska kaikki tarvittava on tehtävissä ja muutos on mahdollinen.

Anu Harkki
Climate Reality Leader, FT, MBA
Aktivistimummo